Klassikko: Candlemass – Epicus Doomicus Metallicus (1986)
Vuonna 1986 julkaistiin yksi jos toinenkin metalli- ja rock-musiikin merkkiteos. Metallican ”Master of Puppets”, Motörheadin ”Orgasmatron”, Iron Maidenin ”Somewhere in Time” ja Judas Priestin ”Turbo” ovat sellaisia levyjä, joita aika harva raskaan musiikin ystävä on voinut välttyä kuulemasta. Mutta myös pienemmissä piireissä metelöitiin. Tasan 30 vuotta sitten julkaistiin Candlemassin debyyttialbumi ”Epicus Doomicus Metallicus”. Läpimurtoa tai suuria myyntilukuja ei tuolloin vielä tullut, mutta nykyään albumi on pesunkestävä klassikko, joka ei ole tähän päivään mennessä menettänyt taikaansa.
Candlemass aloitti debyytillään aivan uuden luvun doom metalin ja ylipäätään metallimusiikin historiassa. Doom metal oli tuolloin jo olemassa, siitä kiitos mm. Black Sabbathille, Pentagramille ja Witchfinder Generalille, mutta mitään Candlemassin kaltaista ei ollut vielä kuultu. Candlemassin eeppisyys, synkkä melodisuus, viettelevä mystisyys, sanoitusten runollisuus, raaka iskevyys ja lähes oopperatyylinen vahva ja komea laulu (varsinkin laulajan vaihduttua tämän levyn jälkeen) olivat doom metalissa jotain niin uutta, että eeppiseksi doom metaliksi kutsuttu alagenre sai alkunsa. Tämä kaikki on tietysti rakennettu perinteistä heviä siinä missä doomiakin tapailevien, toinen toistaan legendaarisempien ja nerokkaampien riffien ympärille.
”Epicus Doomicus Metallicus” on yksi niistä levyistä, joilla on oma maailmansa. Ensimmäisestä kappaleesta lähtien aivan viimeisiin nuotteihin saakka musiikki tuo mieleen kuvia ja tunnetiloja jostain ihan muualta kuin tästä todellisuudesta. Levyn raaka ja koruton äänimaailma tuo sen sointiin vielä sellaista kylmyyttä, jota ei ole edes Candlemassin muilla levyillä. Vaikka soundit saattavat paikoin kuulostaa jopa hieman munattomilta, ne tuovat toisaalta oman osansa tämän albumin ympärillä leijuvaan mystisyyden verhoon.
Laulajana toimii Johan Längqvist, ensimmäistä ja viimeistä kertaa Candlemassin studioalbumilla. Sinänsä on harmi, ettei hän ole tehnyt tämän albumin jälkeen juuri mitään merkittävää, sillä hänen äänensä ja tapansa tulkita on ainutlaatuinen ja sopii Candlemassin musiikin tunnelmaan täydellisesti. Komeassa äänessä kuuluvat lohduttomuus ja surumielisyys viemättä kuitenkaan mitään pois sen vahvuudesta. Albumin äänittämisen jälkeen Längqvist jätti yhtyeen muiden jäsenten pyynnöistä huolimatta, eikä hänestä kuultu juuri mitään ennen kuin vasta 25 vuotta myöhemmin tämän albumin juhlakeikoilla, jolloin hän esiintyi Candlemassin kanssa livenä ensimmäistä kertaa. Senkin jälkeen hän on pitänyt matalaa profiilia, mutta näin ”Epicus Doomicus Metallicuksen” 30-vuotisjuhlavuonna elättelen pientä toivoa, että saisin kuulla hänen ääntään Candlemassin riveissä vielä joskus, joko livenä tai jopa levyllä.
Levyn kappaleista lähes jokainen on vertaistaan vailla oleva klassikko. Candlemass lopettaa useimmat keikoistaan edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen ”Epicus Doomicus Metallicuksen” avauskappaleeseen ”Solitude”, johon kulminoituvat se raskaus, toivottomuus ja melankolia, jotka ovat doom metalin selkäranka, sydän ja sielu. ”A Sorcerer’s Pledge” taas on nopea, mystinen, suuri ja eeppinen teos, joka salpaa hengityksen jokaikisellä kuuntelukerralla. Koko albumi on täynnä vastaavanlaista klassikkomateriaalia, josta voisi hekumoida vaikka kokonaisen kirjan verran. ”Epicus Doomicus Metallicus” on lähes täydellinen albumi, jota arvostetaan ja kuunnellaan nykyisin kenties enemmän kuin koskaan. Sen sävelet kaikuvat lukemattomien yhtyeiden musiikissa, ja sen vaikutus metallimusiikin historiaan on korvaamaton.
Mainos päättyy
Kappalelista:
1. Solitude
2. Demons Gate
3. Crystal Ball
4. Black Stone Wielder
5. Under the Oak
6. A Sorcerer’s Pledge
Candlemassin kotisivut
Candlemass Facebookissa
Mainos päättyy