Klassikkoarvostelu: Mastodon – Blood Mountain (2006)
Mastodonin nousu nykymetallin suurimpien uranuurtajien joukkoon on yksi merkittävimpiä uudemman aallon menestystarinoita. Vuoden 2002 ”Remission”-levyn sludgepaahdolla käyntiin lähtenyt ura koki suuren sysäyksen vuonna 2004 julkaistun ”Leviathan”-menestyksen muodossa. Nyt kymmenen vuotta täyttävä vuonna 2006 julkaistu ”Blood Mountain” on kuitenkin jotenkin onnistunut ohittamaan kansan suosion, sillä useimmiten bändin seuraavana merkittävänä tekona tunnutaan pitävän vuoden 2009 ”Crack the Skye” -astraalikonseptialbumia, jolla bändi uudisti soundiaan varsin merkittävästi.
Myönnettäköön että arvostelukykyni saattaa olla hieman rajoittunut, sillä ”Blood Mountain” oli allekirjoittaneelle juuri se ensimmäinen levy tältä sludgeheviprogeilukvartetilta. Pahoittelut siis pienistä henkisistä nostalgialaseista, jotka päässä tätä tekstiä kirjoittelen.
Edes osa lukijakannasta muistanee vuosien 2007-2010 välillä suosion aallonharjalla olleen musiikkipelibuumin. Guitar Hero oli kova; nuori hevikloppi pääsi toteuttamaan sisäistä kitarasankariaan ilman, että aitoon kitaraan täytyi edes koskea. Rock Band oli edellämainitun pelisarjan alkuperäisten kehittäjien yritys viedä konseptia eteenpäin, ja suhtkoht menestyksekäs yritys siitäkin tuli, sillä jatko-osia ja spin-offeja pukattiin ulos tiuhaan tahtiin. Rock Band 2 sisälsi kuitenkin allekirjoittaneelle jotain täysin uutta: ”Colony of Birchmen” avasi ovia vielä musiikillisesti kasvavalle, teinivuosien alkumetrejä elävälle menneisyyden allekirjoittaneelle. Queens of the Stone Age tapasi raskaamman mätön tässä hieman yli neliminuuttisessa kappaleessa, jolla kyseisen bändin keulahahmo Josh Homme sattuikin vierailemaan. Aiemmat yritykset päästä raskaamman musiikin pariin eivät onnistuneet tuottamaan huvittuneita ilmeitä konkreettisempia tuloksia, mutta bändin erilainen ja uudentuntuinen musisointi toimi helppona porttina tähän vielä erilaiseen maailmaan. Kyseinen kappale onnistui myös tuomaan bändille ensimmäisen Grammy-ehdokkuutensa.
Soundillisesti levy on hyvin vahvasti ”Leviathan” ja ”Crack the Skye” -levyjen välimaastona toimiva paketti. Mukana on aiempien levyjen aggressiivisempaa paahtoa (”The Wolf is Loose”, ”Circle of Cysquatch”, ”Bladecatcher”), mutta myös viitteitä tulevasta huomattavasti suuremman melodiapainotuksen muodossa. Etenkin levyn kolmas kappale ”Sleeping Giant” on kaikessa eeppisessä jylhyydessään suuri harppaus aiempien levyjen aggressiivisuudesta. Mielestäni on aina mielenkiintoista seurata jälkikäteen bändien soundien kehittymistä, ja Mastodonin kehitys on siinä mielessä ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista.
Siinä missä ”Remission” edusti konseptialbumina tulta, ”Leviathan” vettä ja ”Crack the Skye” eetteriä (vaikka levy usein mielletään ”ilmalevyksi”), ”Blood Mountain” edustaa maata. Musiikillisesti ”Blood Mountain” edustaa tätä linjaa loistavasti, sillä levyn musiikista uhkuu maanläheinen tunnelma ja maakamaran raskaus. Etenkin Brent Hinds/Bill Kelliher -kitaraduon voihkimat etelävaltiovaikutteiset kitararaidat luovat merkittävää tekstuuria levyn äänimaailmalle. Levyn varsinaisesta tarinasta ei järin tarkkoja tietoja löydy, mutta sen sanotaan kertovan nimettömän hahmon matkasta löytääkseen kristallikallon (”Crystal Skull”), jonka hän pyrkii viemaan Blood Mountain -nimisen vuoren huipulle. Mukana on myös yksisilmäinen Isojalka Cysquatch (”Circle of Cysquatch”), joka varoittaa päähenkilöä retkensä tulevista vaaroista. Usko pois, tämä ei edes ole bändin oudoin konsepti – suosittelen katsastamaan tietoja ”Crack the Skye”-levyn tarinasta.
”Blood Mountain” ei välttämättä ole kymmenen elinvuotensa aikana saavuttanut sitä samaa modernin klassikon asemaa josta ”Leviathan” ja ”Crack the Skye” nauttivat, mutta on kuitenkin edelleen pakettina varsin toimiva. Harvemmin yli tunnin kestävät levyt onnistuvat pitämään kuulijan näin hyvin mukanaan. Mainittakoon myös näin pienenä sivufaktana, että tämä levy on kestoltaan bändin ylivoimaisesti pisin teos: bändin toiseksi pisin julkaisu, parin vuoden takainen ”Once More ’Round The Sun”, kestää ”vain” 54 minuuttia, noin vartin vähemmän kuin ”Blood Mountain” 68 minuutin järkälekestoineen. Toivottavasti bändin huhuilema tuleva tuplalevy onnistuu samassa, sillä bändin voittoputken ei soisi katkeavan.
Kappalelista: 
- The Wolf is Loose
- Crystal Skull
- Sleeping Giant
- Capillarian Crest
- Circle of Cysquatch
- Bladecatcher
- Colony of Birchmen
- Hunters of the Sky
- Hand of Stone
- This Mortal Soil
- Siberian Divide
- Pendulous Skin