Kiusallinen sekametelisoppa – arviossa Ronski & Satanic -debyytti
Olin jollakin tapaa innoissani, kun kuulin Ronski & Satanicin yhteistyökuviosta ja näin kuvia ensimmäisistä keikoista. Omaan makuuni kaivattua synkkäsoundista suomiräppiä black metal -estetiikalla höystettynä? Kyllä kiitos, ajattelin. Paperi T:n ja Khidin yhteislevyn “Ex ovis pullus non natis serò fit ullus” (2013) jälkeen olen kaivannut jotakin samankaltaista, mutta kukaan ei ole vielä saanut aikaan yhtä miellyttävää musiikkia. Räppigeimeissä on muodissa tyylilajien yhdistely ja päälleliimaaminen arpapelillä sen ollessa valtavirtaa, ja alalle riittääkin pyrkyreitä. Valveutuneet räppinörtit näkevät toki helposti tämän lävitse, ja aitopäitä koetellaankin rankalla kädellä.
Turkulaiset Ronskibiitti ja Nightsatan ovat molemmat jo valmiiksi marginaalissa operoivia yhtyeitä, ja Ronski & Satanic menee marginaalimusiikin saralla vielä sinne syvempään päähän. Ronskibiitin “Las Italoa” (2015) on tullut kuunneltua, ja se upposi sellaisenaan ihan tyydyttävällä tasolla. Nightsatan on tuttu Tron / Mad Max -henkisestä humoristisesta lyhytelokuvastaan Loops of Doom, jossa Nightsatanin musiikki on pääosassa.
Mainos päättyy
Yhdessä Ronskibiitti ja Nightsatan eivät kolahda minulle ollenkaan, vaikka Nightsatanin biitit ovatkin levyn joissain kohdissa miellyttäviä. Tuntuu, että Ronskibiitin ilmaisukyky on tässä projektissa heikentynyt roimasti, tai että valitusta konseptista ei henkilökohtaisella tasolla ole tarpeeksi tarjottavaa tai kokemusta. Lisättäköön vielä rasittava fakta siitä, että jos pukeudutaan nahkaan, remmeihin ja niitteihin livenä ja promokuvia varten, tulisi asenteen näkyä myös musiikissa ja ilmaisussa. Kaverini raportoi minulle taannoin Ronskin ja Satanicin keikalta, että ”nyt on lavalla suomiräpin Turmion Kätilöt”. Levyllä kuullaan pari kertaa kitarariffejä, mutta ne eivät yksinään riitä kantamaan vastuuta projektin visuaalisesta ilmeestä, joka on yhtä uskottavaa kuin DJ Ibusalin käsitys masennuksesta ja uupumuksesta. Todellisuudessa nuorisosuosikin ongelma vaikuttaa sekä levyllä “Yksin kotona 17” (2018) että viimeaikaisten vierailusäkeistöjen perusteella olevan se, että hän on juhlinut liikaa kavereidensa kanssa.
Kappaleissa rasittaa erityisesti ontuvalla flow’lla riimitellyt kertosäkeet (“Mustat pilvet”, “Kaksosparadoksi”) sekä teksteissä esiintyvät kornit pintaraapaisut maallikoille varmasti eksoottisilta ja älykkäiltä kuulostavista termeistä (“Darwinismi”). Tekstit menevät kirjoissani suurimmalta osin samaan kategoriaan kuin ö-luokan “valaistuneiden” rataräppärien happopäissään keksimät aivoitukset. Rimmaa kuin Raimo ei ole tässä tapauksessa toimiva ratkaisu. Plussaa kuitenkin siitä, että levyn aloitusraidan hookissa kuulostaisi olevan vierailemassa Dxxxa D. “Täältä tullaan kuolema!” on kömpelö sekametelisoppa, joka olisi voitu toteuttaa uskottavammin jollakin toisella konseptilla. Levyjulkkareita juhlitaan 14. joulukuuta Turun Dynamossa.
3/10
Kappalelista:
1. Darwinismi
2. Suhteellista
3. Kaksosparadoksi
4. Nuijasota
5. Coveni
6. Mustat Pilvet
7. Rio Grande
8. Galileo Galilei
9. Yölinjalla (bonus track)
10. Ronski ja Satanic Anthem (bonus track)
Mainos päättyy