”Kolmas ja toimivin versio kakkosalbumin materiaalista” – arvostelussa Cynicin ”Traced In Air Remixed”

Los Angelesissa vuonna 1986 perustettu, kokeellista rockia ja jazzia death metaliin yhdistelevä trio Cynic palaa omalaatuisella tavalla. Vuosien mittaan genrensä klassikoksi muodostuneen debyyttialbuminsa ”Focus” vuonna 1993 julkaissut kulttiyhtye hajosi ainoastaan vuosi debyyttinsä ilmestymisen jälkeen. Tämä tapahtui pitkälti siitä syystä, että alkuaikojen death metal -puritaanien hallinnoimassa genressä ei liiemmin ymmärretty huippulahjakkaiden muusikoiden luomaa, monikerroksellista ja ääriteknistä fuusiometallia. Joku sentään ymmärsi heitä. Ennen ”Focus”-albumia Deathin edesmennyt keulamies Chuck Schuldiner innostui Cynicista jo näiden demoaikoina. Hän rekrytoi yhtyeen taidokkaan johtokaksikon, rumpali Sean Reinertin ja kitaristi-laulaja Paul Masvidalin, soittamaan niin ikään genrensä klassikoksi muodostuneen Deathin ”Human”-albumin studiokokoonpanoon. Huolimatta vakuuttavista näytöistä ja ankarasta kiertämisestä death metalin kärkinimien, kuten Cannibal Corpsen kanssa, Cynicin kiito ei kuitenkaan ottanut pidemmän päälle tuulta alleen. Yhteistyö levy-yhtiö Roadrunnerin kanssa alkoi myös sakata. Lisäksi seuraavan, kaavaillun kakkosalbumin esituotantovaiheessa musiikilliset erimielisyydet alkoivat repiä yhtyettä hajalle. Vastoinkäymiset johtivat ennen pitkää Cynicin jäsenten kyynistymisen ja voimien hiipumisen myötä yhtyeen hajoamiseen vuonna 1994.

Niin vuosituhat vaihtui. Los Angelesista 1990-luvun alussa ensimmäisen death metal -aallon aikaan pinnalle ponnahtanut jazz-proge-death metal-kummajainen katkaisi lopulta hiljaiselon 13 vuotta myöhemmin hajoamisestaan 15 keikan Euroopan-festivaalikiertueellaan. Samaan aikaan aika oli myös kypsynyt Cynicille alkaa työstää toista albumiaan. Jokseenkin ristiriitaisia arvioita saanut paluualbumi ”Traced In Air” näki lopulta päivänvalon vuonna 2008. Ainoastaan 34 minuutin mittainen kokonaisuus hämmensi yhtyeen pitkän linjan faneja tarjoilemalla jyrkimpien jazz-kulmien ja death metal -sävyjen sijaan progemetallipitoista riffittelyä, vocoder-efektoituja puhtaita laululinjoja ja moniäänisesti maalailevia kertosäkeitä. Albumin death metal -aspektista katsottuna likainen ja genreuskollisen tunkkaisesti jyskävä tuotanto ei kuitenkaan miellyttänyt yhtyeen jäsenistöä. Vuonna 2010 ”Traced In Air” -albumin materiaalista oli julkaisunsa jälkeen työstetty irrallinen teos ”Re-Traced” -EP. Kyseisellä teoksella kuusi varsinaisen albumin kahdeksasta kappaleesta koki totaalisen metamorfoosin avantgardempina, psykedeelisempinä, sci-fi-tyylisinä folk-versioina.

Kyseinen projekti ei kuitenkaan riittänyt Cynicin kunnianhimoiselle ja visionääriselle miehistölle edelleen jalostaa jo kertaalleen jalostettua kakkosalbuminsa materiaalia. Yhtyeen julkaistua kolmannen, tyylillisesti vielä edeltäjäänsäkin kauemmas death metalista lipuneen kokopitkän albuminsa ”Kindly Bent To Free Us” vuonna 2014, Paul Masvidalin ja basisti Sean Malonen aloitteesta yhtye päätti uudelleen miksata ja osittain myös uudelleen äänittää keskeneräisen kuuloiseksi jääneen kakkosalbuminsa. Selkeyttääkseen albumin alataajuuksien soundimaisemaa Sean Malone päätti äänittää uudellen kymmenen vuotta aiemmin varsin tukkoiseksi pohjaliejuksi slkuperäiselle ”Traced In Air” -albumille päätyneet basso-osuutensa. Albumin uusioversion miksaajaksi pestattiin Periphery-yhtyeen ex-basisti sekä yhtyeiden Animals As LeadersDevin Townsend Project ja Haken –albumien äänityöstä vastannut Adam ”Nolly” Getgood. Albumin masteroi Ermin Hamidovic.

”Traced In Air” -uusioversion kappaleista edukseen erottuvat kokonaisuuden kutkuttavan hiipivästi avaava mutta myöskin häkellyttävästi kuin seinään loppuva intro ”Nunc Fluens”. Mainion koukuttavalla pääriffillä ja eteerisellä, hidastelevalla kertosäkeellä varustettu ”Evolutionary Sleeper” on albumin onnistuneimpia hetkiä, samoin kuin intensiivisestä soitosta huolimatta hentoisesti keinahteleva ”Integral Birth”. Enemmänkin Chick Corea Elektric Bandin fuusiopainotteiseen ilmaisun suuntaan taipuva ”The Unknown Quest” on albumin soitannollisesti monimutkaisinta tavaraa. ”Adam’s Murmur” yhdistää puolestaan NoMeansNo– ja King Crimson -henkistä, rytmisesti polveilevaa melodisuutta. Hauraasti rakentuva, korkeilla ja taidokkailla stemmalauluilla operoiva ”King Of Those Who Know” luo puolestaan sähäkkää, Rushille tyypillistä jännitettä kappaleen tyylisuunnan muuttuessa uudeksi pitkin kappaleen matkaa. Välillä stemmalaulujen kurissa pitämiseksi käytetty liika autotunetus tosin iskee korvaan rasittavan muovisena.

Puritaanipiireissä Cynicin kakkosalbumi oli jo kymmenen vuotta sitten helppoa mieltää entisten death metal -älykköjen studiossa hinkkaamaksi muniinpuhalteluksi. Entä sitten? Mikä tahansa itseään arvostava yhtye antaa itselleen luvan kypsyä ja muuttua vuosikymmenten kuluessa. Uuden miksauksen myötä äkkiväärien sovitusratkaisujen ja kimuranttien soitannollisten koukeroiden hienot sävyt itse asiassa erottuvat entistä paremmin, ja kappaleiden olennaisimmat ainesosat, kuten monikerroksinen, melodinen maalailu, rytminen linjakkuus ja jäntevyys, nousevat äänimaisemasta selkeästi paremmin erottuviksi elementeiksi. Uudelleen miksattuna ja masteroituna ”Traced In Airin” hienosyisesti rakennetut kappaleet soivat suuremmin, kauniimmin ja kirkkaammin. Assosiaatioilta Devin Townsend Projectin studio-soundeihin ei albumin kohdalla kuitenkaan voi välttyä, mutta kokonaisuutta näin hyvin palvellessa se ei haittaa.

”Traced In Air” -albumin kappaleiden ollessa varsin aikuisrock-orientoitunutta, progressiivista kevyt-heavyä, ajanmukaistettu äänimaisema tukee myöskin oivallisesti albumin taiteellista ajatusta. Nykyisellään puhtaasti progressiivista fuusiomusiikkia soittavaa yhtyeettä ei ole tällaisenään oikeastaan mitään järkeä edes mieltää raskasmetalliyhtyeeksi. Cynicin musiikilla ei ole alkuperäisen tyylisuuntansa kanssa enää juuri minkäänlaista kosketuspintaa satunnaisia tuplabassarikomppeja ja demppikitarariffejä lukuunottamatta. Toisaalta puhdasta jazz-tuuttaustakaan tältä kokonaisuudelta on miltei ihan yhtä vaikeaa löytää, Police-vivahteita sisältävän ”The Space For This” -kappaleen kliinillä soundilla soitettua kitaraintroa ja säröisempää väliosaa lukuun ottamatta. Kun vielä murahteluista ”Traced In Air” -albumilla vastanneen kakkoskitaristi Tymon Kruidenerin vokaaliosuudet pidettiin albumin äänityksissä minimissään, voi määritteen ’death metal’ sysätä Cynicin kohdalla hyvin mielin kauas menneisyyteen. Olipa Cynicin myöhempien aikojen musiikillisesta tyylisuunnasta mitä mieltä tahansa, on se varmaa, että kyseinen trio-yhtye on tehnyt ja tuottanut musiikkiaan aina omaehtoisesti. Se on tehnyt juuri niin kuin sitä itseään on milloinkin huvittanut, pysyivätpä sen vanhat fanit kelkassa tai eivät. Niistä piirteistä oikea kulttibändi tunnetaan.

8-/10

Kappalelistaus:

      1. Nunc Fluens
      2. The Space For This
      3. Evolutionary Sleeper
      4. Integral Birth
      5. The Unknown Quest
      6. Adam’s Murmur
      7. King Of Those Who Know
      8. Nunc Stans

Kommentoi julkaisua