Kiss ei jättänytkään suomalaisille faneille vielä jäähyväisiä? Gene Simmons vahvistaa Kaaoszinelle yhtyeen buukanneen 100 uutta esiintymistä vuodelle 2023

Yhdysvaltalaisen teatraalisen rockin legendan Kissin oli tarkoitus alun perin lopettaa uransa vuoden 2023 alkuun, mutta nyt näyttäisikin siltä, että kesäkuun 20. päivä soitettu keikka loppuunmyydyssä Helsingin jäähallissa ei jäisikään yhtyeen jäähyväisiksi suomalaisille faneilleen. Kaaoszine nimittäin tavoitti puhelimitse lauantaina 25. päivä kesäkuuta yhtyeen basistina sekä laulajana toimivan Gene Simmonsin ja kyseli tältä hieman tuoreimpia kuulumisia yhtyeen osalta. Simmons paljasti haastattelussa, että yhtye on juuri vahvistanut 100 uutta keikkaa jäähyväiskiertueeseensa ja sen myötä yhtye hyvin suurella todennäköisyydellä tullaan vielä Suomessa kertaalleen näkemään. Voit lukea haastattelun tästä ja kuunnella sen englanniksi haastattelun lopusta:

Terve, Gene. Mitä kuuluu itsellesi sekä Kissille kesään 2022?

Gene Simmons: Terve. Upeasti menee. Yksi, kaksi, kolme.

Ah. Vieläkö osaat numerot suomeksi?

Gene Simmons: Toki. Katson juuri suomalaista sarjaa nimeltä Dead Wind. Netflixissä siinä on tekstitys, mutta se on suomeksi.

Siistiä, siistiä. Soititte 20. päivä kesäkuuta viimeisen keikkanne Suomessa, ja Helsingin jäähalli oli loppuunmyyty. Haluan siis kysyä, että oliko se tunteellinen kokemus, kun soitatte Kissin kanssa viimeistä kertaa näissä maissa?

Gene Simmons: En usko että se jää viimeiseksi kerraksi. Olemme lisäämässä vielä 100 kaupunkia kiertueeseen, ennen kuin lopetamme kokonaan. Bändi on vahva. Meillä on hyvä fiilis. Soittomme on vahvaa, joten päätimme venyttää sitä vielä hieman. Mutta tietysti kun lopetamme, se on vähän niinkuin osallistuisit olympialaisiin. Kun joku voittaa kisan, hän kaatuu maahan uupuneena juoksemisen fyysisistä vaatimuksista. Joten kun olet kuolemanväsynyt, olet myös onnellinen. Sama kuin korkeimmalle vuorelle kiipeämisessä: ylöspääsy on todella rankkaa, mutta päästyäsi vuoren huipulle, se tunne häviää. Eli olet onnellinen, mutta tietysti myös surullinen, koska et tule enää koskaan tekemään mitään sellaista. Mutta elämässä kaikki on sellaista. Jossain pisteessä olympiaurheilijoidenkin pitää lopettaa. Jossain pisteessä nyrkkeilyn maailmanmestarin täytyy poistua kehästä, koska lopullinen voittaja on aika. Se mitä me siis yritämme tehdä, on poistua kehästä, nyrkkeilykehästä, kun olemme vielä mestareita, mikä johtuu arvostuksestamme fanejamme kohtaan, mutta myös itsekunnioituksestamme. Haluamme, että ne sanat joilla itsemme esittelemme, ovat tosia. Halusit parasta, sait parasta. Kiss, maailman tulisin bändi. En halua kuulla fanin sanovan ”Joo, muistan kun he olivat vielä huippuja.” Me haluamme olla huippuja juuri sinä iltana.
Olitte muuten huippuja kun näin teidät Copenhellissä, ja sen jälkeen Islannissa. Itse asiassa tapasimme nopeasti Copenhellissä kun juttelitte minun ja ystäväni Marcon kanssa, joka on suuri faninne. En tiedä muistatko, olimme hotellin edessä.
Muistan.

Mutta joo. Eli ensimmäinen keikkasi Suomessa Kissin kanssa oli vuonna ’83, ja olette soittaneet maassamme yhteensä noin seitsemän kertaa. Onko sinulla jotain erityisiä muistoja Suomesta?

Gene Simmons: Muistan, kun menimme sinne ensi kertaa, menimme Ouluun, jonka uskon lausuvani oikein.

Jep, niin teit.

Gene Simmons: Ja kun pääsimme sinne, en ole koskaan nähnyt niin paljon lunta. Silloin oli myöhäinen yö, enkä nähnyt yhtään autoja kaduilla. Mutta kaikkialla oli pieniä vuoria, kukkuloita jotka olivat ainakin kolme metriä korkeita ja peräkkäin siisteissä jonoissa. Joten kysyin kääntäjältä ja kuskilta mikä homman nimi on. Hän sanoi ”Ne ovat autoja.” ”Ne ovat autoja? Missä ne autot ovat?” Hän sanoi ”Lumen alla.” En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Mutta vaikka ulkona oli kuinka kylmä, ensimmäinen show oli uskomaton. Fanit olivat aivan hulluja. Joten kerta toisensa jälkeen kun olemme palanneet Suomeen, olen oppinut rakastamaan maata ja kansaa ja historiaa enemmän ja enemmän, erityisesti toisen maailman sodan aikoihin, kun venäläiset olivat saksalaisten puolella ja Venäjä halusi hyökätä Suomeen. Ja sitten teillä oli rauhansopimus ja kaikkea, ja hyvin tärkeä suomalainen kenraali, joka opetti armeijallenne miten suksien päältä taistellaan ja miten tulee pukeutua kokonaan valkoiseen, mikä oli mielestäni mahtavaa, koska Amerikassa ei sellaista ole. Ja ihmiset ovat kauniita. Ruoka on mahtavaa. Historia, kieli, kulttuuri. Puhun unkaria sujuvasti ja olen kuullut ihmisiltä, että unkari ja suomi ovat samankaltaisia, mutta eivät ne ole. En ole ikinä kuullut yhtäkään suomen kielen sanaa joka muistuttaisi unkarin sanaa. Esimerkiksi numerot yhdestä kolmeen ovat unkariksi egy, kettő, három, ja suomeksi yksi, kaksi, kolme. [naurua]

Eli eivät niin lähellä toisiaan.

Gene Simmons: Ja kuten huomaat, lausuin sen oikein.

Jep. Jep, niin teit.

Gene Simmons: Ja se on Suomi, ei Suomi.

Jep, niin on. Niin on. Vuonna 1999 Psycho Circus Tour -kiertueella jäitte Helsinkiin pidemmäksi aikaa, ja piditte kiertueen harjoituksia siellä myös. Onko sinulla jotain muistoja niiltä ajoilta, kun olit Helsingissä pidemmän aikaa kuin sellainen tullaan-ja-mennään-vierailu?

Gene Simmons: Tytöt.

Okei. [naurua]

Gene Simmons: Tyttöjä oli aina paikalla.

Ja sen sinä tulet muistamaan loppuelämäsi?

Gene Simmons: Luultavasti. [naurua]

Okei. Haluatko lisätä tuohon vielä jotain vai jätetäänkö se noin? [naurua]

Gene Simmons: Sinulla on hyvä mielikuvitus.

Okei. Eli se uskomaton matka Kissin kanssa loppuu näillä näkymin vuonna ’23. Eikö niin?

Gene Simmons: Emme tiedä. Emme ole jääneet eläkkeelle koskaan ennen, tämä on ensimmäinen kertamme. Sama juttu on maalauksen maalaamisessa tai kirjan kirjoittamisessa. Kun joku kysyy ”Koska se on valmis?”, se on vielä keskeneräinen. Et tiedä sitä, mutta muusasi on suopea. Suopea, ei Suomea. Tajusitko? Se oli vitsi.

Jep, tajusin.

Gene Simmons: Kiertue menee todella hyvin ja bändimme on todella vahva. Jokaisena iltana toimitamme kunnon show’n. Porukkamme on tyytyväinen, kaikki ovat tyytyväisiä, joten päätimme lisätä kiertueeseen vielä 100 kaupunkia ennen kuin panemme pillit pussiin. En tiedä kauanko siihen menee. Meidän piti esiintyä vain yhdellä risteilyllä, koska yleensä olemme pitäneet yhden Kiss-risteilyn vuodessa, mutta se on myynyt loppuun välittömästi ja fanit ovat vaatineet lisää risteilyjä, joten teemme toisen risteilyn heti ensimmäisen perään. Toinen lähtee Miamista, ja sitten seuraava lähtee heti perään Los Angelesista. Lisäämme uusia juttuja joka päivä, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Fanit ovat tyytyväisiä. Näithän, millaisia fanimme Suomessa olivat.

Jep.

Gene Simmons: He rakastivat sitä.

Joo, ja myös Copenhellissä, he rakastivat keikkaa siellä myös.

Gene Simmons: Joo. Ja jos fanit rakastavat sitä, se tekee meidät onnelliseksi. Kuten kaiken muunkin kanssa, saatuasi hyvää palautetta siitä, että panostasi arvostetaan, haluat työskennellä vain kovemmin. Ja juuri niin on meidänkin kanssamme, koska Kissin energia tulee faneilta, faneilta ja bändiltä. Se on kuin sähkökirkko. Amerikassa meillä on valkoisten kirkkoja ja mustien kirkkoja. Valkoisten kirkot ovat hyvin tylsiä. Joku tyyppi puhuu, ja toistat hänen sanojaan. Mustissa kirkoissa sen sijaan on energiaa. Kuten ”Huutakaa ’jee’!” ja kaikki huutavat ”Jee!” He nousevat seisomaan ja alkavat tanssia, ja siinä on niin paljon energiaa.

Joo, heillä on oikein bileet niissä paikoissa.

Voi luoja. Kiss on siis niin kuin sähkökirkko. Kuten huomaat, fanit lauloivat mukana ja kun kysyimme ”Miten teillä menee?”, he huusivat vastaukseksi.

Kuten tiedettyä, ensi vuosi tulee olemaan Kissin viideskymmenes. Kuinka tärkeätä teille oli se, että bändi saavuttaa tuon virstanpylvään?

Gene Simmons: En halua kuulostaa kornilta, mutta joka vuosi ja joka keikka on virstanpylväs, koska en olisi ikinä villeimmissä kuvitelmissani uskonut, että istun tässä juttelemassa sinulle 72 vuoden iässä. Kun alunperin liityin bändiin, olin 22 tai 23, ja jos olisit sanonut minulle, että ”Joo, kun olet 72-vuotias, olet edelleen kiertueella ja sinulla on mahtavaa ja olet vieläkin vahva. Itse asiassa, pukusi tulee painamaan noin 18 kiloa,” ja minä vastaisin ”Ei, en minä tee tuollaista. Miksi tekisin tuollaista?” ”En minä tiedä. Mutta niin tulee tapahtumaan.” Joten et voi kuvitella näiden asioiden tapahtuvan, mutta ne tapahtuvat. Enkä minä koskaan menetä omaa ääntäni. Ja kyllä, laulan jokaisen biisin, eikä se tule nauhalta kuten ei myöskään bassoni. What you see is what you get. Ja rehellisesti sanottuna, se on valtava ylpeyden lähde. Olen ylpeä jokaisena iltana kun meidät esitellään ja fanit näkevät ruudulta meidän tulevan backstagelta ja yleisö villiintyy. Mikään ei vedä vertoja sille. Sitä tunnetta ei voi ostaa.

Mutta on silti mahtavaa, että mikään bändi tällä planeetalla on ollut olemassa 50 vuotta. Kukaan ei voi sanoa, etteikö se olisi uskomaton saavutus miltä tahansa bändiltä.

Gene Simmons: Niinpä. Ja ainoa syy siihen, että näin voi käydä, on se että fanit vaativat sitä. Katsos, loppujen lopuksi fanit ovat pomoja. Me olemme vain töissä täällä. Ilman fanejamme me emme ole mitään.

Totta, totta. Tuntuuko sinusta, että olisitte ilman tätä pandemiaa kestäneet näin kauan? Vai tuntuuko sinusta. että tämä olisi ollut jo ohi? Vai tuntuuko sinusta kenties siltä, että tämä olisi jatkunut, jos fanit olisivat vaatineet teitä soittamaan?

Gene Simmons: Tuo on hyvä kysymys. En tiedä. Mutta tiedän, että meillä oli suunnitelmissa lopettaa kun aloitimme kiertueen ennen pandemian alkua, emmekä ajatelleet sitä 50 vuotta tai sellaista. Ajattelimme vain ”Okei, olen silloin 70-vuotias,” juuri ennen pandemiaa. ”Ehkä on jo aika lopettaa, ettei meihin kyllästytä.” Välittämättä siitä kuka olet, jossain vaiheessa sinun on poistuttava lavalta, ja se on parempi sekä faneille että sinulle, sekä muistolle, jonka jätät kun astut alas lavalta ollessasi vielä huippu. Älä odota, kunnes olet liian vanha. Älä tee niin.

Totta, hyvin totta. Kuten sanoit, olette lisänneet vielä 100 keikkaa. Tiedättekö siis jo etukäteen mikä tulee olemaan viimeinen show’nne, vai lisäättekö vielä noiden 100 perään uusia, jos se tuntuu vielä hyvältä ja fanit sitä haluavat?

Gene Simmons: Luultavasti emme, mutta olen sanonut niin aiemminkin. En tiedä. Se riippuu paljolti siitä miltä meistä tuntuu ja kuinka vahvoja olemme. Mutta tämä on kiertua, joka ei pääty ennen kuin se päättyy. Me emme aio viettää välivuotta ja jatkaa taas siitä. Me olemme kiertuemoodissa. Me aiomme kiertää kunnes lopetamme. Tiedänkö, mikä ja missä tulee olemaan viimeinen keikkamme? En tiedä. Mutta sen voin sanoa, että meillä on aivan mahtavaa. Pidämme hauskaa ja fanit rakastavat sitä. Eikä se ole vain historian muistamista, vaan sitä, että kun fanit saapuvat keikalle, unohdat sen liikenneruuhkan. Unohdat sen riidan tyttöystäväsi kanssa. Unohdat kaikki ongelmat. Ja sen ajan kun olet katsomassa meitä, se on maagista aikaa. Onnellista aikaa. Siinä on sana, jota monet bändit eivät ymmärrä: onnellisuus.

Jep, olen samaa mieltä.

Gene Simmons: Emme me ajattele politiikkaa. Ei se ole synkkää. Se on elämän juhlimista. Niin kuin ”Jee, olen elossa!” Ja siitä siinä on kyse.

Ilmassa on loputtomia spekulaatioita siitä, otatteko entiset jäsenet mukaanne lavalle viimeisellä keikallanne.

Gene Simmons: Olemme yrittäneet. Minä yritän edelleen. Minä ja Paul tapasimme Acen, yritimme saada hänet mukaan. Hän sanoi ”Haluan tätä, ja tätä, ja tota.” ”No, siihen emme pysty.” Kysyin, tulevatko Ace ja Peter mukaan dokumenttiin. He kieltäytyivät. He saattaisivat harkita asiaa, jos saisivat vapaat kädet editoinnin kanssa. Siihen minä sanoin ”Ette saa sitä, koska meilläkään ei ole sitä. Mutta en yritä sensuroida sanomisiasi. Voit sanoa mitä haluat.” Vastaus oli ei, molemmilta. Sanoin Acelle ja Peterille: ”Tulkaa mukaan kiertueelle. Saatte omat huoneet ja kaikkea. Tulette lavalle encoren aikana.” Ace sanoi että ei suostu siihen, mikäli ei saa olla Space Man ja Tommyn pitäisi lähteä pois bändistä.” Ja minä siihen ”No sellaista ei tule tapahtumaan.” Ensinnäkin, välitän Acesta, mutta hän ei ole kovassa kunnossa. Hän ei osaa soittaa niin eikä hänellä ole fyysistä kestävyyttä siihen.

Minun pitikin kysyä siitä. Seuraatko, mitä entiset jäsenenne tekevät muusikon urillaan?

Gene Simmons: Totta kai.

Tiedätkö siis kykenevätkö he edes soittamaan noita biisejä miljoonille faneille?

Gene Simmons: Ei. Ei, ei. Ei. Peter ilmestyi kerran– kuule, me välitämme heistä. Aloitimme tämän homman yhdessä ja he ovat aivan yhtä tärkeitä bändin ensimetreille kuin minä ja Paul. Se on selvää. Mutta aika kuluu, eivätkä kaikki ole maratonjuoksijoita. Jotkut ihmiset on tehty soittamaan bändissä vuoden tai kaksi, tai muutaman vuoden, ja siinä on kaikki mihin he pystyvät. Ja he ovat molemmat olleet bändissä kolmeen eri otteeseen. Kuinka monta mahdollisuutta elämä antaa? Tiedän vain, että kun ensimmäistä kertaa laitoin käteni tuleen, se poltti. En saanut toista tai kolmatta mahdollisuutta. Eli vastaus on, että ovi on aina auki. Jos he milloin tahansa haluavat hypätä lavalle ja vetää encoret kanssamme, loistavaa. Mutta ei, me emme aio hankkiutua eroon Tommysta tai Ericistä. Tommy ja Eric ovat itse asiassa parasta, mitä meille on sattunut. He antoivat bändiin uutta elämää, uutta arvostusta sille mitä teemme, koska he olivat ensin fanejamme. Aina välillä Eric tai Tommy kääntyy ja sanoo ”Vau, eikö olekin hienoa?” Ja me tajuamme ”Joo. Vau, eikö muuten olekin hienoa?”

Katsoitko sen materiaalin Creature Festeiltä, jossa on monia vanhoja jäseniänne?

Gene Simmons: Joku näytti minulle siitä noin 30 sekuntia, joo.

Okei. Ei enempää?

Gene Simmons: Se oli hyvin surullista. Olin surullinen Peterin puolesta.

Sinusta ei siis tunnu, että hän olisi kovassa kunnossa enää?

Gene Simmons: Ei. Kun soitin Peterille kutsuakseni hänet mukaan dokumenttiin, hänen terveytensä ei ole enää entisellään. En halua mennä yksityiskohtiin, koska se on hänen yksityiselämäänsä. Mutta ei, fyysisesti, hän ei pystyisi siihen. Eikä Ace.

Jep, jep. Tämän jälkeen Kissin taru siis päättyy. Olen kuullut joitain huhuja soolojutuistasi, ja mainitsit niistä myös meille siinä kadulla. Onko sinulla siis jo paljon soolobiisejä valmiina?

Gene Simmons: Joo, on. Paljon juttuja, joo. Aina paljon juttuja menossa. Ja Paulilla on Soul Station, soul-musiikki, R&B-bändi, ja tiedän että Tommy ja Eric tulevat myös aina soittamaan. Mutta siitä, että Kiss lopettaa kiertueilla käymisen, suuri osa johtuu fyysisistä vaatimuksista. Ensinnäkin, kysy keneltä tahansa tytöltä miltä tuntuu, kun hän palaa bilettämästä korkokengissään, ja hän vastaa, että hänen jalkansa ja selkänsä ovat todella kipeät. [naurua] Kuka tahansa tyttö voi vahvistaa sen. Heti kun hän lähtee kotiinpäin, hän ottaa korkokengät pois ja kävelee paljain jaloin. Kuvittele siis minut ja 18 senttiä paksut platform-kenkäni, ja kumpikin niistä painaa keilapallon verran. Ja sitten on vielä basso, joka painaa viisi kiloa, ja haarniska ja kaikki muu, yhteensä melkein 18 kiloa. Se on kovaa työtä, älä luule muuta, mutta me olemme ylpeitä siitä.

Minulla on vielä muutama kysymys ennen ajan loppumista, ja toiseksi viimeinen niistä koskee huhuja joita kuulin, että olisit ehkä tekemässä uuden Vault-boksin. Onko tämä totta?

Gene Simmons: Ehkä. Tarvitsen aikaa. Juuri nyt olemme hyvin kiireisiä, ja meillä on ravintolaketju ja minulla on muutakin liiketoimintaa, ja joka päivä, puheluita, tekstiviestejä, sähköposteja, kaikenlaista tapahtuu koko ajan. Joten katsopas, minä olen maailman onnekkain ihminen. Mitä muuta voisin sanoa?

Aikani alkaa siis olla lopussa. Haluan kiittää sinua erittäin paljon tästä haastattelusta ja toivon sinulle kaikkea hyvää Kissin viimeisille keikoille, kuten myös tulevaisuuteen niiden jälkeen.

Gene Simmons: Olepa hyvä.

Onko mitään, mitä haluaisit sanoa loppukommenttina kaikille suomalaisille faneillenne, jotka ovat seuranneet teitä jo melkein 50 vuotta?

Gene Simmons: Olette erittäin mukavia, ja kiitos. Tärkeintä on, jopa Kissin ja fanien ja musiikin yli, että me rakastamme Suomea.

Kiitos paljon kun juttelit kanssani.

Gene Simmons: Kiitos sinulle.

Voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan englanniksi tästä: