Kokoonpano vaihtui, uusi raskaampi saundi – arvostelussa Blind Channelin ”Painstream”

Kotimainen Blind Channel julkaisi eilen kuudennen albumin ”Painstream”. Kyseessä on ensimmäinen julkaisu yhtyeen toisen laulajan, Joel Hokan, poistumisen jälkeen. Julkaistujen singlejen ”Diana” ja ”Into the Void” perusteella luvassa on aiempaa raskaampaa menoa, mutta on siellä joukossa tuttujakin elementtejä.

”Messiah” avaa levyn tutulla poljennolla ja nojaa vahvasti pop-elementteihin isoine koukkuineen ja taustalauluineen. Seuraava kappale ”Youthanasia” onkin sitten suoraviivaisempi anthem nuorelle sukupolvelle. Tulevaisuus näyttää melkoisen synkältä, ja kappale nojaakin tuohon uuden sukupolven turhautumiseen.

”Stars We See” on yhdistelmä kahdesta edellisestä kappaleesta ja antaa samalla viitteitä seuraavasta kappaleesta ”Into the Void”. Mukaan on saatu Of Mice And Menin Aaron Pauley. Vieraileva laulaja paljastaa hieman, millaisesta menosta on kyse. Levyllä on jo kuultu paljon elementtejä metalcoren puolelta, ja ”Into the Void” tuntuu luonnolliselta askeleelta yhtyeelle, joka etsii uuden aikakauden edessä omaa, uutta ääntä.

Kun vauhtiin on päästy, miksi hidastaa? ”Types of Killing” potkii vahvasti eteenpäin ja yhdistelee metallin melskettä puhtaisiin, kuorotaustaisiin lauluihin. ”Revolution: Now” saa livenä porukan varmasti liikkeelle, mutta levyllä se jää hieman aiempien kappaleiden varjoon. ”Me Versus Me” antaa laulaja Niko Moilasen kastaa jalkojaan hieman takaisin riimittelyn pariin vain heittääkseen hänet takaisin raskaamman räimeen syövereihin.

Ei levyä ilman balladia. ”Scapegoat” on riisuttu veto, joka nojaa vahvasti Moilasen lauluun. Instrumentit ovat minimissä, ja se on hyvä ratkaisu tähän kohtaan: kuulija saa hieman happea ennen kaasun painamista. ”Villain In Your Story” on melko toimiva ralli, joka ei kuitenkaan jätä isompaa muistijälkeä ensikuuntelujen jälkeen.

Singlenäkin julkaistu ”Diana” on vuorossa seuraavana. Kappale kuvastaa hyvin koko levyä, joten ei ole ihme, että se valikoitui singleksi. Se on yhdistelmä tuttuja Blind Channel -elementtejä, mutta siinä on vaikutteita myös raskaamman metalcoren suunnalta. Se on ehdottomasti yksi levyn parhaista toteutuksista. ”No Encores In A Swan Song” heivaa raskaamman saundin hieman taka-alalle ja tuo mukaan nipun elektronista popia. Se kuulostaa enemmän kappaleelta, joka olisi voinut olla aiemmalla ”Exit Emotions” -albumilla. Levyn päättää ”Ache”, joka on toimiva lopetus toimivalle levylle varsin hyvällä perustekemisellä.

Kokonaisuudessaan ”Painstream” on raikas tuulahdus. Violent pop on selkeästi yhdistymässä raskaampaan äänimaailmaan, ja ainakin minulle se on positiivinen asia. Levyltä on kuultavissa tiettyä tuskaa, joka kumpuaa osittain kappaleiden aiheista mutta varmasti osittain myös yhtyeen kohtaamasta muutoksesta. Ensikuuntelun perusteella levyä olisi voinut hieman tiivistää, mutta se on hiusten halkomista. Mikäli olet pitänyt levyltä julkaistuista singleistä, pidät varmasti albumistakin.