Kiss @ Hartwall Areena 3.6.2013

KissMaanantai, kesäloman ensimmäinen virallinen päivä ja KISS -yhtye, jota olen kuunnellut noin 20 vuotta, tulisi vihdoinkin Suomeen. Kiitos luojille siitä, että nyt on aikaa ja varallisuutta keikkalippuihin, junailuihin sekä majoitukseen – nesteyttämisestä puhumattakaan. Pääkallopaikalle saavuttuani päädyin heti Hartwall Areenan ulkopuolelle sijoitetulle myyntikojulle (sisälläkin niitä oli useampi), jossa tarjolla oli useampi malli t-paitaa, hupparia, lippistä, kiertuekirjaa, signeerattuja rumpukalvoja, kapuloita, plekuja – periaatteessa kaikkea helposti myytävää tavaraa. Omaan reppuun päätyi harmaa kaksipuolinen kiertuepaita ja -kirja.

Muutama viikko ennen keikkaa konserttijärjestäjä oli ilmoittanut yhtyeen lämmittelijäksi suomalaisen Reckless Loven. Päätös ja yhtye, jonka valintaa ei voi musiikin ystävänä käsittää millään tasolla. Sen enempää tuosta niin sanotusta lämmittelystä ei voi sanoa, muuta kuin että ei tehnyt vaikutusta. Aloin pikemminkin voimaan pahoin.

Kiss Live 2013Eipä tuo nelihenkisen, teinityttöjen märkien unien kohde osannut säväyttää millään tasolla. Ja kuten eräs kollegakin totesi, että KISS-yhtyeen yli 60-vuotias laulajakitaristi Paul Stanleykin liikkuu lavalla paremmin kuin kukaan Olli Herman, jonka lavaliikehdintä perustui lähinnä jalkojen nosteluun pään tuntuville. Ehkä ”mies” halusi potkia itseään päähän – aika moni sitä luultavasti toivoikin.

Joka tapauksessa. Illan pääesiintyjä oli tietenkin KISS. Pari päivää aikaisemmin Ruotsin puolella pientä mediamyrskyä nostattanut yhtye astui lavalle perinteisen ”Are you ready? You wanted the best… YOU GOT THE BEST!” -spiikin myötä. Valtava logoverho tippui alas ja yhtye laskeutui lavalle ns. KISS-hämähäkin kyydissä soittaen samalla ”Psycho Circusta”.

Allekirjoittaneen vuosien odotus oli tässä nyt silmien edessä ja hieman onnenkyyneleitäkin valui naamaria pitkin. Uskomaton energia jo aloitusbiisistä kuvastui myös palttiarallaa täyteen areenaan, joka oli kympillä mukana alusta saakka – permannolta yläparvelle. Yleisöä huudatettiin. Taputettiin tahtia. Oli pyroa. Ilotulitteet paukkuivat ja uskomaton valoshow loi maagisen intensiivisen tunnelman.

Itse settilista oli tasan sama mitä jokunen päivä sitten Ruotsissa. Hieman hämmentävää toki oli myös se, että koska kiertue on samanniminen kuin KISS:n uusin levy, niin miksi ihmeessä uudelta levyltä ei soiteta kuin kaksi biisiä? ”Hell or Hallelujah” ei kyllä omaan korvaan kovin hyvältä edes kuulostanut. Thayerin ja Singerin jamittelema ”Outta This World” olikin sitten parempaa kuultavaa. ”Sonic Boomilta” (”Monster”-albumia edeltänyt pitkäsoitto) oli settiin valikoitunut ”Say Yeah”. Pitkään poissaolollaan loistanut ”Heaven’s On Fire” oli myös mukana.

Kiss yleisö 2013Muuten kuultiinkin sitten ripakopallinen vanhoja klassikoita, eli niitä varmimpia joka junnun ja isoisän laulattajia. Kovimmat hitit, kuten ”I love It Loud”, ”Detroit Rock City”, ”Lick It Up”, ”Deuce” ja lopetus ”Rock and Roll All Nite” (jonka aikana lattiatason yleisö peittyi confettisateeseen). Muutakin oli, mutta omat suosikit pitää aina mainita ensin; settilistasta löytyy se oikea järjestys ja mainitsematta jääneet kappaleet.

Erikoisinta showssa olivat kaikki uudet ja vanhat kikat mistä KISS pääsi alun perin huipulle ja hieman shokeerasikin joitain tahoja. ”War Machinen” loputtua Gene syöksi tulta ja ”God of Thunderin” aikana syljettiin verta sekä lennettiin KISS-hämiksen ylälavalle laulamaan. ”Love Gun”-kappaleen aikana Paul Stanley siirtyi ilmojen halki yleisön käsiä hipoen lähemmäksi areenan takaosaa esiintymään. Useimpia muita kikkoja on suhteellisen vaikea sanoin kuvailla, niin kannattaa tsekkailla muutama tämän tekstin lopussa oleva linkki.

En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä keikka jätti lähtemättömän vaikutuksen tähän faniin. Ehkä se oli se ”eka kerta” tai muuten vaan onnistunut nesteytys, meno, yleisön määrä ja mukanaolo yhteislauluissa, huudoissa ja taputuksissa. En tiedä muuta sanoa kuin, että tämä keikka oli viihdyttävä ja loistava setti. Oli mukava nähdä, että yleisössä oli paljon nuorempaa ja vanhempaa väkeä – KISS todellakin yhdistää sukupolvia. Vaarista vaaviin. En ole koskaan nähnyt yhtä upeaa lavashowta valoineen, liekkeineen ja muine temppuineen. Eihän KISS nyt teknisesti mikään mahtibändi ole, mutta Simmons ja kumppanit jaksavat vääntää sitä omaa juttuaan ja vaikka tälläkin keikalla pari soittomokaa ja tasapainon menetystä oli, niin se lähinnä kuuluu asiaan.

Myöskään areenan järjestelyissä ei ollut mitään valittamisen aihetta, ne oli järjestetty niin hyvin kuin vaan mahdollista. Myös useampi fanituotteiden myyntipaikka oli positiivinen yllätys, sillä usein niitä on vain yksi iso, joka blokkaa ihmisiltä pääsyn sujuvaan käyskentelyyn areenan käytävillä. Myös myyntihenkilökunta oli paikallista, eikä kenenkään tarvinnut ruveta mongertamaan omia tulkintojaan englanninkielestä.

KISS – Tervetuloa vielä uudelleen jos vaan jaksatte!

Settilista (lähde: Setlist.fm):

1. Psycho Circus
2. Shout It Out Loud
3. Let Me Go, Rock ’N’ Roll
4. I Love It Loud
5. Hell or Hallelujah
6. War Machine (Gene breathes fire)
7. Heaven’s on Fire
8. Deuce
9. Say Yeah
10. Shock Me (Only first verse)
11. Outta This World (Tommy and Eric Jam)
12. God of Thunder (Gene bass solo intro — spits blood and flies)
13. Lick It Up
14. Love Gun (Paul flies over crowd to the B-stage)
15. Rock and Roll All Nite
Encore:
16. Detroit Rock City
17. I Was Made for Lovin’ You
18. Black Diamond

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen

Kuvat: Jyri Kinnari (Kuva #1), Matias Kallio (Kuva #2)

Kommentoi julkaisua