Kimallusta ja kitarointia mysteerikaupungissa – klassikkoarviossa 40-vuotias Hanoi Rocksin ”Back To Mystery City”
Hanoi Rocks on bändi, jonka luultavasti kaikki musiikkia vähänkään kuunnelleet tietävät. Orkesteri julkaisi albuminsa ”Back To Mystery City” toukokuun 1. päivä vuonna 1983. Levyn tuottajiksi valikoituivat Mott The Hooplen Dale Griffin ja Pete ”Overend” Watts. Suomessa albumi julkaistiin Johanna Kustannuksen kautta.
”Back To Mystery Cityn” kansikuva on tummanpuhuva ja omalla tavallaan pelkistetyn tyylikäs aivan kuin tarkkaan harkittuna vastakohtana bändin muuten räiskyvälle ulkonäölle ja imagolle. Mustalla pohjalla on punaista tekstiä ja kuvassa Michael Monroe ja Andy McCoy – keulakaksikko, johon Hanoi Rocks on vahvasti profiloitunut vielä näin vuosikymmeniä jälkeenpäinkin. Muu bändi nähdään takakannessa, ja mukana on myös rumpali Gyp Casinon korvannut Razzle.
Levyn introna toimii akustinen kitarointi ”Strange Boys Play Weird Openings”. Kyseessä onkin melkoisen mielenkiintoinen aloitus, koska mukaan on ujutettu jopa linnun viserrystä. Intro jättää jälkeensä hieman hämmentyneen tunteen, joka on kuitenkin vain hyväksi, koska se nostaa seuraavana kuultavan ”Malibu Beach Nightmaren” entistä paremmin esille. ”Mental Beatissa” huomio kiinnittyy väistämättä jo kappaleen nimenkin mukaiseen tempoon ja monotonisesti takoviin rumpuihin.
Mainos päättyy
Kuulija jää helposti miettimään ”Tooting Bec Wreckin” omakohtaisuutta, ja raita jotenkin hieman yllättää yli kuuden minuutin kestollaan tuntumatta kuitenkaan ylipitkälle. Albumilta nousee kirkkaasti yli muiden melodinen ”Until I Get You”, ja kyseisellä raidalla Hanoi Rocks on ehdottomasti parhaimmillaan. Miriam Stockleyn laulamat taustat vain lisäävät kappaleen koskettavuutta. Myös L.A. Guns on tehnyt biisistä coverin vuoden 2004 ”Rips The Covers Off” -albumilleen.
”Lick Summer Love” on hieman paikallaan junnaava ja tylsähkö ralli, joka saattaisi toimia paremmin lyhyempänä versiona. ”Beating Gets Faster” ei ole puolestaan ollenkaan hassumman kuuloinen rakkauslaulu. Itse nimibiisi on sijoitettu varsin fiksusti albumin viimeiseksi, eikä levyä voisi mihinkään muuhun kappaleeseen lopettaakaan.
”Back To Mystery City” on albumi, jota voi todellakin sanoa klassikoksi. Se on kestänyt hyvin ajan hammasta ja kuulostaa edelleen hyvin tuoreelta ja omaleimaiselta. Eräs huomion arvoinen asia on myös se, miten hienosti yhtye on ottanut haltuunsa englannin kielen, ja kielikuvilla sekä englanninkielisellä slangilla leikittely on ajoittain jopa ilmiömäistä. Monroe–McCoy-kaksikon yhteistyö ei liene aina ollut kovin helppoa, mutta lopputuloksena on ollut useita rockin klassikkobiisejä.
Mainos päättyy
Tällä pitkäsoitolla Hanoi Rocks on hitsautunut tiukasti yhteen soittavaksi bändiksi, jopa vain hetki aikaisemmin bändiin mukaan tullutta Razzlea myöten. Albumi sisältää useita hienoja raitoja kuten ”Malibu Beach Nightmare”, ”Until I Get You” ja ”Back To Mystery City”, jotka nousevat myös minulla yli muiden levyn kappaleiden.
”Back To Mystery City” on huomioitu myös Robert Dimeryn toimittamassa kirjassa ”1001 Albums You Must Hear Before You Die”. Pitkäsoiton remasteroitu cd-versio sisältää demoversiot kappaleista ”Until I Get You”, ”Ice Cream Summer” ja ”Back To Mystery City”.