Kohtalon korvessa –arviossa Metsän alttarin nimikkodebyytti
Kotimaisen folk metalin kentälle on saapunut uusi tulokas, hiljattain Inverse Recordsin kautta esikoisalbuminsa julkaissut Metsän alttari. Yhden miehen orkesterina toimiva projekti esittää suomenkielistä, enimmäkseen ärinävokaalein ilmaistua materiaalia, jossa kuuluvat vahvat black metal- ja ajoittaiset power metal -vaikutteet. Viime vuoden puolella julkaistu eponyymi ensilevytys olisi tyylinsä puolesta voinut ilmestyä yhtä hyvin kaksikymmentä vuotta sitten, mitä ei tule ottaa moitteena – albumia voisi kuvata joko nostalgiseksi tai ajattomaksi, kenties sekä että. Metsän alttarin musiikissa on paljon yhtymäkohtia varhaisen Ensiferumin ja Finntrollin tuotantoon ja sellaisena se herättäneekin lämpimiä tunteita kyseisten yhtyeiden faneissa. Debytantti ei kuitenkaan tyydy vain kopioimaan kokeneita edeltäjiään, vaan pääsee omilleen niin sävellyksissään kuin sanoituksissaan.
”Metsän alttari” sisältää yhteensä seitsemän kappaletta, joista ensimmäinen on lyhyt instrumentaalinen avaus ja johdatus albumin tunnelmaan. Muiden raitojen kesto on vajaasta neljästä reiluun kahdeksaan minuuttiin, joten mistään radiosoittomateriaalista ei ole kyse, vaikka tarttuvia melodioita siellä täällä tarjoillaankin. Sähköistettyjen bändisoittimien lisäksi levyllä kuullaan akustisia kitaroita ja orkestraatioita. Kaikkien instrumenttien soitanta, ohjelmointi ja miksaus on kunnioitettava suoritus yhdeltä tekijältä, eikä pieni tuotannollinen hiomattomuus häiritse vaan tuntuu jopa sopivan tyyliin. Siellä täällä kuultavat melodiset lauluosuudet jäävät teknisesti kokonaisuuden heikoimmaksi lenkiksi, mutta parantamisen vara kirittänee artistia tulevaisuudessa entistä ehompiin suorituksiin.
Mainitut power metal -vaikutteet kuuluvat selkeimmin kakkoskappaleessa ”Jäätyneen järven tuolla puolen”, joka on muuhun kokonaisuuteen verraten suorastaan hilpeä, vaikka verenvuodatuksesta kertookin. Väkivalta ja koston kierre ovat aiheina pitkin levyä, samoin kuin erilaiset maailmassa vaeltavat hyvän- tai useammin pahantahtoiset jumaluudet ja yliluonnolliset hahmot. Itse metsä toimii näissä kertomuksissa tapahtumien paikkana, jolla on fyysisen olomuotonsa lisäksi maaginen, todellisuutta ja tajuntaa huojuttava ulottuvuutensa. Vaikka sanavalinnoissa ja rytmityksessä löytyykin paikoin viilattavaa, ovat sanoitukset yksi albumin kiinnostavimpia puolia. Erityisesti tällä saralla ilahduttaa levyn loppupään kappale ”Vampyyri”, joka on kuin pelottava iltasatu: yksinkertaisista aineksista koottu, mutta mielikuvitusta kutkuttava kansantarina lähiseutuja terrorisoivasta hirviöstä.
Vaikka ”Metsän alttari” nousee albumikokonaisuutena hyvälle keskitasolle, on sillä omat puutteensa – selkeimpänä haluttomuus karsia ja tiivistää ilmaisuaan siellä missä sitä tarvittaisiin. Useassa kohtaa levyllä tietyt osiot jäävät ikään kuin junnaamaan paikoilleen ja toistavat itseään aavistuksen liian pitkään ilman mainittavaa vaihtelua. Kyse saattaa olla biisintekijän liiasta kiintymisestä omiin ideoihinsa tai jopa monipuolisemman materiaalin puutteesta. Ensimmäinen ongelma olisi helposti ratkaistavissa ulkopuolisella mielipiteellä, toinen joko jumalallisella inspiraatiolla tai ahkerammalla säveltämisellä. Levy olisikin kenties kaivannut ulkopuolista tuottajaa, samalla tavalla kuin romaanikäsikirjoitus kaipaa kustannustoimittajaa – leikkaamaan materiaalista turhan toiston ja hiomaan ideat terävämmiksi ja kiiltävämmiksi.
Esikoisjulkaisuksi ”Metsän alttari” on kuitenkin kaikkinensa miellyttävä uusi tuttavuus. Yhtyeen tulevaisuutta ajatellen on mielenkiintoista nähdä, millaista musiikkia on seuraavaksi tulossa ja jatkaako Metsän alttari yksin puurtamisen linjalla vai olisiko luvassa kenties uusia jäseniä ja apukäsiä levyttämiseen. Kotimaisen folk metalin ystäville – miksei myös heille, joiden sydän sykkii sammalentuoksuiselle black metalille – tätä debyyttialbumia voi varauksetta suositella.
Kappalelista:
- Intro
- Jäätyneen järven tuolla puolen
- Synkkä syvyys
- Metsäiselle alttarille
- Rautaa, tulta ja jäätä
- Vampyyri
- Verikuun kirous