Klassikko: Guns N’ Roses – Use Your Illusion II

Guns N’ Rosesin 25 vuotta sitten julkaiseman “Use Your Illusionin” toinen osa kantaa nimessään jatkeena yksinkertaisesti “II”. Päällisin puolin näitä albumeita erottavat vain kansikuvien värit: siinä missä ensimmäisen osan kannessa istuva poika on keltaisen ja punaisen väreissä, toisessa osassa ovat sävyinä violetti ja sininen. Sisällöllisesti albumit eroavat keskenään enemmän.

”Use Your Illusion II” alkaa täysin erilaisessa tunnelmassa kuin edeltävä albumi. ”Civil War” alkaa Strother Martinin What we’ve got here is failure to communicate -repliikillä elokuvasta ”Cool Hand Luke”. Siinä missä ”Right Next Door to Hell” aloittaa aiemman albumin satakymmenen prosenttia lasissa, on ”Civil War” verkkainen. Kappaleessa pääosassa ovatkin synkät sanat jotka kuvaavat ihmiskunnan mädäntyneisyyttä: Rose vatvoo muun muassa Vietnamin sotaa ja Kennedyn murhaa. Taustalla soi kuitenkin samalla kaunis melodia, joka pehmentää kappaleen raakuutta. Kappaleesta löytyy myös rockille tuttuja piirteitä, kuten Slashin riffejä ja Rosen vihaista laulua, mutta pääpaino on ajatuksia herättävillä lyriikoilla. Kappale päättyy Rosen toteamukseen What’s so civil about war, anyway? ja taustalla kuuluviin jyrähdyksiin hänen vihellellessään huolettomasti.

”14 Years” on Izzyn rento tylytyskappale rakkaalle ihmiselle siitä, kuinka hän ei voi ymmärtää 14 vuoden aikana läpi käymäänsä henkistä helvettiä. ”Yesterdays” jatkaa rennolla ja tarttuvalla melodialla ennen kuin cover Bob Dylanin ”Knockin’ on Heaven’s Doorista” lyödään kehiin. Gunnarien käsittelyssä tämä kappale, kuten edeltävän albumin ”Live And Let Die”, ovat varmasti tulleet maailmanlaajuisesti paremmin tunnetuiksi. ”Knockin’ on Heaven’s Door” on kaunis kappale, jonka tarinaan on mukava sukeltaa kerta toisensa jälkeen. Gospel-vivahteisuutta luo naiskuoro kappaleen loppupuolella, mutta löytyy sieltä myös rock-elementtejäkin. Revolverien luotipesien surahdukset kappaleessa antavat hyvin aidontuntuisen vaikutelman aseista luopumisen suhteen. Myös Josh Richman on saanut oman kädenjälkensä kappaleeseen puhelinnauhan muodossa, eikä kaikista mairittelevimmassa mielessä.

”Get in The Ring” muuttaa albumin kurssia rockimman ja vihaisemman Guns N’ Rosesin suuntaan. Kappale on puhdasta haistatusta kaikille niille jotka ovat käyneet yhtyeen, ja etenkin Axl Rosen hermoille. Rose sanoo kappaleessa suorat sanat vihamiehilleen, ja käskee heitä tulemaan kehään ottamaan häneltä pataan. Rosen mielipuolinen nauru saa miettimään, että onkohan hänellä mahtanut olla tuolloin kaikki murot kulhossa? ”Shotgun Blues” jatkaa siitä mihin edellinen kappale jäi ja on suhteellisen kevyt kappale. ”Shotgun Blues” on ehtaa rockia, mutta se tuntuu huomattavasti helpommin sulateltavalta kuin viisi aiempaa kappaletta. Mukavaa vaihtelua, sillä haulikkobluesia seuraa jälleen isompi kappale, seitsenminuuttinen ”Breakdown”. Kappale on rennon letkeä fiilistely, jossa toki kuullaan myös Slashin tiukka kitarasoolo. Kappale on hiukan liian pitkä, eikä kuuntelua helpota sen sekopäinen rakenne.

”Pretty Tied Up” alkaa erikoisella melodialla ja kun kappale etenee, tulee sen erikoinen mutta hauska äänimaailma esille. Sanoitukset liittyvät avomieliseen naiseen, yhtyeelle tavanomaisesti ei mitenkään kauniisti esitettynä. Lähes yhdeksänminuuttinen ”Locomotive” on jälleen hyvä esimerkki Guns N’ Rosesin kokeilevammasta puolesta. Yhtyeen yhteislauletut kertosäkeet jäävät parhaiten mieleen, kun ne toistuvat kappaleen aikana monta kertaa. Kuuden ja puolen minuutin jälkeen vuorossa on pulahdus kappaleen syövereihin: Pianosäestys, jammaavat riffit ja Rosen vaikeroiva ääni voivat vaivuttaa transsiin.

Sekalaisesta olotilasta herätään ”So Finen” kauniiseen pianosäestykseen ja Rosen pehmeään ääneen. Myös basisti Duff McKagan laulaa kappaleessa, ja hänen laulunsa antaa oman särmänsä ”So Finelle”. Ironisesti ”So Fine” –kappaletta jatkaa lähes kymmenminuuttinen ”Estranged”, joka kertoo särkyneen sydämen palojen keräämisestä. Ujeltavat kitarasoolot tekevät kappaleesta paikoitellen lentävän, vaikka pääsääntöisesti ”Estranged” eteneekin rauhallisesti. Albumin yksi tunnetuimmista kappaleista, ”You Could Be Mine” sijaitsee levyllä kolmanneksi viimeisenä. Kappale polkaisee reippaamman vaihteen silmään, mikä onkin oiva sauma tässä vaiheessa albumia. Rosen lopetettua laiskan naisensa sättimisen on aika taas kerran tirauttaa muutama kyynel ”Don’t Cry:n” kohdalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole se tunnetumpi versio. Kappaleen kuunteleminen voi tuottaa vaikeuksia jos on tottunut alkuperäiseen, sillä melodiat ovat täysin samat mutta sanat eivät. Tunnelmaltaan kappale ei ole niin kaunis kuin alkuperäinen; tässä versiossa on enemmän synkkyyttä. Poikkeavista sanoituksista huolimatta yhtye on kuitenkin päättänyt pitää kertosäkeet samanlaisena, mikä lisää ristiriitaisuuden tunnetta kappaletta kohtaan entisestään.

”My World” päättää ”Use Your Illusion II”:n, ja samalla sinetöi tämän tupla-albumikokonaisuuden. Kappale on melkoinen shokki: Rose räppää uhkaavasti, nainen voihkii taustalla ja kappaleesta huokuu muutenkin ihmeellinen ”gangsta-asenne”. Päätösraitaa ei voi syyttää tavanomaiseksi Guns N’ Rosesin kappaleeksi, mutta mielummin tämän olisi jättänyt kuulematta. Kun ”Use Your Illusionin” toista osaa kuuntelee, on todettava sen olevan melko sekava. Toisaalta sama pätee ensimmäiseenkin osaan: molemmilla albumeilla hypitään musiikillisesti laidasta laitaan, eikä mitään selkeää punaista lankaa ole.

Ilmestymisviikkonaan albumia myytiin huomattava määrä. Ehkä hiukan yllättävää on se, että ensimmäinen osa myi vähemmän kuin jälkimmäinen: ”Use Your Illusion I” myi 685 000, kun taas toinen osa myi 770 000 kappaletta ensimmäisten viikkojensa aikana. Kokonaisuutena nämä 30 kappaletta tarjoavat kuitenkin monta rockmusiikin kestävää kulmakiveä, kuten ”Don’t Cry”, ”November Rain”, ”You Could Be Mine” ja ”Live and Let Die”. Albumeilta ei kuitenkaan ole noussut esiin mitään debyyttialbumin kaltaisia kovia rockralleja kuten ”Paradise Cityä” tai ”Welcome to the Junglea”. Toisaalta se tuskin on ollut yhtyeen ajatuksenakaan, kun he ovat tätä kokonaisuutta työstäneet. Albumeista huokuu rajojen kokeileminen niin hyvässä kuin pahassa, mutta ydin on ollut sama: tehdä rockia muiden mielipiteistä piittaamatta, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Guns N’ Rosesin ”Use Your Illusionit” jakavat varmasti mielipiteitä vahvasti: Jotkut rakastavat niitä ylitse kaiken ja toiset eivät keksi miksi niitä pitäisi edes kuunnella. Mutta musiikin kuuluukin jakaa mielipiteitä. Vaikka ajatuksia herättämätön jee jee -musiikki on välillä paikallaan, ei sellaisella voi saavuttaa samanlaista asemaa rockin historiankirjoissa kuin Guns N’ Rosesin ”Use Your Illusionit” ovat tehneet.

Kappalelista:

    1. Civil War
    2. 14 Years
    3. Yesterdays
    4. Knockin’ on Heaven’s Door
    5. Get in The Ring
    6. Shotgun Blues
    7. Breakdown
    8. Pretty Tied Up
    9. Locomotive
    10. So Fine
    11. Estranged
    12. You Could Be Mine
    13. Don’t Cry (alternative lyrics)
    14. My World

Guns N’ Roses Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua