Kohti Vapautta – Haastattelussa Kauniin Kuolemattoman Mikko Heikkilä
Kaunis Kuolematon nousi metallikansan tietoisuuteen vuonna 2014 kun debyyttialbumi ”Kylmä Kaunis Maailma” näki päivänvalon. Suomeksi laulettu, kuoleman ja surun kaikuja heijasteleva levy tarjosi tunnelmallisen ja toimivan kokemuksen, ja fanit ryhtyivätkin odottelemaan mitä luvassa olisi seuraavaksi. Noin kolme vuotta on nyt kulunut tuosta julkaisusta ja bändi valmistautuu uuden albuminsa julkaisuun, joka kantaa nimeä ”Vapaus”. Kaaoszine otti yhteyttä bändin puhtaista lauluista ja toisen kitaristin virasta vastaavaan Mikko Heikkilään sekä tiedusteli mitä bändi on keikkailun lisäksi puuhaillut näiden kolmen vuoden aikana ja minkälainen levy ”Vapaus” tulee olemaan.
Morjensta! Mitenkäs vuosi 2017 on startannut bändin osalta?
Mikko Heikkilä: Moron moron. Vuosi on bändin osalta startannut jokseenkin vilkkaasti. ”Kylmä Kaunis Maailma”-debyytille on valmisteltu seuraajaa jo jonkin aikaa ja vihdoinkin olisi se tilanne, että levy olisi saatu niin sanotusti julkaisukuntoon. Toisin sanoen uusin levymme on lähestulkoon julkaisua vaille valmis kaikkinensa. Julkaisuun liittyviä asioita on tullut järkkäiltyä ja kyllä se sieltä piakkoin ulostautuu koko kansan korville.
Mainos päättyy
Olette tosiaan saaneet tulevan levynne valmiiksi noin kuukauden päivät sitten, mikäli olen oikein käsittänyt, tämä tuleva levy tulee kantamaan nimeä ”Vapaus”, mutta muuta tietoa levystä ei vielä oikein olekaan. Voisitteko ihan ensin kertoa lyhyesti, millainen levy sieltä on tulossa ja mitä fanit voivat siltä odottaa? Ja tietysti, onko vielä olemassa arviota milloin levy näkee kokonaisuudessaan päivänvalon?
Mikko Heikkilä: Kyllä juurikin näin, eli levyn masterointi oli tuossa joulukuun puolenvälin tienoilla. Aika nihkeesti ollaan tietoa annettu julki, ja ihan hyvä koska prosessi kokonaisuudessaan ei nyt ihan kivuttomasti mennyt, ja ikinä meillekään ei ole ollut selvää, että koska me oikeasti saadaan levy julkaisukelpoiseen kuosiin. Mutta nyt ollaan tässä, tilanne on tämä, hyvä niin. Kokonaisuudessaan, niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti levy tulee olemaan paljon kirjavampi mitä tuo esikoinen. Kolme biisin tekijää ja kaksi sanoittajaa niin kyllä siitä saisi aikamoisen sopan aikaiseksi jos haluaisi, mutta tietyissä rajoissa “tavallaan” on kuitenkin liikuttava. En tarkoita että biisien pitäisi olla samanlaisia, vaan että kuulijalle välittyisi nautittavuus sitä kuunnellessaan ja lopputulos olisi juurikin vahva kokonaisuus. Sanoisin, että helposti lähestyttävää herkästä tunnelmoinnista aina raskaampaan ryminään ja helppo omaksua, mitä sanoituksiin tulee. Aikataulut kaikkia albumiin liittyviä julkaisuja myöten on jo asetettu ja päivämäärät tullaan pian julkaisemaan.
Ensimmäinen kokopitkä levynne, ”Kylmä Kaunis Maailma” julkaistiin vajaat kolme vuotta sitten. Kauanko aikaa kului ”KKM”:n julkaisun jälkeen ennen kuin materiaalia ryhdyttiin kirjoittamaan uudelle levylle, kauanko materiaalin kirjoittaminen kesti ja mitä muuta nämä kolme vuotta ovat pitäneet sisällään?
Mainos päättyy
Mikko Heikkilä: Osa materiaalista oli jo valmiina, toisin sanoen esituotantoasteella, mutta osa niistäkin jäi sitten pois ajan vieriessä eteenpäin uusien aihioiden tieltä. Biisit olivat valikoituneet jo heti seuraavana vuonna jälkeen ”Kylmä Kaunis Maailma”-albumin, mutta muut asiat söivät osittain aikaa tuolta koko valmistusprosessilta. Itse istuskelin palkkatöiden lomassa koulunpenkillä, osa porukasta soittaa End Of Aeonissa, siltäkin tuli levy tuossa välissä. Ei niitä aikatauluja saa aina sovitettua järkevästi kun elämässä kuitenkin aika paljon on muutakin kuin itse musiikki ja Kaunis Kuolematon, vaikka tämä orkesteri isossa osassa elämäämme onkin.
Milloin levyä ryhdyttiin nauhoittamaan ja hoidettiinko nauhoittaminen perinteiseen tapaan studiossa koko porukan voimin vai äänitettiinkö levy pienemmissä sessioissa pikkuhiljaa? Oliko studiotyöskentely kivutonta vai kohdattiinko matkalla ongelmia joissain osa-alueissa?
Mikko Heikkilä: Rummut, bassot ja laulut vedettiin studiomeiningillä Deep Noise Studios-verstaalla Kouvolassa Saku Moilasen alaisuudessa, ja oli muuten myös osa kitaroista. Valtaosa kitaroista äänitettiin Villen pajalla keskenämme. Ville ja Olli sitten hoitiva koneistukset ihan kotonaan ajan kanssa ja kyllä, muuttujia oli matkassa milloin mitäkin. Liittynee juurikin tähän nykyaikaan kun bittiavaruus on siitä kummallinen asia, että se silloin tällöin ottaa tiedostoja puoleensa… onhan noissa aina omat ongelmansa, mutta selvitty on. Tosin tämäkin kerta opetti ja otti osansa, mutta ensi kerralla ollaan taas astetta viisaampia.
Millaisia musikaalisia eroja näet tulevan ”Vapaus” levyn ja edellisen ”KKM”:n välillä? Onko ilmaisua kehitetty johonkin tiettyyn suuntaan tarkoituksellisesti? Levyllä oli myös naislaulua kuultavissa kappaleessa nimeltään ”Eloton”, kuka tämä naislaulaja on ja onko mahdollista, että tulevaisuudessa Kauniin Kuolemattoman materiaalissa kuullaan enemmänkin naislaulua?
Mikko Heikkilä: Ei olla lähdetty kehittämään mitään tiettyä linjaa/suuntausta. Tuo ensilevy tuli ulos aika nopeasti bändin perustamisesta, joten puhuisin pikemminkin siitä, että tällä levyllä ollaan kasvettu bändinä ja enemmän bändiksi. Veikkaan, että aletaan olla pikkuhiljaa siellä mistä Kaunis Kuolematon-orkesterista on oikeasti kyse. Kaikki on tullut todella luonnostaan ja on ollut helppo työskennellä niin sanoituksien kuin musiikin osalta. Missään vaiheessa vielä ei olla koettu varsinaisesti sitä niin sanottua luomisen tuskaa. Ei olla mitenkään funtsittu sen enempää tuota naisvokalistiasiaa, enkä usko, että ainakaan vakiokokoonpanossa ikinä naisvokalistia nähdään. ”Eloton”-biisin ensimmäisessä versiossa oli puhe juurikin tuossa kohtaa, mutta se ei nostanut biisiä sen oikeuttamalle tasolle, joten Red Moon Architectin Anni valikoitui kyseisen osan tulkitsijaksi ja nostaa kyllä biisin levelin astetta korkeammalle.
Millaisia aiheita levyn sanoitukset käsittelevät ja mistä ne ovat ammentaneet inspiraatiota? Levyn nimenä toimiva ”Vapaus” tuntuu olevan tärkeässä osassa sanoitusten aiheessa omaan korvaani, olenko tässä oikeassa?
Mikko Heikkilä: Sanoitukset oli debyytillä aika kuolemankatkuisia, mikä alkoi ehkä hieman itseäänkin ahdistamaan, että eikö tässä muuta kanavaa ilmaisulleen löydä, mutta kyllä se löytyi. Aika kivuttomasti ja rehellisesti tuli rustattua. Tuli jopa hetkiä kun sekunnin mietti, että onko kyseessä julkaisukelpoista kamaa, mutta kuitenkin, seison täysin lyriikoiden takana ja se että tekee asiat aidosti, se riittää. Toivon ja uskon, että myös monen kuulijan on helppo samaistua ainakin osaan kappaleen lyriikoista. Ei pelkkää kuolemaa ja epätoivoa, vaan myös sitä valoisampaa puolta, helpottavaa tunnetta, jotta voi tuntea myös elävänsä. Vapaus toimi levylle jo työnimenä, ja se vaan vahvisti asiaansa mitä pidemmälle asioissa edettiin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, oli ensimmäinen levy kovin kuolemakeskeinen, niin askel eteenpäin tälläkin saralla saavutettu, näin ainakin itse koen. Kaiken kaikkiaan olo oli paljon vapaampi. Rehellinen, aito ja maanläheinen meininki koko albumista ja sen tekemisestä on jäänyt, sana vapaus summaa kokonaisuuden kyllä hyvin.
Mitä on luvassa levyn julkaisun jälkeen? Onko tarkoituksena keikkailla festarikesän aikana vai meneekö keikkailu syksymmälle koska suurin osa festarikeikoista lienee jo pikapuolin buukattu?
Mainos päättyy
Mikko Heikkilä: Keikkoja ei olla tässä vaiheessa sovittu kuin yksi, ja se on October Tiden lämppärinä On The Rocksissa, Helsingissä maaliskuussa 2.3.2017. Sen enempää asioita ei olla mietitty. Ensi albumin julkaisustakin on jo tovi, niin uskoisin, että ”Vapaus”-albumin julkaisun myötä voisin saavuttaa myös tuolla saralla jotain enemmän, katsotaan.
Vaikka vuosi 2016 jo loppuikin, niin ei ole vielä myöhäistä kysyä, mitkä levyt olivat omia suosikkejanne viime vuodelta ja onko jotain levyjä joita odotatte jo vuoden 2017 puolelta kuumeisesti?
Mikko Heikkilä: Täytyy myöntää, että ei osaa sanoa tuohon ehdottomia omia suosikkeja. Nykypäivänä tulee niin vähän kuunneltua mitään tiettyjä bändejä, eli paha mennä rustaamaan. Mielenkiinnolla sitä noita kotomaan metallimenestyjiä kuitenkin seurailee miten maailmalla pärjäillään ja hyvin tuolla ulkomailla taitaa suomimetalli menestyä, vaikka ainakin täällä kotomaassa on tuntunut jonkin aikaa, että on murrosvaihe ollut vallassa kauemmin kuin tarpeeksi.
Viime vuosina bändien merchandise on painottunut suuresti erinäisiin alkoholijuomiin ja niitä löytyy nykyään erittäin monen bändin nimellä varustettuna, mutta mikä voisi olla mielestänne seuraava suuri merchandise-hitti bändeille tulevalle vuodelle?
Mainos päättyy
Mikko Heikkilä: Loppuun onkin pistetty pari kiperää. En nyt tiedä pitäisikö tähän joku naseva juttu keksiä, vai otanko tämänkin nyt sitten liian tosissaan. En osaa sanoa mistä sellainen käsitys on, että olisiko tällä hetkellä jonkin sortin villasukkabuumi olemassa vai onko se elänyt aina omaa elämäänsä, mutta kuitenkin. Törmäsin kyseisen aiheen tiimoilta johonkin kuvaan missä oli kudottu villasukkia, missä oli eri tuotemerkkien logoja ja sukat olivat kuvitettu kokonaisuudessaan siten, että ne oikeasti näytti mageelta. Voishan se olla upeaa jos näin talviaikaan olisi tarjolla aitoja käsintehtyjä villasukkia monen eri bändin logoilla, mitkä olisi viety viimeisen päälle loppuun asti. Sekin kyllä olisi yksi oma taiteenlajinsa, ja voisi jopa toimia.
Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa bändille sekä onnea tuleviin pyrkimyksiin! Mikäli haluatte tähän loppuun sanoa jotain faneillenne, sana on tunnetusti vapaa!
Mikko Heikkilä: Eläkää elämää, sitä eletään vain kerran… Vapaus.