”Koko levyprosessin ajan meillä oli vahvasti ajatus siitä, että tehdään levy joka on totta” – haastattelussa Luukas Oja

Luukas Oja valmistautuu parhaillaan neljännen albuminsa ”Tytöt pitää hauskaa” julkaisuun ja sitä seuraavaan klubikiertueeseen. Kaaoszine jututti yhtyeen laulajia Iita Ylöstä ja Jessica Kräkiniä tulevan albumin tiimoilta.

Morjensta Luukas Ojan leiriin. Mitäs teille kuuluu tammikuussa 2026?

Iita Ylönen ja Jessica Kräkin: Moi! Tammikuussa kuuluu tosi hyvää! Odotetaan malttamattomina, että uusi levy tulee ulos ja valmistaudutaan sen julkaisuun. Ollaan siivottu meidän treenikämppää ja loppuvuoden palaveroinnissa tehtiin lupaus, että tänä vuonna me hengaillaan enemmän musa-asioiden ulkopuolellakin.

Teiltä ilmestyy helmikuussa jo neljäs studioalbumi ”Tytöt pitää hauskaa”. Miltä tuntuu olla tässä pisteessä bändin uralla – ja miten koette oman kehityksenne verrattuna aiempiin levyihin?

Ylönen ja Kräkin: Omaan korvaan joka levy kuulostaa meiltä ja joku ydin pysyy samana, mutta ollaan mielestämme onnistuttu siinä, että levyt ovat myös keskenään erilaisia.

Albumin tekoprosessissa sen kehityksen huomasi ehkä konkreettisimmin. Ollaan oltu tekstien suhteen kahden viime levyn kohdalla aikamoisia maratoonareita – kirjoitettu vaan sivutolkulla yhtä laulua lukitsematta riviäkään. Se on ollut tosi kuormittavaa ja tähän päätettiin jo heti lähtöviivoilla suhtautua kevyemmin.

Jälkituotannossa myös huomasi, että joo onhan tässä tullut opittua paljon, kun ensimmäisten levyjen miksauksissa keskittyi lähinnä siihen, että “saisko lauluja vähän kovemmalle”, ja tän prosessin aikana mietittiin onks ylämiddlet ihan tukossa.

Sitten taas tunnetasolla levyssäkin kuuluu se, että elämä on muuttunut aika paljon siitä, kun ollaan alotettu soittamaan yhdessä. Yhteistä aikaa ei ookkaan niin yksinkertaista järjestää kuin aiemmin, mikä herättää ristiriitaisia fiiliksiä – ihanaa, ettei pyöritä lähtöruudussa ympyrää, mutta kuin siistiä olis, jos vois steppailla rinta rinnan eteen päin.

Albumin nimi on vahva ja jää heti mieleen. Milloin tajusitte, että juuri ”Tytöt pitää hauskaa” on täydellinen nimi koko levylle, ja mitä se teille symboloi laajemmin kuin vain yhden kappaleen tasolla?

Ylönen ja Kräkin: Siitä on noin vuosi, kun meillä oli koko bändin yhteinen kirjoituspäivä ja alettiin työstää tuota kappaletta Ilkan sävellysideasta. Oltiin ahtauduttu kuudestaan pikkuruiseen työhuoneeseen, jonka ilmassa leijui paljon ideoita. Biisin bridgen melodiaidean synnyttyä varmaan just Ilkka sanoi, että “toihan on kuin Cyndi Lauperin ’Girls just wanna have fun’” ja lauseen kevyttä muunnelmaa toistettiin suomeksi. Se tuntui vahvasti.

Kirjotettiin se kertsi sinä samana päivänä, ja se lause tuntui yhä vahvemmin ja aika pian siitä päätettiin, että tää on vähintään tekonimi. Se myös alkoi määrittää tosi paljon niitä biisejä ja aikalailla keskustelematta se jäi siksi.

Otsikkoa tarkasteltiin monesta eri kulmasta. Ennen nimeä oltiin jo päätetty, että tälle levylle halutaan hauskuutta – mehän ollaan hauskoja. Tytöt-ilmaus vei meitä muistelemaan ja levyllä käydään siinä ajassa, kun hauskanpito tuntui yksinkertaiselta, palataan niihin päiviin kun tuntui, että katsoo vierestä kun muut pitää hauskaa ja pitää ennemmin hauskaa kuin keskustelee asioista, mistä pitäisi puhua.

Olette kuvailleet levyn käsittelevän hauskanpidon lisäksi myös ystävyyden kipupisteitä ja yksinäisyyttä. Miten nämä teemat syntyivät – tulivatko ne tietoisesti vai hiipivätkö ne biiseihin huomaamatta?

Ylönen ja Kräkin: Sekä että. Alotettiin tää levy biisileirillä Lammaskalliolla ja ennen soinnunkaan soittamista juteltiin, mitä kukin siltä haluaa. Leirillä Iivari ja Matti ottivat ohjat käsiin ja sävelsivät sillä aikaa ”Älä tapa” -biisiä, kun Iita ja Jessica lähtivät ulos kirjoittamaan tekstejä. Huomattiin molempien teksteissä tunne, joka otsikoitiin leirin päätteeksi “yksin yhteisössä”.

Luotiin “inspistauluja” lehtileikkeistä, joissa otsikoille haettiin jotain suuntia – niitä oli hauska tehdä ja ne ehkä kevensivät myös kirjoittamisprosessia.

Lopulta ensimmäiset tekstit (”Turpa kii”, ”Miten meillä menee?” ja ”O ou”) valmistuivat aika intuitiivisesti eikä analysoitu, että toteutuuko näissä nyt nämä ja nämä asiat. Me kasattiin varmaan siinä vaiheessa mindmap, joka vei enemmän pohtimaan yhteyksiä kappaleiden välillä ja sitä kautta alettiin tietoisemmin kirjoittaa tietyistä aiheista. Ja otsikon valikoitumisen jälkeen vielä astetta tietoisemmin.

Focus track ”Prinsessa ja koira” on aika kipeä ja samaistuttava ystävyystarina. Mikä on kappaleen tausta ja miksi halusitte juuri sen levyn keskipisteeksi?

Ylönen ja Kräkin: Veikkaan, että valitettavan monella on kokemuksia tällaisesta “ystävyyssuhteesta”. Suhteesta, jossa tavallaan ollaan ystäviä, mutta toimintatavat ovat kuitenkin jotain ihan muuta. Ehkä tilanteeseen on vain jääty vanhasta tottumuksesta, mutta jossain vaiheessa havahtuu, ettei kyseessä ole ystävyys enää millään tasolla, vaan pikemminkin toisesta ihmisestä hyötyminen tavalla tai toisella.

Näistä ajatuksista biisi lähti kasautumaan ja lopulta se tuntui hyvältä/tarpeelliselta nostaa mm. juurikin samaistuttavuutensa takia focus trackiksi.

Levyllä kuuluu vahvasti live-energia, ja kaikki soittimet on äänitetty yhtä aikaa. Millainen kokemus tämä oli verrattuna perinteisempään studiossa nauhoitteluun? Tuliko tällä tavalla albumia nauhoittaessa mitään yllätyksiä mukaan albumille?

Ylönen ja Kräkin: Joo, vietetiin kesän lopussa viikko Lammaskallion Audiolla ja äänitettiin koko albumin pohjat samalla kertaa. Kaikkinensa studioviikosta jäi lämmin leirikoulufiilis, missä välteltiin viimeiseen asti kiireen tuntua, siinä oikein mainiosti onnistuen. Oltiin tehty ennen studioviikkoa paljon töitä biisien sovittamisen eteen, minkä huomasi tarkkaamossa uunituoretta ottoa kuunnellessa: Tässä on kaikki raidat, mitä biisin pohja tarvitsee! ‘’Live’’lähestyminen mahdollisti energiaa pursuavan ja vaarallisen levyn, joka soi levyn lailla (ellei vielä kovempaa) livenä! Aiemmillakin levyillä rytmiryhmä on vetänyt yhtä aikaa, mutta kitararyhmän läsnäolo tiivisti varmasti tunnelmaa ja toi tekemiseen jotain sähköä.

Toisen studiopäivän aamuna meitä odotti kyllä yllätys. Oltiin alotettu äänitykset ”Turpa kii” -biisillä, jonka tempoa me viilattiin aikamme. Ensin ei soitettu klikkiin, sitten kokeiltiin klikkiin, nostettiin tempoa ja nostettiin lisää. Soitettiin se ihan älyttömän nopeesti ja ihan jäätävän hyvin. Lähdettiin fiiliksissä saunomaan. Seuraavana aamuna tuoreilla korvilla se tuntui ihan armottomalta pikajuoksulta – mikä oli samalla siistiä, että todella vedettiin se niin tiukasti. Väännettiin aikamme kättä, että palveleeko se kuitenkaan biisiä parhaiten, ja väännön tuloksena päädyttin vetämään lasketulla temmolla uudestaan.

Tuolla esimerkillä tarkoitan, että tietty vaarantunne väritti koko sessiota, kun ei ollutkaan kaikki muut korvat kuuntelemassa ja puuttumassa siihen mitä yksi tekee, vaan kaikki keskittyi omaan tonttiinsa.

Teidän keikkoja on kehuttu todella intensiivisiksi ja tunnepitoisiksi. Miten live-yleisön reaktiot ovat vaikuttaneet biisien kirjoittamiseen tai koko bändin identiteettiin?

Ylönen ja Kräkin: Livestä saatu palaute ehdottomasti vaikutti siihen, miksi päädyttiin tekemään tämä levy näin. Ymmärrettiin, että kun se on meidän vahvuus, niin keskitytään siihen uuden musan suhteen. Live-soitannan lisäksi esimerkiksi kappaleiden rakenteissa ja teksteissä pohdittiin sitä, miten tää olisi mahdollisimman vaikuttavaa livenä.

Tottakai livestä saatu palaute vaikuttaa siihen, että haluamme kerta toisensa jälkeen lunastaa yleisön odotukset ja ylittää ne. Ja sitä kautta vaikutukset näkyvät meidän yhtyeen identiteetissä.

Ennakkosinglet ”Turpa kii”, ”O ou” ja ”Älä tapa” näyttävät levystä eri puolia. Miten valitsitte juuri nämä kappaleet etukäteen julkaistaviksi, ja mitä ne kertovat albumin kokonaisuudesta?

Ylönen ja Kräkin: Koko levyprosessin ajan meillä oli vahvasti ajatus siitä, että tehdään levy joka on totta. Totuus ja sen puhuminen vei eri aikoihin ja paikkoihin elämän varrelta ja synnytti kokonaisuuden, jossa tekstien tematiikka muuttuu, mutta totuudellinen sävy säilyy. Sinkkuja valitessa haluttiin esitellä levyn teemoja mahdollisimman monipuolisesti ja näin päädyttiin kyseisiin biiseihin.

Millainen rooli tuottajana toimineella Mathias Hermanssonilla oli levyn soundin ja tunnelman rakentamisessa? Tuliko studion puolella kokeiltua jotain uutta tai rohkeampaa kuin aiemmin?

Ylönen ja Kräkin: Mathias puski meitä puhumaan totta ja tekemään musiikkia, joka herättää niin meissä kuin kuulijoissakin välittömiä tunnereaktioita. Oli kyseessä sitten naurunremakka, haikeus tai epätoivo, Mathias halusi saada sen esiin niin tekstissä kuin biisien soundimaailmassa.

Mathias toi levyntekoprosessiin mukanaan myös erilaisia linjauksia, jotka tukivat musiikillista totuutta: päällekkäin äänitykset pidettiin minimissä, Melodyneä ei käytetty lauluraidoissa kertaakaan ja tekstejä ei siloteltu tai sensuroitu.

Mathiakselta kysyttäessä yksi rohkeimpia tekoja oli äänitysohjelman vaihtaminen tutusta Logic Pro X:stä Pro Toolsiin. :D

Jos teidän pitäisi kuvailla ”Tytöt pitää hauskaa” -albumia kolmella sanalla tai fiiliksellä, mitkä ne olisivat – ja miksi?

Ylönen ja Kräkin: Aito, mukaansatempaava ja ROCK!

Aitous kumpuaa edellämainituista prosesseista, mukaansatempaavuus koukuttavista kertseistä ja ROCK… No senhän aistii!

Keväällä starttaa klubikiertue. Mitä yleisö voi odottaa näiltä keikoilta, ja onko luvassa jotain erityistä tai uutta verrattuna aiempiin rundailuihin?

Ylönen ja Kräkin: Entistä tiukemmaksi hiottua soundia, vauhtia ja turvallisia vaarallisia tilanteita! Uuden levyn miksasi Lammaskallion Jukka, joka toimii myös livemiksaajanamme, joten levyn soundimaailma ja balanssi päätyy takuuvarmasti myös lavoille ympäri Suomen.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja kaikkea hyvää teille niin tulevan albumin kuin myös tulevan Suomen-kiertueen tiimoilta. Haluatteko sanoa vielä loppuun jotain Kaaoszinen lukijoille?

Ylönen ja Kräkin: Jos kuuntelet yhden uuden levyn tässä kuussa, kuuntele ”Tytöt pitää hauskaa”! Tuu kuuntelee tää myös livenä, vaihtoehtoja paikoille on useita. :) <3