Klassikkoarviossa Hornan 20-vuotias ”Sudentaival”
15. maaliskuuta vuonna 2001 julkaistu ”Sudentaival” täyttää 20 vuotta. Pyrin tarkastelemaan, kuinka tämä Hornan kolmas täyspitkä on kestänyt aikaa ja miten se suhtautuu Hornan muuhun tuotantoon.
Yksi mielenkiintoinen seikka tähän levyyn liittyen on sen julkaisun yhteydessä tapahtunut vokalistin vaihdos. Tuolloin lähes alusta asti yhtyeessä mukana ollut Nazgul ehti vielä osallistua äänityksiin mutta lähti yhtyeestä levyn julkaisun aikoihin. Tilalle tuli varsin pitkään yhtyeessä vaikuttanut Corvus.
Mainos päättyy
Aiemmilla studioalbumeillaan (”Kohti Yhdeksän Nousua”, ”Haudankylmyyden Mailla”) Hornaa ei vielä voinut kovin persoonalliseksi yhtyeeksi kutsua, vaikka nuokin edellä mainitut levyt ovat tasaisen kelvollisia varhaiseksi tuotannoksi.
”Sudentaival” tekee jotain selvästi toisin ja uudella tavalla. Aikaisempiin tuotoksiin verrattuna se on melodisempi, tarttuvampi ja jonkin verran omintakeisempi. Melodisuutta tuovat erityisesti paikoitellen runsaat folk-vivahteet. Minkähänlainen vaikutus erityisesti myöhäisemmällä Bathorylla on ollut, kun ”Sudentaivalta” on kirjoitettu? Osa sanoituksistakin viittaisi tuohon suuntaan.
Levyn avaava ”Synkän Muiston Äärellä” on rautainen vyörytys tiukkoja kitarariffejä ja tarttuvia melodioita. Black metalin standardeille varsin monipuoliset rummut pitävät kokonaisuuden tiiviisti kasassa. Kaverini kommentoi joskus ”Synkän Muiston Äärellä” -kappaletta seuraavin sanoin: ”Toimii paremmin kuin halloumi hampurilaisessa.” Mitäpä tuohon enää lisäämään.
Nimibiisi on tuttua ja turvallista, mutta ärhäkkää black metal -sahausta. Siis ihan hyvä biisi, ei tosin niinkään mieleenpainuva. Mutta sitä seuraava ”Black Metal Sodomy” jää varmasti kuuntelijan mieleen, eikä pelkästään suorapuheisen alkuhuutonsa takia. Se erottuu edukseen kokonaisuudesta varsinaisesti sopimatta siihen.
”Talventuoja” kuulostaa myöhäisemmän Hornan, lähinnä ”Sanojesi Äärelle”- ja ”Hengen Tulet” -albumien, esi-isältä. Sen riffit ovat maneereineen hyvin hornamaisia. Melodisuus, tritonisahaukset ja rytmikkäämpi riffittely sekä näiden vaihtelu rumpujen mukana – näille peruspilareille on aika monta Hornan biisiä myöhemmin sävelletty.
”Haudanusva” on yksi omia suosikkejani tältä levyltä. Sen hitaammat riffittelyt ovat todella tarttuvia, ja vokalistin korostettu hyödyntäminen biisin kuljettamisessa on mielenkiintoinen ratkaisu, joskin välillä tuntuu, että lyhyemmätkin sanoitukset olisivat riittäneet.
”Sudentaipaleen” loppupuoliskolle on valikoitunut pari selvästi folk-vaikutteista biisiä (”Skaldiriimu” ja”Hautajaisyö”). Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä Horna kuulostaisi 2021, jos se olisi lähtenyt kehittämään folkin kanssa flirttailevia sovituksiaan pidemmälle. Näin ei kuitenkaan juurikaan ole ”Sudentaipaleen” jälkeen tapahtunut. Keikoillakin usein esitetty ”Noidanloitsu” ja ärhäkkä lopetusbiisi ”Vihasta ja Arvista” kuulostavat sen sijaan enemmän siltä Hornalta, joksi se on 20 vuoden aikana vähitellen kehittynyt.
Mainos päättyy
Näen ”Sudentaipaleen” monellakin tapaa eräänlaisena risteyksenä, jos se pitäisi suhteuttaa Hornan varsin massiiviseen diskografiaan. Päivitetyt ja bassovoittoisemmat soundit, monipuolisuus sekä tietysti vokalistin vaihto Corvukseen ovat selvästi vaikuttaneet myöhempään tuotantoon.
Tartun vielä tuohon monipuolisuuteen. ”Sudentaipaleella” ei ole punaista lankaa ainakaan siinä määrin kuin sitä seuranneilla levyillä on ollut – eikä se välttämättä sellaista tarvitsekaan. Se sisältää pitkälti kaikki ainekset, joista Horna on 2000-luvun aikana kasannut oman soundinsa. Se sisältää myös paljon myöhemmin sivuutettuja ideoita, kuten kappaleilla ”Black Metal Sodomy” ja ”Skaldiriimu”. Horna olisi voinut olla thrash- tai folkvaikutteisempaa, jos se olisi lähtenyt niille teille.
Yhtä kaikki ”Sudentaivalta” voi turvallisesti pitää jo klassikkona, sillä sen kappaleet kuulostavat edelleen raikkailta ja ajattomilta. Horna tuntui tällä kolmannella studioalbumillaan löytäneen oman soundinsa. Mainitsemisen arvoista myös se, että noin puolet tämän levyn biiseistä ovat viihtyneet Hornan liveseteissä vielä tänäkin päivänä. Ja ne kuulostavat pirun hyvältä.
Kappalelista:
Mainos päättyy
- Synkän Muiston Äärellä
- Sudentaival
- Black Metal Sodomy
- Talventuoja
- Haudanusva
- Skaldiriimu
- Kun Synkkä Ikuisuus Avautuu
- Hautajaisyö
- Noidanloitsu
- Vihasta ja Arvista
