Klassikko: Sabaton Attero Dominatus

Kirjoittanut Markus Raatikainen - 28.7.2016

Sabatonin kolmas albumi ”Attero Dominatus” näki päivänvalon loppukesän aalloilla kymmenen vuotta sitten. Kyseinen kiekko on löytänyt tiensä monen bändiä fanittavan metallidiggailijan kotiin – toivottavasti hyvin keskeiselle paikalle levyhyllyä. Luonnehtisin ”Attero Dominatusta” vauhdikkaaksi, toisaalta harmoniseksi ja monipuoliseksi kokonaisuudeksi, jonka kuuntelemista ei tee mieli lopettaa.

Rytmiltään ”Attero Dominatus” on todella selkeä albumi: levyllä vuorottelevat vauhdikkaat ja räväkät metallibiisit ja toisaalta hitaammat ja synkemmät kappaleet. Kyseinen tematiikka näkyy jo kolmen ensimmäisen kappaleen aikana: levyn nimikkobiisi ”Attero Dominatus” ja ”Nuclear Attack” tarjoavat Sabatonin ystäville energisen kattauksen, kunnes ”Rise of Evil” -kappaleen raskas ja hidas intro tärähtää tajuntaan. Kappale kertoo Saksan vaiheista sotien pyörteissä: ensimmäisen maailmansodan tappiosta ja nöyryytyksestä, juutalaisiin kohdistuneista vainoista sekä toisen maailmansodan alkutahdeista. ”Rise of Evil” on yksi parhaita ja erottuvimpia kappaleita koko Sabatonin tuotannossa.

Albumi jatkuu biiseillä ”In The Name of God”, ”We Burn” ja ”Angels Calling”. ”In The Name of God” raottaa lyrikoillaan terroristien toimintaa ja uskonnon motivoivaa roolia siinä. Biisin sanoma on aika voimakas, kertosäe on tarttuva eikä kitarasoolokaan ole hassumpi. ”We Burn” on puolestaan edelliseen verrattuna lyhyt, terävä ja hieman vauhdikkaampi tapaus: kappale lähtee liikkeelle mielenkiintoisella introlla, jossa kitaroinnilla on keskeinen osa. Biisi on säkeistöiltään toimiva, mutta valitettavasti kertosäe latistaa biisiä, sillä se ei ikään kuin kasva täyteen mittaansa vaan jää keskeneräiseksi. ”Angels Calling” tuo mukanaan rauhallista tunnelmaa – ainakin viuluintronsa puolesta – ja tietynlaista hidasta synkkyyttä. Kappaleessa on useita eri osuuksia: hieno kitarasoolo sekä sitä edeltävä yli puolen minuutin rauhallinen kitaraointi kuuluvat biisin parhaaseen antiin. Lähes kuuden minuutin pituudesta huolimatta ”Angels Calling” toimii todella hyvin ja tuo koko albumille väriä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Attero Dominatuksen” viimeiset raidat ovat ”Back in Control”, ”Light in the Black” ja ”Metal Crüe”. Tiukka kitarariffi kertoo heti, mitä on tulossa, nimittäin Englannin ja Argentiinan välisestä Falklandin sodasta kertova ”Back in Control” kuuluu albumin räväkämpään materiaaliin yhdessä avausraitojen kanssa. Viimeistään tarttuva kertosäe varmistaa, ettei biisi jätä kylmäksi! ”Light in The Black” puolestaan kuuluu ”Attero Dominatuksen” rauhalliseen osastoon ja tuo albumin loppupuolelle sopivasti tasapainoa kahden räväkän biisin välissä. Kappale on mieleenjäävä ja jopa koskettava kuvaus liittyen sotiin. Varsinkin kertosäkeen kohta ”What was won? What was lost?/ Will our deeds be remembered? / Are they written on stone or in sand?” herättää monenlaisia ajatuksia. Hienon albumikokonaisuuden kruunaa ”Metal Crüe”, joka on huikeaa tykitystä alusta loppuun. Kappale koostuu nopeasta kitaraintrosta, menevistä säkeistöstä, erinomaisesta kitarasoolosta ja erittäin tarttuvasta kertosäkeestä, jonka kuullessaan muistaa aina metallimusiikin hienouden. Mielestäni kyseessä on yksi Sabatonin koko tuotannon parhaista biiseistä, eikä ole mikään ihme, että se on vakiinnuttanut paikkansa bändin keikkojen päätöskappaleena.

Sabatonin ”Attero Dominatus” on kokonaisuutena äärimmäisen toimiva albumi, koska se sisältää runsaasti erilaisia kappaleita, jotka tuovat rytmiä koko levylle. Ennen kaikkea kyseessä on todella laadukas kokonaisuus: levyllä ei ole täytebiisejä tai kappaleita, jotka eivät kestäisi runsasta kulutusta. Albumi osoitti myös bändin löytäneen oman suuntansa hieman vaihtelevan ”Primo Victorian” jälkeen. Mielestäni ”Attero Dominatus” on yksi Sabatonin parhaista albumeista juuri monipuolisuutensa vuoksi. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen levy myös heille, jotka eivät ole bändiin tutustuneet!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen