Klassikko: Motörhead – March ör Die (1992)
Vuonna 1992 julkaistu ”March ör Die” ei ole Motörheadin albumeita tunnetuimmasta päästä eikä se nouse kovin usein esille, kun muistellaan Motörheadin uran tärkeimpiä klassikkolevyjä. Se tuntuu jääneen jollakin tavalla unohduksiin, vaikka onkin täynnä hyviä kappaleita ja sillä vierailevat Slashin ja Ozzy Osbournen kaltaiset suuret nimet.
Itselleni tämä levy on auennut todella hitaasti vuosien varrella. Yksi suosikeistani oli heti ensikuulemasta saakka versiointi Ted Nugentin ”Cat Scratch Fever” -kappaleesta. Se kuulostaa Motörheadin käsittelyn jäljiltä siltä, että se voisi olla bändin itsensä säveltämä, vaikka sisältääkin Motörheadin rock ’n’ rollille hieman vieraita sävyjä. Hellraiser III: Hell on Earth -elokuvassakin kuultu ”Hellraiser” on toinen kappale, johon tykästyin heti. Tosin kuuntelin aluksi vain Ozzy Osbournen versiota, koska en tiennyt Motörheadinkin tehneen omansa. Kappalehan syntyi Ozzyn sooloyhtyeen ja Lemmyn välisen yhteistyön tuloksena. Mielestäni Ozzyn laulu sopii siihen paremmin, mutta soitannollisesti ja soundillisesti Motörheadin versio on huomattavasti energisempi ja mukaansatempaavampi, vaikkei muuten Motörheadiltä juuri kuulostakaan.
”March ör Die” sisältääkin vähän kaikenlaisia kappaleita. Kokonaisuutena se on aika sekalainen, vaikkei mikään sillisalaatti sentään. ”I Ain’t No Nice Guy” on poikkeuksellisen tyylikäs rock-balladi, jonka Lemmy ja Ozzy laulavat duettona täydentäen toisiaan komeiden ääntensä persoonallisilla ominaisuuksilla. Slash soittaa herrasmiesmäisellä tyylitajulla kitarasoolon mukaillen kappaleen haikeaa, mutta optimistista tunnelmaa. Kappale täydentyy ja saa ansaitsemansa kruunun ilman, että Slash tekee itsestään suurta numeroa. Sanoissa on ytimekkäästi kiteytettyjä viisaita ajatuksia, kuten Lemmyllä usein oli. Hän osasi kuvata ja käsitellä myös tunteita sanoituksissaan samaan aikaan hienovaraisesti ja osuvasti sekä brutaalin suorasanaisesti, kuten tämän levyn ”Too Good to Be True” -kappaleessa, joka on yksi suosikeistani Motörheadin koko tuotannosta. En edes tiedä, miten niin yksinkertainen ja tavallinen rock ’n’ roll -kappale voi olla niin uskomattoman tarttuva ja tunteellinen.
Mainos päättyy
Levyllä on erikoisuuksiensa lisäksi riittävä määrä perinteistä Motörhead-tyylin rock-musiikkia kaikissa muodoissaan: keskitempoista, nopeaa, raskasta, kevyttä, energistä, rentoa ja kaikki muut adjektiivit, joilla Motörheadin musiikkia on ikinä voinutkaan kuvailla. Lienee ikuinen mysteeri, miten Motörhead onnistui kuulostamaan loppuun saakka tuoreelta ja luomaan nahkansa levy toisensa jälkeen pitäen kuitenkin tiukasti kiinni omasta tyylistään. Musiikki oli pitkälti samantyylistä alusta loppuun, mutta aina uuden levyn ilmestyessä se henki uudenlaista viehätysvoimaa. Vanhoihin kuuntelematta jääneisiin levyihinkin ensi kertaa tutustuessa saattaa aluksi tulla sellainen olo, että tämähän on kuultu ennenkin, mutta joka ikinen kerta jostakin kaivautuu esille jotain sille aikakaudelle ja albumille ominaista, jota ei löydy sellaisenaan mistään muualta.
”March ör Die” on Motörheadin levyksi aika monipuolinen, mutta se on mahdollista nähdä kokonaisuutena, jossa ei ole heikkoja lenkkejä. Se on liian vähälle arvostukselle jäänyt klassikko ja elävä todiste yhtyeen poikkeuksellisen kovasta työmoraalista ja taidosta soittaa rock ’n’ rollia. Motörhead pysyi aitona koko elinkaarensa ajan tehden klassikkolevyjä jokaisella aikakaudellaan.
Kappalelista:
1. Stand
2. Cat Scratch Fever (Ted Nugent -cover)
3. Bad Religion
4. Jack the Ripper
5. I Ain’t No Nice Guy
6. Hellraiser
7. Asulym Choir
8. Too Good to Be True
9. You Better Run
10. Name in Vain
11. March ör Die
Mainos päättyy
Motörheadin kotisivut
Motörhead Facebookissa