Klone – The Dreamer’s Hideaway
Jo vuodesta 1995 aluille pyöritelty ranskalainen Klone lämmitteli, hiillosteli ja valeli melko pitkään ennen debyyttilevynsä, ”Duplicate” (2003), julkaisemista. Siltä yhtyeen musiikki kuulostaakin: haaveilevaa, kiireetöntä ja kuitenkin tiukkaa musisointia rockin, progen, grungen, stonerin ja metallin sopassa. Nyt on siis päästy tähän heidän viidenteen albumiinsa ”The Dreamer’s Hideawayhin”, jonka nimi jo maalaileekin selkeitä, mutta tummanpuhuvia kuvia jatkumona menneistä tulevaan.
Albumista tulee ensimmäisenä mieleen adjektiivi ”mielenkiintoinen”. Tarjolla melko kuulijaystävällisen suoraa musiikkia, mutta jollain pienellä, mukavasti inhottavalla tvistillä pidetään radiosoittolistojen pitkät ja turruttavat kynnet etäällä. Jotain hyvin tuttua menneisyydestä pulppuavaa on havaittavissa, mutta silti en oikein saa selkeää vertailevaa näppituntumaa tähän. Mieleeni tulee Tool ja siinä samalla Soen, Alice In Chains, Katatonia, Disturbed, Mastodon, Down, Meshuggah, ja miksei myös heidän ranskalaiset virkaveljensä Gojira ja Scarve. Loppupeleissä kumminkaan ei näistä mikään heitä suoranaisesti muistuta, vaan jäävät vain vivahteeksi ohi korvan kulkevana ohikulkijana. Laulajasta ei tule tosin Ranska ensimmäisenä mieleen, vaan jenkkilä kera Kurt Cobainin, sen Creedin ja tuon Disturbedin laulajien sekä Maynard James Keenankin, johon aina kaikkea salaa vertailen. Perkele, ei vaan nyt osu päähän parempia vertailubändejä, mutta onko sille tarvettakaan. Jos mielestäsi on, niin ilmoitahan ihmeessä se tuonne alle kommentteihin. Palkintoja siitä ei jaeta, johon olet varmaan myös elämässäs yleisesti tottunut. ”Oppi on pokaaleja tärkeämpää” kumpuaa jo talvisodasta asti, tai jotain.
Tunnelma pysyy koko ajan hyvin mysteerisen ja painostavan tummana sekä raskaana, mutta samalla melodisena ja pirteänä. Yann Lignerin komean karhea ääni sopii kuin naulattuna tasaisesti liikkuvan soittokaluston päälle. Erityiskiitos kuuluu mm. saksofonia ja urkuja taustalla soittelevalle Matthieu Metzgerille, joka omalla touhullaan luo Klonelle omaa erityistä saundiaan. Tämä erottaa yhtyettä vielä enemmän massasta. Maailmassa muutokset eivät tapahdu aina kiireellä suuria vetoja vedellen, vaan ajan kanssa pikkusen tihrustaen nypläämällä. Ei tehnyt pikku-Villestäkään oivaa seppää se, että ala-asteella puukässässä aina äkkiä viimeisteli polttamalla puun syyt esiin, vaan… Eiku siihen se jäikin. Saa edes ruuvattua palovaroitinta kattoon kiinni. No, mutta ymmärrätte idean.
Mainos päättyy
Siirrytäänpä kappaleisiin sitten, eixje? Koko kakusta selkeimpänä herkkuna tunkee esiin nimikkokappale, joka onkin monisyinen, rujosta nätiksi muuttuva ilmestys. Lisäksi namuhetkenä levyltä pomppaa aloitusrallin lisäksi ”Into The Void”, aluksi inhotusta sitten mieltymystä herättävä ”Siren’s Song”, josta tuleekin kätevästi silti etäisesti mieleen Katatonian ”Soil’s Song” ja kivasti rivakammin rullaava ”The World Is Over”. Eihän tuolta meinaa paskaa kappaletta löytääkään, pelkkää mielenkiintoista ja oivaa kuultavaa.
Lopulta kuitenkin on valitettavaakin löytyvä. Albumi on nimittäin alusta loppuun kuultuna melko putkimainen, pökkelö ja puuduttava. Vaikka levyn alkupuoli onkin hyvin rautainen, alkaa jo ennen välinoisekappale ”Stratumia” albumin päälle puskevan yksitoikkoinen anti ahdistamaan, jonka jälkeen loput kappaleet eivät jaksakaan samalla lailla enää innostaa. Albumi toimiikin paremmin pieninä annoksina kappaleita sieltä täältä kuunneltuna. Olisin kaivannut enemmän nimikkokappaleen tyyppisiä kerroksittaisia kappaleita. Saksofonittelu, kiipparointi ja muu siellä taustalla hieman puhkaisee reikiä putken lävitse, mutta sekään ei kokonaista pakettia pysty pelastamaan.
Loppupeleissä kuitenkin onnistunut lätty on tämä ”The Dreamer’s Hideaway”. Luulenpa niin, että jo ihan kuuntelukertojen lisääntyessä alkaa tuo puudutus helpottaa, mutta ainakin tällä hetkellä mieluiten pidän Klonen pieninä annoksina parhaana nautittaen. Mukava piristys kuitenkin syyssään harmauden pois puhkumiseen. Pedissä puhkumiseen suosittelen muuta, vaikkapa mieskunnon ylläpitovoide. Tohtori Kiiminkisen väkisinmakuuvoiteet kaupan hyllystä ja Bumtsibumin tahdissa kudittelemaan! Koska nythän on yheksänkytluku ja ajatus katkesi NYT!
Mainos päättyy
7/10
Kappalelista:
1. Rocket Smoke
2. The Dreamer’s Hideaway
3. Into the Void
4. Siren’s Song
5. Corridors
6. Rising
7. Stratum
8. Walking on Clouds
9. The Worst Is Over
10. A Finger Snaps
11. At the End of the Bridge
http://www.klonosphere.com/klone/
Kirjoittanut: Ville Syrjälä