Kirurgintarkkaa matalan taajuuden jylinää – Helsinki Techfest 2024

Teknisen metallin ja deathcoren skene elää ja voi hyvin! Se voi niin hyvin, että Suomessa voidaan jo lähes puhua suuremmasta ilmiöstä. Historiassaan toista kertaa järjestetty Helsinki Techfest oli upea osoitus tästä. Kattaus oli tänä(kin) vuonna mukavan nimekäs, unohtamatta kuitenkaan metallimaana tunnetun kotimaamme lupaavia nousevia nimiä. Pohjoismaita kiertävä 4 bändin liittouma, jonka muodostavat norjalainen Atena, tanskalainen Cabal, ruotsalainen Aviana ja kotimaamme edustus saatiin elektro-metalcoren kiistattomalta kärkinimeltä One Morning Leftiltä. Heidän muodostamansa Nordic Invasion Tour sulautui tapahtuman henkeen täydellisesti. Perjantaina kansaa tanssitti vähintään aivan yhtä vinhasti mm. hollantilainen Distant, sekä kotimaamme kirkkain nouseva deathcoreylpeys Assemle the Chariots.

Perjantai 20.9.

Tämän vuoden Techfestit tykiteltiin käyntiin Seinäjoen kaverusten, Chronoformin, vallatessa lavan ensimmäisenä. Harmillisesti aikainen soittoaika näkyi hieman yleisömäärissä, mutta se onneksi korjaantui mitä pidemmälle setissä päästiin, ja setti itse potki kyllä varsin mukavasti! Hitti ”From the Void” sekä allekirjoittaneen lemppari ”Into the Abyss” on ehdottomasti tarkistamisen arvoisia, mikäli ne menivät tällä kertaa ohi. Ja miksei muutenkin! Suomessa on yleensä totuttu näkemään klubikeikoilla koti- tai pohjoismaisia nimiä, mutta heidän jälkeen saatiinkin mielenkiintoisia esiintyjiä etelänaapurista Virosta. Lavalle asteli erittäin vakuuttavalla otteella esiintynyt groovaava indu-coreyhtye Pridian! Nyt hieman runsaantunut suomalaisyleisö toivotti yhtyeen lämpimästi vastaan ”tere tulemast” -huudoin. Räppäri Paleface lausui kappaleessaan; ”..julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan..”, mutta nämä Tarton veijarit pistävät kyllä seinät purkukuntoon intensiteetin ollessa varsin kohdallaan. Laulaja Laur Lindmäen puhtaat laulut loistivat upeasti breakdownien välistä ja yhtye menikin suorinta tietä allekirjoittaneen seurantalistalle.

Sitten illassa laitettiinkin deathcorevaihde täysillä silmään. Ensimmäisenä tulessa nähtiin salamannopeaa nousua skenessä tehnyt Enemies Everywhere. Juuri esikois-EP:nsä ”Endless Discord” julkaissut ja festarilavoja paitsi Suomessa, mutta myös Englannissa asti kiertänyt mättökone tulikin takomaan selkeästi odotettua mähinäänsä erittäin vakuuttavasti. Syyskuisessa, mutta säältään kovin kesäisessä viikonlopussa päästiin näkemään melko ripeästi ensimmäiset moshpitit ja tunnelma alkoi lämmetä kohisten. ”Rains of Damnation” uudelta levyltä lähti tyylikkäästi, esitellen viimeistään tässä vaiheessa helsinkiläisyleisölle yhtyeen sinfonista otetta takomiseen, jota esimerkiksi Suomessakin vieraillut Lorna Shore on nostanut maailmankartalle. Kielisoittajat tekivät muutamia tyylikkäitä pyörähdyksiä isoissa dropeissa, ja laulaja Jonatan Utriainen intoutui itsekin pittiin vielä viimeisessä kipaleessa.

Helsingin On the Rocks on venuena tunnetusti lämmin minä tahansa vuodenaikana, ja se käännettiin kyllä tappiin asti täysille viimeistään nyt. Intergalaktisen eeppiset mittasuhteet saaneen, vuosia odotetun esikoislevynsä ”Unyielding Night” juuri julkaissut Assemble the Chariots asteli lavalle. Teatraalisuus, sinemaattisuus, yksinkertaisesti extreme metallin livetoimittaminen nousi välittömästi uudelle tasolle. Tietenkään kunnon hulinointia unohtamatta, edestä taakse, sivulta sivulle yleisö söi kädestä. Mikäli pittejä livekeikoilta haet, sen kyllä heidän keikoiltaan löydät.

Uuden levyn tähtihetket pääsivät upeasti oikeuksiinsa unohtamatta kuitenkaan myös yhtyeen vanhoja klassikoita. ”Ocean Breather” -kappaleen kirurgintarkka toimitus oli upea osoitus tästä. Kokonaisuutena yhtye on sellainen megaluokan kokemus livenä, että on vain ajan kysymys, milloin he täyttävät kansainvälisiä areenoita. Hittikappale ”Empress”:in pittien kokoluokka oli jo sitä tasoa, mitä juuri kansainväliset bändit yleensä saavat aikaan. Suorastaan mielenvikaisen tiukka veto, eikä missään tapauksessa kalvennut kansainvälisen kokoluokan deathcoresuuruudelle, josta viimeisenä saatiin nauttia.

Suomessa jo juuri edellämainitun Lorna Shoren mukana nähty hollantilais-slovenialainen Distant kyllä pieksi aivan kaiken energian ulos, mitä aiemman tuuttauksen jälkeen vielä oli jäljellä. Aiemmin jäähallissa kotimaassamme käynyt jyrä ei hidastunut erilaisista olosuhteista tällä kertaa klubilla, päin vastoin. Äärimmäisen rehelliseen tyyliin heti alkutahdeissa pitti samantien auki ja itse asiaan, ja laulaja Alan Grnja käski välittömästi, ettei vankeja oteta. Meno oli suorastaan väkivaltainen, ja aina hauska villien moshpittien lisäksi nähdä klubikeikoilla stagedivereita.

Breakdownit olivat sen verran kolossaalisia, että jos illan aiemmat bändit purkivat seiniä ja tömistelivät, niin Distant kyllä teki helsinkiläisklubiin muutaman kellarikerroksen lisää. ”Hellmouth” lähti sen verran kovaa ja meno oli sen verran hurjaa, että vähän kyllä arvelutti miten yleisö nousee toiseen päivään. Kokonaisuutena ei voi kun sanoa, että olihan upea deathcoresävyinen ilta, ja mikäli sattui jäämään välistä, niin onneksemme juuri Distant on tulossa uudemman kerran heti tulevan vuoden alkuun takaisin Suomeen!

Lauantai 21.9.

Toinen päivä koitti ja metallin ystävät kokoontuivat jälleen Rocksiin, jossa odotti Nordic Invasion -kiertueen antimet, sekä vierailijoita Meksikosta asti! Korkein odotuksin paikalle saapunut väki saikin kokonaisuutena loppuillan ajan monenlaista nannaa ja hauskanpitoa, kattauksen kovuuden ollessa livenä aivan yhtä kunnossa kuin paperilla.

Ensimmäisenä tulessa nähtiin mainitsemani vieraat Meksikosta, kun lavalle hyppäsi progressiivinen death metal- yhtye Anima Tempo. Eiliseen verraten yleisö oli löytänyt jo todella hyvin ajoissa paikalle, ja hyvä niin, sillä yhtyeessä on järjetön määrä soittotaitoa. Progressiivisin kiemuroin ja oudoin tahtilajein yhtye otti kyllä suomalaisyleisön hyvin haltuun. Hauskalla tavalla Anima Temposta tuli mieleen ajoittain, kuin yhtye olisi Meksikon oma Periphery!

Jos pääesiintyjänä tänään nähtäisiin bilefiilistä One Morning Leftin kanssa, niin se kyllä viriteltiin mukavasti käyntiin höystettynä murskaavalla djentillä, kun seuraavaksi tuleen asteli norjalainen Atena. Reivihenkisen bassopumppauksen saattelemana polkaistiin käyntiin kyllä hieno esitys, joka yhdisteli hauskalla tavalla ultraraskaita breakdowneja, juuria hip hopista ja kauniita melodisia kohtia. Yleisö oli liikkeen puolesta aluksi hieman jäinen yhtyeen itsensä tuutatessa kovalla energialla, mutta loppua kohden liikettä onneksi nähtiin. Moshpitit saatiin käyntiin ja mahdolliset lihasjumit tai väsymykset kyllä sulivat siihen paikkaan.

Ruotsalainen Aviana saatiin parin vuoden tauon jälkeen taas vihdoin Suomeen, ja allekirjoittanut ei selvästi ollut ainoa joka tätä odotti, lavan edustan täyttyessä nopeasti jo ennen yhtyeen aloittamista. Viimeksi 2022 tässä samaisessa paikassa esiintynyt yhtye on nähnyt kirjavan historian usean jäsenen vaihtuessa, ja viimeisimpänä julkaistu veret seisauttava albumi ”Corporation” oli uudelleenvakiinnuttanut yhtyeen aseman todella aliarvostettuna, mutta maailmanluokan metalcorepumppuna. Vaikuttavin maskein varustettu nimiltään tuntematon rytmiryhmä sekä laulaja Joel Holmströmin dynaaminen ääni tekevät yhtyeestä erittäin mielenkiintoisen seurata ja kuunnella. ”Rage” pieksi yleisölle ihan uuden vaihteen silmään ja uudella levyllä mehusteltiin, mutta ilokseni pari vanhempaakin kappaletta kuultiin ja ”My Worst Enemy” ja ”Heavy Feather” lähtivät komeasti. Intensiteettiä vedosta ei puuttunut ja jään ilolla odottamaan jo yhtyeen seuraavaa visiittiä!

Rehellinen deathcoremyllytys teki paluun Techfestin toiseen päivään kun lavalle saatiin toinen odotettu vieras tanskalaisen Cabalin tehdessä ensivisiittinsä suomeen! Heti ensi tahdeista tehtiin selväksi, että leikki loppuu nyt ja kavereita saa potkia leukaan. Bändi antoi aivan kaikkensa ja pisti omasta takaa runsaan määrän tukkaa heilumaan. Hevikansaa kun Suomessa olemme, niin väki viihtyi erinomaisesti. Windmillien pyörimisen lisäksi yhtyeen puhdas rehellisyys oli hienoa todistettavaa, ei mitään ylimääräistä teatraalisuutta vaan painetaan vain sellaisella temmolla ja breakdownit sellaisesta syvyydestä, että sen tuntee kropassa vielä ensi viikollakin. Yhtye selvästi nautti olostaan ja kiitteli lämminhenkisissä välispiikeissään yleisöä ja Avianan tavoin tätä todistaisi Suomessa mieluusti useamminkin.

Kuten monia kertoja olen raportissani maininnut, Suomi on ehdoton metallimaa. Erilaisten metal- ja deathcore yhtyeiden noustessa pinnalle 2000- luvun alussa, me täällä kotimaassa heräilimme tähän vähän myöhemmin. Vuonna 2008 perustettu Lahdesta peräisin oleva One Morning Left -yhtye on ollut ensimmäisiä kotimaisia nimiä, jotka ovat kansainvälisellekin kentälle yltäneet, ja vähintään yhtä kauan nauttineet suurta suosiota kotimaassa. Kieli poskella esiintyvä elektro-metalcoreyhtye on hieno show jokaisessa sanan merkityksessä ja muuten niin vakavien metal- ja corebändien meressä hauska muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Pidetään mielummin bileet!

Jos joku paikalla olleista oli jäämässä vielä tapahtuman jälkeiseen emodiskoon, niin bändi paineli kyllä sellaista turbodiskoa, että tanssijalan vipatus ja lanteiden keinutus sai kyllä paatuneimmankin metalliäijän punastumaan. Diskopallon välke, murhaavat murinasoundit yhdistettynä bilekertseihin ja huikeisiin kitarasooloihin on kyllä sellainen yhdistelmä, että tunnelmaa on vaikeaa kuvailla – se kannattaa vain käydä todistamassa itse. Myöhemmin setissä yleisöstä kaivettiin rantalelujakin esiin crowd surffailun välineeksi. Voisin kiteyttää keikan kahteen lauseeseen. Kitaristi- ja cleanlaulaja ja todellinen showmies Leevi Luoto sanoikin keikalla – ”Make some fucking noise for Popeda” ja ”Seksikäs kiitos kaikille!”

Helsinki Techfest oli kokonaisuutena hieno ja kiistatta yksi parhaita sisäfestivaaleja, ollen mainio lopetus kesän festarikaudelle. Se tuo yhteen niin nimekkäitä bändejä, kuin myös uusia tulokkaita core-skenestä ja teknisestä metallista, sekoittaen cocktailin, joka on molemmilla kerroilla ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, mikäli tämä metallin alatyyli on juuri sinulle. Ja ehdottomasti muutenkin.

Kuvat: Niko Sihvonen / Rocktografia https://www.rocktografia.com/