”Kohti parempaa ihmisyyttä” – haastattelussa Memoriam-vokalisti Karl Willetts

Korona on toki tehnyt tepposet kaikille esiintyville artisteille. Brittiläisten vanhan liiton death metal -veteraanien luotsaama kuitenkin lukeutuu niihin tapauksiin, jotka eivät jääneet surkuttelemaan tapahtunutta. Kaikessa hiljaisuudessa he valmistelivat uuden albumin ”To The End”, joka näkee päivänvalon maaliskuun 26. päivä Reaper Entertainmentin kautta. Saimme puheyhteyden yhtyeen keulahahmoon, Karl Willettsiin (ex-Bolt Thrower) Englannin Birminghamiin. Mennään kuulemaan mitä herralla oli mielessä uuden albumin julkaisun alla.

Karl, tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Kuinka tämä kärsimysten vuosi on Memoriamin kohdalla kulunut? Keskustelimme viimeksi kaksi vuotta sitten Requiem For Mankindin julkaisun alla.

Karl Willetts: Kiitos, ilo on minun puolellani. Sehän toki on oivallinen lähtökohta tälle haastattelulle, eikö vain? Olemme kukin eläneet tahoillamme mielenkiintoisia aikoja. Alkuvuosi 2020 meillä meni vallan mainiosti. Teimme viime vuoden maaliskuussa satunnaisia keikkoja Lontoon alueella ja Tanskassa ”Requiem For Mankindin” promotoimiseksi. Sitten, yhtäkkiä koronasulut pysäyttivät koko maailman, ja elämä sellaisena, jona sen aiemmin tunsimme, lakkasi olemasta. Onhan se ollut haastavaa ja todella sääli sikäli että keikat, joita niin kovasti nautimme tehdä, loppuivat kuin seinään. Vaikka emme olekaan mikään kiertueorientoitunut bändi ja vaikka teemme keikkoja pääasiallisesti vain viikonloppuisin, joka sopii tottumuksiimme paremmin, oli tilanne myös kaltaisemme bändin kohdalla surkea. Ensin keikat siirtyivät vuodelta 2020 vuoteen 2021 ja nyt yksi kerrallaan taas vuoden verran eteenpäin. Ja kaikessa tilanteen masentavuudesta huolimatta meidän kaikkien on ollut vaan yksinkertaisesti selvittävä tästä kaikesta.

Toisaalta, sitten kun meidän ei tarvinnut treenata live-settiä keikkojamme varten, meidän kalenterista jäi kosolti aikaa sävellystyöhön. Niin me päädyimme tekemään neljännen albumimme ennakoitua aiemmin. Saimme sen äänitykset valmiiksi lokakuussa. Toisin sanoen koko tämä koronakaaos mahdollisti keskittymisemme täyspainoisesti uuden albumin tekoon, ja ensimmäistä kertaa urallamme meille aukeni nyt mahdollisuus käyttää aikaa biisien tekoon kuukausitolkulla. Normaalisti levytyssessiot ovat tapahtuneet kohdallamme keikkailun lomassa, tiiviissä aikataulussa, jolloin aikaa albumin valmisteluun on jäänyt ainoastaan noin kuukausi. Tämän jälkeen olen kirjoittanut lyriikat nopeassa aikataulussa, ja sitten olemme vaan painuneet studioon purkittamaan biisejä. Tällä kertaa biisien osalta sävellykset olivat valmiita jo heinäkuussa, joten minulla oli ruhtinaalliset kolme kuukautta aikaa pakertaa tekstien parissa. Elokuuhun mennessä meillä oli kaikkien biisien raakaversiot valmiina. Tämä taas mahdollisti sen, että minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa demottaa biisejä lyriikoiden ehdoilla ja kokeilla erilaisia ilmaisullisia vaihtoehtoja ennen albumin varsinaisia nauhoituksia. Tiedäthän, yleensä sinulla on valmiista teoksesta jonkinlainen ajatus päässäsi, millainen sen lopputulos tulisi olla, mutta käytännön tasolla et tiedä, kuinka voit saavuttaa sen. Näin ollen nyt minulle avautui mahdollisuus testata biiseihin erilaisia tulkinnallisia vaihtoehtoja. Samalla myös bändin jäsenet kuulivat ensimmäistä kertaa biisien sanoitukset, ennen kuin biisit purkitettiin. Kävipä jopa niin, että tämän työskentelymetodin avulla joidenkin tekstien ympärille sävellettiin kokonainen biisi pelkän tekstin tunnelman ohjaamana. Näillä eväillä kokonaisuudesta tuli ehkä omaleimaisin tekemämme albumi ikinä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Ennen varsinaista haastattelua avasit keskustelua päällämme olevista New Model Army ja Killing Joke -t-paidoista ja sitä myötä post-punkista. Olin myös aistivinani, että erityisesti tällä uutukaisellanne kokeelliset, uusromantiikka ja gootahtavat elementit muodostavat ensimmäistä kertaa olennaisen osan voimallisesta soundimaailmastanne ja ehkä myös muutakin. Allekirjoitatko tämän käsityksen?

Karl Willetts: Ehdottomasti! Olemme aina pyrkineet kokeilemaan uusia lähestymiskulmia musiikkiimme. Olisimme toki voineet tehdä helposti jatko-osan ”Requiem For Mankindille”, koska se oli hyvin toimiva albumi. Sen sijaan halusimme kuitenkin puskea bändiämme eteenpäin musiikillisesti kunnianhimoisempaan suuntaan. Kutsuisinkin ”To The Endia” adjektiivilla monipuolinen. Olet varmastikin kuullut uuden kappaleemme ”Mass Psychosis”? Se on eräänlainen tribuuttimme Killing Jokelle, joka on itselleni eräs suurimmista innoittajista. Kitaristimme Scott (Fairfax) tiesi, että olen valtava Killing Joke -fani, ja hän sävelsi kappaleen nimenomaan tätä ajatusta silmälläpitäen. Viime kesänä, kun Spike T. Smith tuli rumpaliksemme aivan albumin äänitysten alla, koko biisi sai lopullisen kiteytymänsä. Spikehan on soittanut aiemmin mm. The Damnedin ja Killing Joken livekokoonpanossa. Emme olleet tavanneet hänen kanssaan koskaan tuota ennen. Viimevuotisen lockdownin aikaan hänellä oli omaehtoisen perehtymisen lisäksi ainoastaan parien treenien verran aikaa paneutua uusiin biiseihimme ja mennä sen jälkeen studioon äänittämään niihin pohjat. Niiden parien yhteistreenien aikana keskityimme erityisesti ”Mass Psychosis” -biisin sovitustyöhön. Hänen kyseiseen kappaleeseen loihtima tribaalirytmiikka toi vielä entisestään yhtyeelle ominaista, hypnoottista tunnelmaa. Jo ensitreeneistä lähtien hän nosti musiikkimme seuraavalle levelille oman soittotaitonsa ansiosta. Tiesimme heti, että Spike oli täydellinen valinta uudeksi rumpaliksemme. Hänellä on takanaan samanlainen punk-menneisyys kuin itselläni. Lisäksi hänen kokemuksensa musiikkiammattilaisena on monipuolinen ja mittava.

Toinen suosikkibiisini uutukaiseltamme on ”One Step (Closer To The Grave)”, josta tuli doomahtavuudessaan todella onnistunut. Samaa voisi sanoa eeppisestä päätösraidasta ”As My Heart Grows Cold”, josta tuli musertavassa melankolisuudessaan hyvin paljon Paradise Lostia muistuttava biisi. Olemme onnistuneet laajentamaan soundikirjoamme reilulla kädellä, ja sen vuoksi uuden albumimme biisit sisältävät useita kerroksia ja tyylillisiä vivahteita, mikä on uuden albumimme kiistaton vahvuus.

Kuten mainitsitkin, entinen rumpalinne Andrew Whale (ex-Benediction) astui syrjään yhtyeestänne viime kesänä, aivan albumin äänitysten alla ja Smith tuli hänen tilalleen. Kuinka vaikea tilanne oli vaihtaa rumpalia noin likellä äänityksiä, vai tuntuiko se ainoastaan välttämättömältä pahalta, joka olisi lopulta tapahtunut ennen pitkää?

Karl Willetts: Kyllä, se oli vaikea paikka. Katsos, jo Bolt Throwerin ajoilta Andrew on ollut parhaita kavereitani. Useammalla yhtyeemme jäsenellä on henkilökohtaista historiaa siinä yhtyeessä. Hän myös oli yhtyeemme perustajajäseniä, ja mm. agressiivisen soittotyylinsä myötä eräs kulmakivi koko Memoriamin soundin luomisessa. Pääsimmehän soittamaan taas pitkän ajan kuluttua samassa bändissä yhtyeemme perustamisen myötä. Hän kuitenkin kärsi alati pahentuneesta, iän myötä jatkuvan rasituksen vuoksi aiheutuneesta olkapäävammasta, joka esti loppuaikoina häntä soittamasta täysipainoisesti. Hänen fysioterapeuttinsa totesi hänelle, että olkapään paranemiseen menee kuukausia, mahdollisesti vuosia, ja ehkä se ei parane koskaan täysin. Andrew ei siis pystynyt soittamaan eikä näin ollen sitoutumaan Memoriamin rumpalin tehtäviinsä tuossa kohtaa, ja meidän oli vain tehtävä päätös jatkaa ilman häntä. Onneksi hänen olkapäänsä on jo nyt paremmassa kunnossa. Toivottavasti voisimme vielä joku päivä soittaa yhdessä. Hän tulee kuitenkin olemaan aina ystäväni.

Entä vaikuttiko koronakaranteeni jotenkin albuminne nauhoituksiin? Näin sosiaalisesta mediasta Scottin äänittävän kitaroitaan joko demotarkoituksessa tai albumille kotistudiossaan. Täytyykö teidän jokaisen yhtteenne jäsenen äänittää omat osuutenne erikseen vai pystyttekö työskentelemään studiossa bändinä yhtä aikaa?

Karl Willetts: onneksemme pääsimme aloittamaan äänitykset siinä kohtaa kun rajoitukset olivat jo höllentyneet. Emme kuitenkaan päässeet tekemään mielestämme kunnollista määrää yhteistreenejä ennen kappaleiden äänityksiä, mikä tietenkin harmittaa. Hyödynsimme Scottin kotistudiota albumin demotusvaiheessa koko bändin miehistöllä. Varsinaiset albumin äänitykset pystyimme kuitenkin hoitamaan suurinpiirtein aivan kuten aiempien albumiemme äänitysten kohdalla. Demoraidat olivat kuitenkin koko ajan äänitystemme tukena, mitkä kompensoivat osaltaan puutteellista yhteistreenausta äänitysten suuntamerkkeinä. Ensin purkitettiin Spiken rumpupohjat, jonka jälkeen Scottin kitarat. Sitten vuorotellen minun vokaaliosuuteni ja Frankin (Healey) bassot. Ainoa eroavaisuus aiempiin sessioihin oli se, että studioon tultuamme hyvin valmisteltujen demojen kanssa, äänitykset sujuivat huomattavasti normaalia helpommin ja vaivattomammin. Kaikenkaikkiaan ”To The Endin” äänityksiin käytimme vähemmän aikaa kuin mitä ikinä aiemmin olemme studiossa käyttäneet. – Yhteensä niihin meni nyt ainoastaan kolme viikkoa, kun normaalisti niihin on tuhraantunut viisi! Tämänkin osalta uusi albumimme on pykälää edistyksellisempi kuin aiemmat tuotoksemme.

Entä kuinka äänittäjä-tuottajanne Russ Russellin rooli taustajoukoissanne erosi siitä, kuinka työstitte hänen kanssaan yhdessä ”Requiem For Mankindin”?

Karl Willetts: Russell on eittämättä yksi merkittävä luova voima yhtyeemme takana. Hän heittelee meille ideoita ja luo vaihtoehtoisia soundeja, joista yhdessä sitten valitsemme konseptiimme toimivimmat. Periaatteessa homma toimi hyvin pitkälti samalla tavalla kuin aiemmallakin albumillamme. Russ sukeltaa tuotannollisesti syvälle kappaleittemme ytimeen ja ottaa projektin haltuun kokonaisvaltaisemmin verrattuna muihin tuottajiin. Ehkä merkittävin ero edeltävän albumimme tuotantoprosessiin oli se, että me pääsimme aivan ensimmäisenä äänittävänä bändinä käyttämään Russin uudistettua ja paranneltua Parlour Studiota Ketteringissä, East-Midlandsissa. Olimme koekaniineja niissä studio-olosuhteissa (naurua). Russin kanssa on helppoa ja rakentavaa työskennellä. Hänellä on erityinen ammattiote työhönsä ja hän tietää, miltä haluamme kuulostaa bändinä.

 

Kuten tuossa jo luonnehdit hieman aiemmin, sinulla oli aikaa syventyä sanoitusten jalostamiseen ja hiomiseen tällä kertaa poikkeuksellista enemmän. Mitkä ovat ”To The Endin” kappaleiden kantavat lyyrisesti teemat ja aihepiirit?

Karl Willetts: kaikki tämä viimevuotinen covid-hullunmylly lockdowneineen, eristyksineen ja poikkeusoloineen sai minut kirjoittamaan tunteistani noiden ahdistavien olosuhteiden puristuksessa, jolloin jouduimme eristäytymään pois läheisimpien ihmisten luota. Tokikin siellä on mukana myös viittauksia päivänpolttavan kylmään politikointiin, joka erityisesti korostui saarivaltakuntamme Brexit-projektina ja pelkoskenaarioita aiheuttavana nationalismin nousuna. Tiedäthän, nykyään olemme tämä pieni, yksinäinen saari Euroopan reunalla ilman ystäviä. Myös Yhdysvalloissa viime vuosina päätään nostanut äärioikeistoliikehdintä, Trumpin mielivaltaista politiikka ja George Floydin tappamista aaltona seurannut Black Lives Matter -liike ovat olleet teemoja jotka heijastuvat uuden albumimme lyriikoista. Heti kärkeen syntyi monia vahvalla poliittisella latauksella varustettuja tekstejä. Mikäli olisimme äänittäneet biisit vanhaan malliin, olisi albumistamme tullut varsin saarnaava. Kuten sanottua, minulla oli kuitenkin aikaa miettiä, millaisen kokonaisuuden haluan julkaista lyyriseltä näkökantilta. Valikoin siis mukaan nelisen poliittissävytteistä tekstiä, joiden lisäksi halusin kirjoittaa itselleni leimallisemmista aiheista kuten loputtomasta ja ajattomasta aiheesta; sodasta. Sekin sivuaa vahvasti poliittista tematiikkaa,  ja siitähän minun suurimmaksi osaksi odotetaan paasaavan, tiedäthän? Olenhan aina jossain määrin laulanut aiheesta. Uuden albumimme ensimmäinen videosingle ”Onwards Into Battle” on esimerkki tästä, ja se nivoo temaattisesti erinomaisesti uuden albumimme osaksi aiempien Memoriam-albumien jatkumoa. Yleensä ottaen vahvimmat ikinä kirjoittamani kappaleet ovat kertoneet elämänkokemuksista. Aiemmin mainitsemani ”Each Step (One Closer To The Grave)” eeppisenä doom-spektaakkelina on tästä hyvä esimerkki. Se resonoi syvällä ihmisen sisimmässä ja koskettaa meistä jokaista jossain määrin. Oma suosikkikappaleeni uudella albumillamme on jylhän massiivinen päätösraita ”As My Heart Grows Cold”, johon myös monet kuulijat voivat samaistua. Olen todella ylpeä siitä, millainen kappaleesta lopunviimein tuli.

Voitko avata kyseisen kappaleen teemaa ja tarkoitusperiä hieman täsmällisemmin?

Karl Willetts: Se koostuu eksistentialistisista tuntemuksista. Omakohtaisista elämäniloista ja suruista jotka tekevät meistä niitä ihmisiä joita pohjimmiltaan olemme. Kukin voi sukeltaa syvälle omaan psyykeeseen ja heijastella noita ajatuksia ja tuntemuksia omakohtaisesti. Sen kaiken läpi käyneenä voi jossain vaiheessa mahdollisesti huomata olevansa entistä vahvempi ja parempi ihminen. Kyseessä on mielestäni ehkä paras biisisanoitus minkä olen koskaan onnistunut tekemään. Odotan mielenkiinnolla, kuinka Memoriam-diggarit ja metalliyleisö yleensä tulee vastaanottamaan kyseisen biisin.

Entä miltä Memoriamin keikkailurintama näyttää? Kuten sanoit, viime vuoden keikat siirtyivät tälle vuodelle, ja hiljalleen ilmiö alkaa toistaa itseään tämänkin vuoden osalta. Miten näkisit, pääsettekö Memoriamilla promotioimaan uutta albumianne kiertueelle tai keikoille vielä tämän vuoden puolella?

Karl Willetts: Niin, hyvä kysymys. Eikä keikkailun suhteen tilanne kyllä juuri nyt mitenkään hyvältä näytä, vai mitä? – Kun jo kertaalleen viime vuodelta tälle vuodelle siirretyt keikkamme siirrettiin uudelleen vuodella eteenpäin, vuoteen 2022. En näe oikein millään kunnon keikoilla olevan mahdollisuutta toteutua ennen kuluvan vuoden loppua syyskuusta eteenpäin, ja sekin on hyvin optimistinen arvio. Mutta tätä asiaahan on todella hankala ennustaa, koska viruksen leviämisen osalta skenaario muuttuu jatkuvasti, ja mikään ei ole tässä tilanteessa varmempaa kuin epävarma.

Aikamme juoksee nopeasti, ja tämän haastattelun osalta se alkaa nyt olla meillä vähissä. Mitä Karl sanoisit haastattelun viimeisiksi sanoiksi ja terveisiksi Kaaoszinen lukioille ja suomalaisille Memoriamin musiikkiin tykästyneille musiikinkuluttajille?

Karl Willetts: Olen erittäin kiitollinen vuosien varrella osaksemme saamasta huomiosta ja kannatuksesta lojaalin fanikuntamme ansiosta. Tämä koronatilanne ei kuitenkaan tule kestämään ikuisuuksia, joten sitten kun elämämme normalisoituu, uskon että me kaikki osaamme arvostaa kaikkia arkisia asioita enemmän kuin ennen pandemiaa. Toivon mukaan tämä kurimus tekee meistä myös parempia ihmisiä. Ymmärrämme viimein, miltä tuntuu kun meiltä viedään vapaudet toimia haluamallamme tavalla. Kun keikkailu on joskus taas mahdollista, teemme keikkoja erityisen mielellämme usealla suunnalla. Nyt meidän täytyy kuitenkin vaan malttaa vielä jonkin aikaa ennen sitä, joten sinnitellään.

Kiitämme Kaaoszinen puolesta Karlia lämminhenkisestä haastattelusta.

Memoriamin neljäs albumi ”To The End” ilmestyy Reaper Entertainmentin kautta 26.3.

 

Kommentoi julkaisua