Kobra And The Lotuksen kurssinvaihdos metallista kohti hard rockia on rohkea, muttei täysin kivuton – arviossa ”Evolution”

Solmittuaan levytyssopimuksen Napalm Recordsin kanssa vuonna 2016 Kobra And The Lotus päätti kunnianhimoisesti julkaista tupla-albumin, ”Prevailin”. Kanadalaisyhtye ei julkaissut levyjä samana vuonna, vaan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2017 ja jälkimmäinen viime vuonna. Vaikka pitkäsoitot eivät teemallisesti muodostaneet yhtä isoa kokonaisuutta, vaan ne pikemminkin täydensivät toisiaan, olivat levyt soundillisesti vahvasti metallin maaperässä. Sen sijaan ”Evolution” vie Kobra And The Lotusta eri urille.

”Evolution”-albumia kuunnellessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä yhtyeen uudistuneeseen soundiin, joka seisoo jykevästi hard rockin perustuksissa. Myös ”Prevail II” -levyn jäljiltä jäänyt rakkaudellinen ote muun muassa kappaleiden ”Let Me Love You”, ”My Immortal” ja ”Heartache” myötä saa väistyä, kun Kobra Paige julistaa aivan toisenlaista sanomaa ”Burn!”- ja ”Get The Fuck Out Of Here” -kappaleilla. Toden totta, kurssikäännöstä on tehty monella saralla, mutta Kobra And The Lotuksen perustuksia ei ole kuitenkaan unohdettu.

”Evodem”-intro pyöräyttää albumin käyntiin, mutta vasta nimikkokappaleen myötä levy solahtaa vauhtiin. Siinä on mukavasti temponvaihdoksia, ja Paigen lauluosuudet loistavat monipuolisuudellaan. Jostain syystä saan kappaleesta hieman Muse-vivahteita, etenkin mahtipontisuutensa osalta. Sen sijaan ”Burn!” ja ”We Come Undone” ovat selvemmin identifioitavissa kanadalaisyhtyeen omiksi rock-hymneiksi.

Kobra And The Lotuksen sanoituksista on usein löydettävissä oma rohkaiseva viestinsä, ja näin on myös ”Evolution”-albumin kohdalla. Esimerkiksi ”Wounds”, ”Thundersmith” ja ”Circus” ovat sanomaltaan vahvistavia, ja ne kannustavat kuuntelijaa porautumaan kallion läpi. Erityisesti ”Circus” muistuttaa kuulijoita jokaisen ainutkertaisuudesta ja periksiantamattomuudesta.

Hieman yllättäen levyn ainoa balladi on vasta kahdeksantena. ”Wash Awayssa”, kuten muissakin Kobra And The Lotuksen kappaleissa, Paigen kaunis ääni pääsee jälleen loistoonsa. Balladin jälkeen kolme viimeistä kappaletta eivät kuulosta enää niin mukaansavieviltä, etenkään ”Liar”, joka vaikuttaa pakolliselta täytekappaleelta. Sen sijaan päätösraita ”In The End” sinetöi kokonaisuuden hyvin, eikä sen jäljiltä jää väljähtänyttä vaikutelmaa.

Tyylimuutos on ollut rohkea veto Kobra And The Lotukselta, mutta täysin kivuton se ei ole ollut. Kokonaisuutena ”Evolution” ei ole niin onnistunut kuin ”Prevail”-albumit. Uutta albumia kuunnellessa tuntuu siltä, kuin kaikki kappaleet eivät onnistuisi saavuttamaan täyttä huippuaan. ”Evolution” ei kuitenkaan ole sen hullumpi levy. Levyltä löytyy kaikkea sitä, mitä Kobra And The Lotukselta voi odottaakin. Omaan makuuni pitkäsoitto on aavistuksen liian pitkä, mutta aika näyttää, mihin kaikkiin kappaleisiin tulen mieltymään.

7-/10

Kappalelista:

  1. Evodem
  2. Evolution
  3. Burn!
  4. We Come Undone
  5. Wounds
  6. Thundersmith
  7. Circus
  8. Wash Away
  9. Liar
  10. Get The Fuck Out Of Here
  11. In The End

Kobra And The Lotus Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua