Klassikkoarvostelussa Viron punk-legenda J.M.K.E.:n 30-vuotias debyyttialbumi ”Külmale Maale”

                                        

1980-luvun lopulla Neuvosto-Virossa elettiin presidentti Mihail Gorbatšovin hallinnollisen loppukauden armollista glasnostin aikaa, tai sille se tänne Suomenlahden toiselle puolelle näytti. Totalitarismin jo pidemmän aikaa halkeilleet perusteet alkoivat lopullisesti murtua, ja ankaran neuvostovallan ikeeseen alistetun miljoonan köyhän maan nuorin kansanosa uskalsi hiljalleen käyttää sananvapauttaan kuvaillakseen paikallista elinympäristöä ja laulaakseen kannustuslauluja hirmuvallan kukistamisen taustamusiikiksi. Paikallista punk-musiikkia oli sitä ennen tehty visusti piilotelluissa underground-piireissä, koska julkisesti se oli kiellettyä, totalitaristisen Neuvostoliiton ideologian vastaista harhaoppisuutta ja epäisänmaallista toimintaa.

Tallinnalainen punk-muusikko, paikallisen Velikije Luki -rock-yhtyeen kitaristilaulaja Villu Tamme (s. 1963),  halusi tehdä pääosin Dead Kennedysin, suomalaisen ’82-hardcoren, mutta myös The ClashinThe Exploitedin ja 70-luvun hard rockin innoittamana vapaamielistä ja omintakeista punk rockia. Poikkeuksellisen hahmon hänestä teki se, että hän osasi laulaa jo idealistisena nuorena punkkarina osuvasti päivän polttavista aiheista. Hänen tekstinsä kertoivat maansa orastavasta, kansallisesta ja yksilöllisestä vapaudesta, menneisyyden diktatuurin hirmuteoista, oikeudenmukaisuuden ajan koittamisesta totalitaristiseen valtioon ja inhimillisistä arvoista. Kaikki tämä ummehtuneesta, kommunistisesta hirviövaltiosta vapautumisen kunniaksi.

J.M.K.E. 1989: (vas.) Venno Vanamölder, Villu Tamme ja Lembit Krull

Tamme ja yhtyeen ensimmäisten pitkäsoittolevytysten aikainen basisti, nykyään Hot Kommunist -yhtyeen laulaja-basisti Lembit Krull (s.1969) muistelevat seuraavassa yhtyeen debyytin syntyaikoja:

Villu: “Vuonna 1985 syksyllä tallinnalaiset punkit odottivat rumpali Venno Vanamölderin palaamista kahden vuoden mittaiselta palveluskomennukselta neuvostoarmeijasta. Hän oli yksi paikallisia punkjätkiä 1980-luvun alkupuolella. Hänen kasaamansa oli myös Viron eka hardcore-bändi Verine Pühapäev, joka toimi vuosina 1982-1983. Mä sain vapautuksen armeijasta psykoneurologiasairaalan lausunnolla*. Sit mä join olutta ne kaksi vuotta ja soitin Velikije Lukissa, joka oli kans tosi kova bändi. Mun biisejäkin lähes kaikki ne, mutta jokin siinä ei vielä mulle riittänyt. Tarkoitus oli tehdä oikea hc-bändi, millä esikuvina oli pääasiassa just Suomi-82 -hardcore bändit; Lama, Terveet Kädet jne. Mutta kyllä se meni niin, että kun mä otin bändin johtovastuun, biisit eivät yhtäkkiä olleetkaan enää niin suoraa hooceeta. Mulla kuitenkin pyöri päässä kaikenlaisia melodioita ja progemaisia kuvioita, ja näin se bändi muuttui hiljalleen aika omaperäiseksi. Vennolla oli jopa termi “tilu-lilu-HC”, joka kuvasi meidän musiikkia aika hyvin. “Tilu-lilu” on siis jotakin… en osaa selittää, ehkä joku semmonen epävakava ja vähän lapsellinen musiikki.”
* toim. huom. 1980-luvun alussa Tamme vältteli Puna-Armeijan kutsuntoja parhaansa mukaan esimerkiksi työskentelemällä aseteollisuudelle teräsvaippoja valmistavassa tehtaassa ennen kuin sai onnekseen neuropsykologilta armeijan palveluksesta vapauttavan diagnoosin, jossa hänet todettiin neurop lausunnon mukaan armeijaan tyystin soveltumattomaksi henkilöksi psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Basisti Krull puolestaan kieltäytyi parinkympin iässä Neuvostoarmeijan palveluksesta. Tämän seurauksena hänet passitettiin 1980-luvulla paikalliseen mielisairaalan mielentilatutkimuksiin syystä, että häneltä puuttui isänmaallisen katsantokannan mukaan maanpuolustustahto. ”Külmale Maale” -albumille Krull kirjoitti näistä kokemuksistaan mustaakin mustempaa sarkasmia tihkuvan kappaleen ”Meid Aitab Psühhiaatria” (suom. Meitä Auttaa Psykiatria).
Lembit: “Mä en ollut perustamassa J.M.K.E.:ta, ja Villullakin se jotenkin tuli perustettua pakosta, kun hänen oli pakko saada toimiva kokoonpano lavalle Turist -yhtyeen lämmittelijäbändiksi tammikuun 18. 1986. Tämä tapahtui Itä-Virossa, Rakveren kaupungin lähellä Vinnin pitäjässä paikallisen maatalous-sovhoosin klubilla, jonne Villu sai Tallinnassa kasattua esiintymiskelpoisen kokoonpanon: Mati Pors laulu, Villu kitara, Venno rummut ja Nähvits basso. J.M.K.E.:n aivan alkuaikojen kokoonpanossahan olivat Verine Pühapäev -yhtyeen Ivar Kont ja hänen kaverinsa Pets, mutta tuolloin ensimmäinen näistä halusi soittaa ilmeisesti tyylillisesti Pyhät Nuket -tyyppistä uusioromanttista kamaa, ja jälkimmäinen osasi vain tupeerata hiuksiaan. Koska ajankohta ja olosuhteet olivat sellaiset, Villun täytyi saada jonkinlainen kokoonpano lavalle soittamaan. Erityisesti basisti Nähvits* oli loistava basisti! Joistakin hänen basson virityksistään en ole tähänkään päivään mennessä saanut selvää, kuinka hän ne teki ja miten hän ne biisit soitti!”
*Toim huom! Reilu vuosi Ennen ”Külmale Maale” -albumin äänityksiä, 1988 Nähvits rekrytöitiin tallinnalaiseen indierock-yhtyeeseen Röövel Ööbik. Yhtyeestä tuli myöhemmin ensimmäinen ja ainoa virolaisyhtye, joka sai mahdollisuuden soittaa ja äänittää legendaarisen BBC:n vaihtoehtomusiikkitoimittaja John Peelin ”Peel Sessions” -keikan Lontoossa. Tämä tapahtui Peelin innostuttua yhtyeen musiikistaan. Noina aikoina Peel soitti BBC:llä omassa ohjelmassaan muun muassa J.M.K.E.:n ja Radiopuhelimienkin musiikkia, jonka kautta yhtyeiden musiikin löysivät kymmenet tuhannet brittiläiset ja länsimaiset kuulijat.
Villu: ”Eka levymme ”Külmale Maale” on periaattessa jopa ikään kuin”best of”-kokoelma alkuvuosiemme tuotannosta. Siellä oli biisejä vuodesta ’85 Vuoteen ’89 saakka. Esimerkiksi ”Mu Vanaisa Oli Desertöör” (Isoisäni oli sotilaskarkuri) oli alun perin tarkoitus tulla Velikije Lukin biisiksi. ”Tbilisi tänavad” (Tbilisin kadut) oli puolestaan levyn julkaisun aikoihin aika tuore biisi. Muut levyn biisit olivat ’86-’88 välillä kirjoitettuja. Vuonna 1988 Lembit tuli bändiin. Hänellä oli siihen mennessä jo kova hc-tausta, hänen bändinsä Harmagedon teki semmoista mutkikasta, nopeaa hc:ta. J.M.K.E. oli ainakin jonkun verran hitaampi bändi. Muistan jopa, että Lembit ei aluksi pystynyt edes soittamaan niin hitaasti kuin me, ja soitimme lavalla joskus samaan aikaan ihan kuin kahta eri biisiä; mä Vennon kanssa “normaalia” versiota ja Lembit bassolla samasta biisistä HC-versiota. Mut kyllä me pian pystyimme samassa tahdissa soittamaan. ”Külmale maale” levyllä ajattelimme ja soitimme kaikki jo musiikillisesti melko lailla samoin tavoin ja samassa tempossa.
Olin 80-luvulla tosi kova Dead Kennedys -fani, se oli mun ehdoton suosikki. Silloin oli täällä niin kuin kaksi leiriä; ‘DK-miehet’ ja ‘The Exploited -miehet’. Mä olin just sellainen DK-mies. Kyllä mä tykkäsin The Exploitedistakin paljon, mutta DK:n tekstit ja niiden vähän progemainen musiikki kolahti mulle kaikkein koviten. Sen biisit eivät olleet mitään kolmen soinnun punk rockia. Periaatteessa sen kuuleekin. Esimerkiksi ”Valge Liblika Suvi” – (suom. ”Vaalean perhosen kesä”) biisin yksi kohta on lähes sama kuin Dead Kennedysin ”Bleed For Me” -biisissä, ja mukana on semmosia pieniä lainauksia muitakin. Ei siis ihan plagiaattia, mutta niiden yhtyeiden musiikki soi mun päässä, ja siitä joutui loppujen lopuksi vaikutteita mun omiin biiseihinkin. Mulla oli sen lisäksi paljon muutakin suosikkibändejä, mitä kuuntelin tuolloin, esim. 70-luvun alun Alice Cooper Band ja muuta semmoista.”
Joose Berglund bongasi J.M.K.E.-yhtyeen vuonna 1987 ollessaan Tallinnassa luotsaamassa helsinkiläisen Kadotetut-yhtyeen keikkareissua neuvostovirolaiseen konserttitapahtumaan, jossa myös Billy Bragg esiintyi. Berglundin huomio kiinnittyi alkukantaisilla, neuvostovalmisteisilla soittimillaan todella kouriintuntuvia ja tarttuvia kappaleita esittäneeseen trio-yhtyeeseen, jonka laulaja esitti niillä leveyspiireillä ennenkuulemattoman hienoja punk-tekstejä kotimaansa kielellä. Ei aikaakaan, kun Berglund signasi J.M.K.E.:n tuoreen levy-yhtiönsä ensimmäisenä artistina / yhtyeenä.

Silloisen Helsingin Lepakon kellarissa toimineessa Shabby Road Studiossa nauhoitetun debyyttialbumin tuottivat Stupido Twinsin perustajat Joose Berglund sekä Jorma Ristilä. Albumin miksaajana toimi noihin aikoihin Stonen ääniteknikkona toiminut Mikko Karmila. Levyn alkuperäisen kannen suunnitteli Rami Kuusinen, mutta myöhemmän version jänispiirros on ensimmäisen version kannessa koreilleen Villu Tammen käsialaa.

Sanoituksiltaan avoimen totalitarismi- ja neuvostovastainen levy sisältää muun muassa yhtyeen tunnetuimman kappaleen ”Tere Perestroika” (suom. Terve, perestroika)J.M.K.E.:n maaliskuussa 1989 ilmestynyt debyyttisingle ”Tere perestroika” oli Stupidon ensimmäinen julkaisu ja huomattavasti hillitympi versio verrattuna siihen kaahauksen, joka löytyy yhtyeen debyyttialbumilta. Kappaleen rytmipohjaan on saatettu jossain määrin lainata Pelle Miljoona OY:n ”Moottoritie on kuuma” -klassikon sointukiertoa, mutta sen muu instrumentaatio ja sovitus tekevät  kappaleesta aivan toisenlaisen punk-rallin innoittajaansa verrattuna. Perestroika tarkoittaa suomeksi valtiollista uudelleenrakentamista.

”Kylmälle maalle” oli Berglundin ja Ristilän aikaisemmin vuonna 1989 perustaman Stupido Twins (myöhemmin Stupido Records) -levy-yhtiön ensimmäinen albumijulkaisu sekä myös ensimmäinen ulkomailla äänitetty virolaisen rockyhtyeen albumi. Albumi julkaistiin samana vuonna myös Neuvostoliitossa, jossa se ilmestyi Kuldnokk-levymerkin kasettiversiona vironkielisellä nimellä ”Külmale maale”.

Nimensä J.M.K.E.:n debyyttialbumi sai virolaisesta klassisesta kirjallisuudesta. ”Külmale Maale” (suom. Kylmälle maalle/ Kylmään maahan) on alunperin virolaisen realistista suuntausta edustaneen kirjailija Eduard Vilden romaani, joka julkaistiin sanomalehtikolumnisarjana Postimees-sanomalehdessä ja kirjana vuonna 1896. Tarina kertoo virolaisten toisinajattelijoiden vangitsemisesta ja muiluttamisesta yhdensuuntaisella junakyydillä Siperiaan, ilman paluulippua Venäjän Tsaarin käskystä. Vilde kritisoi ankaraan sävyyn myös aikanaan Viroa hallinneita saksalaisia maaherroja. Albumin kappaleista erityisen maininnan ansaitsevat Stalinin aikaisen, raakalaismaisen KGB-agentti Lavrentiy Berian henkiselle, sadistiselle perinnölle ironisesti omistettu ”Elab Veel Beria” ja neuvostofasismin vastainen HC-ralli ”Internatsid””Tsensor”-kappalessa puolestaan ruoditaan, kuinka diktatuurivaltiossa kansaa hallitaan muuntelemalla yleisiä totuuksia. Albumin myöhemmät Stupidon julkaisemat painokset nimettiin niin ikään viron kielellä, Vilden kirjan mukaisesti.

Punk rockin lähtökohdat Baltian maissa ovat olleet jokseenkin erilaiset kuin meillä länsimaisessa hyvinvointi-Suomessa. Silti niissä on paljon samaakin. Voisi luonnehtia, että J.M.K.E.:n edustaman Viro-punkin henkinen rikkaus, syvällisyys ja kansallisten traumojen kääntäminen pelottomuudeksi ja uusien katsantokantojen luomiseksi ovat jotain ainutlaatuista henkistä pääomaa. Parhaimmillaan sen sofistikoituneisuus on ehtymätöntä ja kappaleiden lyriikoista huokuva maailmankatsomus, yleis-sivistyksen taso sekä viiltävä sarkasmi aivan omaa luokkaansa. Siinä on slaavilaista kauneutta ja toisaalta ylvästä itseluottamusta ja periksiantamattomuutta puhua suunsa puhtaaksi silloin, kun laumasieluiset pelkurit vaikenevat valtavirran arvojen ja mielipiteiden edessä.

Kommentoi julkaisua