Kissan taika puree kerta toisensa jälkeen – arviossa kuuden biisin EP POP // ROCK

Vuonna 2020 perustettu, teatraalinen glamrockyhtye Kissa julkaisi naistenpäivän alla 7.3. uuden, kuusi kappaletta sisältävän EP:n ”POP // ROCK”. Yleisö otti yhtyeen omakseen jo sen ensimmäisistä esiintymisistä alkaen ja bändistä onkin sittemmin tullut suorastaan pienimuotoinen ilmiö. Kaksi edellistä albumia, vuonna 2021 julkaistu debyytti ”Vaarallinen bändi” ja vuonna 2023 ilmestynyt toinen levy ”Apinalinna”, olivat molemmat sangen onnistuneita tuotoksia, ja toivat mukanaan raikkaan tuulahduksen jotakin sellaista, jolle selvästi on ollut tilausta ja kaipuuta pinnan alla jo pidemmän aikaa. Myönnän, että omat odotukseni tämän uutukaisen suhteen ovat näistä lähtökohdista kohtalaisen korkealla.

Avausraita ”Pitäskö lähtee” lunastaa odotukset välittömästi. Raikkaat, melodiset kitarariffit ja nokkamies Günter Kiviojan tuttu, persoonallinen ja vonkuva ääni tuovat mieleen lämpimän kesäillan, jolloin mieltä ei paina mikään. Sama huoleton fiilis huokuu myös sanoituksista: ehtiihän sitä myöhemminkin, nyt relataan. Yhtä kaikki, biisi on erinomaisen onnistunut ja toimii avausbiisinä loistavasti.

Jos ensimmäinen biisi toi mieleen kesän, hyppää seuraava sitten jo odottamaan syksyä. ”Katoava kesä” haikailee melankolisesti kesän perään. Sanoituksissakin puhutaan irti päästämisen vaikeudesta. Lieneekö kappaleiden temaattinen samankaltaisuus sattumaa vai tarkoituksellista? Varsin toimiva perusralli tämäkin, joskaan ei ehkä yhtä mukaansa tempaava kuin ykkösraita.

Kolmas kappale, ”Jokainen maaliviiva” alkaa pitkällä, melodisella kitaraintrolla. Temmoltaan ja fiilikseltään hivenen rauhallisempi biisi, joka on todellista mannaa kitaravetoisen riffittelyn ystäville. Biisi kantaa hienosti ja tarjoaa myös muutaman korvakarkin: pari kertaa lasketaan harkitusti tempoa ja kierroksia, jonka jälkeen ne laukaistaan taas uuteen nousuun. Itselleni nämä kohdat tulivat aina vähän yllätyksenä, joka minusta kertoo oivallisen taitavasta tyylitajusta: kun biisi yllättää kuulijan, on mielestäni onnistuttu isosti.

Neljäs kappale ”Kasvot maitopurkin kyljessä” nostaa taas menovaihteen silmään. Sympaattinen, teinirakkaudesta kertova biisi nostaa hymyn huulille ja omasta mielestäni tämä osuu koko Kissa-yhtyeen ytimeen: biiseistä tulee hyvä fiilis ja onnellinen olo, eivätkä edes naiivit sanoitukset tunnu oudolta – pikemminkin päin vastoin. Jollain kummallisella tavalla kaikki on tätä kuunnellessa täydellisesti kohdallaan.

”Wayne`s World” julkaistiin singlenä jo aikaisemmin alkuvuodesta. Biisi on oikein varsinainen oodi nuoruuden huolettomuudelle ja katoavalle ajalle. Kappale itsessään on populaarikulttuuriviittauksissaan aivan hykerryttävän nerokas ja toimii valtavan hyvin myös osana tämän EP:n kokonaisuutta. Omasta mielestäni tämä on kautta linjan yksi koko yhtyeen onnistuneimpia kappaleita.

Päätösbiisinä kuullaan ”Sä oot vapaa”. Yleissoundiltaan tämä on ehkä totuttua rouheampi, jota tukee loistavasti myös uhmakkaampi laulutyyli ja fraseeraus. ”Sä oot vapaa, voit tehdä mitä huvittaa” on suht kulunut ilmaus, mutta tässä biisissä se toimii: millään tavalla syyllistämättä se saa kuulijan väkisinkin miettimään, että mitä tässä ihan oikeasti tehdään ja kuinka vapaasti tai pakotettuna. Ratkaisu tähän löytyy ainoastaan kuulijan omien korvien välistä.

Kissa on kaikin tavoin hämmästyttävä yhtye. Vaikka vimmaiset esiintymiset ovatkin tämän bändin tavaramerkki, osaa se tehdä myös vilpittömän hyviä biisejä. Vahvimpana elementtinä ainakin allekirjoittanutta puhuttelee aitous; ketään ei mielistellä tai nöyristellä, vaan tehdään aidosti yhtyeen itsensä näköistä taidetta. Se on nykyään kovin harvinaista – etenkin, jos tavoitteena on kuitenkin myös jossain määrin menestyä kaupallisesti. Aitouden puolesta puhuu myös se, että Kissan moniin kappaleisiin voi ihan aidosti samaistua; niissä ei lauleta keksityistä jutuista, vaan oikeasta, elämän makuisesta elämästä. Näille tarinoille on takuulla tarvetta jatkossakin!

Kappalelista: