”Eräs aikamme villeimpiä debyyttialbumeja” – klassikkoarvostelussa 30 vuotta täyttävä Primuksen ”Frizzle Fry”

Primus, tuo San Franciscon kupeessa, Kalifornian El Sobrantessa vuonna 1984 perustettu groove metalin ja funkahtavan vaihtoehtorockin omituinen pioneeri teki debyyttistudioalbuminsa loppuvuodesta 1989 julkaistun live-albuminsa ”Suck On This” pohjalta. Samaisen vuoden lopulla äänitetyn ja 7. helmikuuta vuonna 1990 julkaistun funk metalin merkkipaalun ”Frizzle Fry” -nimi tarkoittaa marijuanan käytöllä päänsä pehmentänyttä henkilöä. Sen kappalemateriaali koostuu suureksi osaksi Claypoolin isän kustantaman, 1 500 dollarin budjetilla äänitettyjen, kahden Kalifornian Berkeleyn yliopistolla taltioidun konsertin seteistä koostetun livealbumin kappaleista.

Primuksen musiikkia on aina ollut äärimmäisen hankala määritellä tai lokeroida. Tarpeetontakin.  Yleensä yhtye on niputettu epämääräisempään vaihtoehtometallin genreen. Yhtyettä on kuvailtu myös thrash funkiksi, jossa funkilla otteella soitetut, monimutkaiset bassokuviot yhdistyvät metalliseen riffittelyyn, paljon polyrytmejä sisältävään tiukkaan rumpalointiin mutta myös avantgardistisempaan melodia- ja rytmirakenteluun. Yhtyeen keulahahmo, basisti-laulaja Les Claypool on kuvaillut yhtyeen musiikillista tyyliä humoristiseen sävyyn psykedeeliseksi polkaksi. Primus teki vaikutuksen rytmistä ja nuotista viisveisaavilla, usein repivällä megafonisoundilla rupisiksi maustetuilla Claypoolin vokaalisuorituksilla.

Yhtyeen hämärät, kieroutuneet ja kummalliset sanoitukset pursuilevat joka nurkasta sarkasmia. Niiden vastapainoksi huikean korkeatasoisen soittotaidon omaavan trio-yhtyeen instrumentaatio, mielipuolisen villeille, funkahtaville jamiosuuksille perustuvat funk metal -kappaleet äkkiväärine osineen ja poikkitaiteellisine sooloineen muodostavat uniikin sekopäiseltä kuulostavan yhtyeen soundipoliittisen perustan. Aiemmin 1980-luvulla proto-death metal -yhtye Possessedissa vaikuttanut kitaristi Larry ”Ler” Lalonde ja rumpalivirtuoosi Tim ”Herb” Alexander liittyivät Claypoolin trioon alkuvuodesta 1989 yhtyeen aiempien jäsenten, rumpali Jay Lanen ja perustajajäsenen ja kitaristi Todd Huthin jätettyä yhtyeen. Primuksen toisen kokoonpanon myötä se kasvoi vaivihkaa yhdeksi aikamme kulttiyhtyeeksi, joka sulatti metallin ja grungen välimaaston harmaalle alueelle kukoistavan musiikillisen keitaan. Yhtyeestä kasvoi vuosien mittaan suoranainen ilmiö ja instrumenttifriikkien märkä uni.

”Frizzle Fry” julkaistiin alunperin Caroline-levy-yhtiön kautta. Albumilta lohkaistiin videosingleinä Primuksen eräs kaikkien aikojen tunnetuimmaksi ja menestyneimmäksi singleksi noussut, Claypoolin lapsuuden kalastusharrastukseen viittaava kappale ”John The Fisherman”, jonka kalastusaluksella kuvatulla videolla cameo-roolissa nähdään mm. Claypoolin vanha koulukaveri ja pitkäaikainen ystävä, Metallican kitaristi Kirk Hammett. Ehkä vielä jyrkempi videosinglelohkaisu albumilta oli raskaasti leikittelevä ”Too Many Puppies”. “Too Many Puppies”- ja “Pudding Time” -kappaleiden lyriikoissa Claypool hyökkää säälittä perusjenkkiläisen tietämättömyyden kimppuun, mistä hyvänä esimerkkinä ovat kuvaukset, joissa ihmisiä verrataan koiriin ja kerrotaan lasten omaksumista itsekkäistä käyttäytymismalleista. ”The Toys Go Winding Down” käsittelee puolestaan ihmisen väistämätöntä kasvuprosessia aikuiseksi, jolloin todellisuus puskee kasvoille, ja kaikki toivo tuntuu olevan mennyttä. Albumin nimikkobiisi nousee kuitenkin albumin terävimpään kärkeen. 2000-luvun alussa Claypoolin oman levy-yhtiön Prawn Song Recordsin julkaisemalla re-masteroidulla albumin painoksella bonusbiisinä kuullaan lisäksi rempsakka The Residents -medley ”Hello Skinny / Constantinople”.

Primus onnistui ”Frizzle Fry” -albumin lyyrisillä osa-alueilla luomaan puhtaan ja objektiivisen kriittisen läpileikkauksen ihmisyyden epätäydellisyyteen. Jokainen albumin kappale sisältää sairaalloisen tarinan menetetyistä mahdollisuuksista, julmista rangaistuksista ja inhimillisistä erheistä. Kuulija saa siinä sivussa kokea syyllisyyttä, häpeää ja nöyryytystä koko ihmiskunnan puolesta. Kaikki nuo hienot tarinat ovat kuitenkin alati vaarassa hautautua yhtyeen venkoilevan, raskaalla ja metallisella poljennolla funkkaavan musiikillisen tornadon alle. Albumin nimikkobiisissä Claypool sivaltaa puolestaan alakuloisen ja itsesäälin sävyttämän tunnelmoinnin keskeltä maanisesti, kenenkään odottamatta “I do believe in Captain Crunch!” Se kertoo Claypoolin erinomaisen kierosta huumorintajusta ja kyvystä rakentaa ristiriitaisuuksien kesken viehättäviä jännitteitä. Tuo piirre antaa vääristyneesti usein myös ilmaisullisesti varsin moniulotteisesta Primuksesta turhankin yksipuolisen, huumori- ja hassuttelumusiikkikokoonpanon vaikutelman.

”Frizzle Fry” -albumia seurasi laaja Yhdysvaltain-kiertue Jane’s Addictionin kanssa, minkä myötä yhtyeen maine ja kiinnostus levisi kulovalkean tavoin. Sen seurauksena Interscope Records, eräs Yhdysvaltain suurimmista itsenäisistä levy-yhtiöistä, signasi Primuksen talliinsa loppuvuodesta 1990. Primuksen ”Frizzle Fry” avasi ovia monille 1990-luvun taitteen jälkeen perustetuille, poikkitaiteellisen metallisille rockbändeille kuten Green Jelly, Tool, Polkadot Cadaver ja Faith No More. Yhtyeen vaikutus kuuluu edelleen lukemattomien vaihtoehtorockin ja metallin sub-genrejen yhtyeiden soinnissa ja taiteessa ympäri maailman.

Kommentoi julkaisua