Lähes poikkeuksetta levyarvostelut käsittelevät yhtä levyä. Tällä kertaa aion kuitenkin rikkoa hyväksi havaittua kaavaa – on lopputulos sitten onnistunut tai vain huomatakseni, kuinka hyvin yhteen levyyn keskittyvät arviot toimivat. Välillä pitää kuitenkin repäistä. Tässä arviossa aion keskittyä kolmeen suomalaisyhtyeeseen, jotka ovat julkaisseet debyyttialbuminsa tänä vuonna. Arviossa esitellään metallipumppu Angel Sword, spurgumetallia takova SPRGM sekä rockin ja iskelmän välimaastossa seikkaileva Go Go Gods.

Angel Sword – ”Rebels Beyond The Pale”

Helsinkiläinen Angel Sword julkaisi tämän vuoden alussa ensimmäisen täyspitkänsä. Yhtye soittaa heviä, ja sen esikuviksi lukeutuvat perinteiset vanhan koulukunnan metallipumput kuten Metallica, Motörhead, Accept sekä Judas Priest. ”Rebels Beyond The Palen” kansikuva on mahtipontinen, ja kuvan perusteella ajattelinkin yhtyeen musiikin olevan jotakin Manowarin kaltaista. Myös muutamat kappaleet nimiensä puolesta, kuten ”Lords Of Thunder” ja ”Lightning Runners”, viittasivat tähän suuntaan. Yhtyeen musiikki tuo kuitenkin ensimmäiseksi mieleen suomalaisen Peer Güntin. Mielleyhtymä selittyy pitkälti sillä, että Angel Swordin vokalisti-kitaristi Jerry Razorsin ääni muistuttaa Peer Güntin vokalisti-kitaristi Timo Nikin ääntä.

”Devastator” aloittaa albumin ukkosen jylinän kera ja näyttää, mistä Angel Swordissa on kyse. Yhtyeen jykevä soundi saa jalan mukavasti tamppaamaan lattiaa, ja ”Devastator” etenee ongelmitta. Yhteislauluosuudet muun muassa ”Lords Of Thunderissa” ja ”Lawmakerissä” antavat vaihtelevuutta yhtyeen paikoin raskaaseen ja ”hampaat irveessä” -soittotyyliin. ”Heavy Metal Night” on nimensä mukaisesti kuin metallipäiden ylistyslaulu, jossa todetaan hevin sitovan metallipäät tänä yönä yhteen. ”Witches Never Die” alkaa marssimaisella rummutuksella ja naisen kuiskaavalla puheella. Rummutus jatkuu vielä boogimaisten riffien ja Razorsin laulun tullessa kuvioihin. Tunnelma on painostava, jota Razors tulkitsee väkevällä otteella. Hän tosin näyttää kappaleessa myös kykenevänsä laulamaan puhtaasti korkeammaltakin.

Angel Sword soittaa kuin vanha tekijä. Yhtyeen sanoituksia inspiroivat yhteisöllisyys ja paha poika -asenne, mistä johtuen Angel Sword kuulostaa äijämäiselle musiikille. Vaikka yhtyeen musiikissa haiskahtaa selkeästi vanhempien heviyhtyeiden perimä, ei se ole kuitenkaan lähtenyt kopioimaan esikuviaan. ”Rebels Beyond The Pale” on yhdeksän kappaleen kokonaisuus, jossa on niin vauhtia ja tarttuvuutta kuin myös rauhallisempaa puolta. Sanoituksista paistaa ylpeys heavy metal -genreä kohtaan.

8/10

Kappalelista:

1. Devastator
2. Lords Of Thunder
3. Midnight Survivor
4. Lightning Runners
5. Break The Chains
6. Lawmaker
7. Heavy Metal Night
8. Sign Of The Raven
9. Witches Never Die

Angel Sword Facebookissa

SPRGM – “SPRGM”

Toinen Helsingistä tuleva yhtye, SPRGM (lausutaan ’spurgum’), on julkaissut loppukesästä ensimmäisen albuminsa. Yhtye luonnehtii musiikkiaan murhaavaksi ja rujoksi spurgumetalliksi. Spurgu-termi on hupaisa, sillä olen kuullut sitä käytettävän lähinnä laitapuolenkulkijoista. Joka tapauksessa SPRGM:n musiikki on vihaista, rujoa ja tiukkatahtista mättöä. Sanoitukset ovat synkkiä ja mustia kuin hiili, ja yhtyeelle on nostettava hattua siitä, että he tekevät musiikkia suomeksi. Nykyään suomenkielisiä kappaleita vääntäviin yhtyeisiin törmää suhteellisen harvoin.

Mitä yhtyeen nimettömään albumiin tulee, on se alusta loppuun tylyä metallipaahtoa. Kahdeksaan kappaleeseen on kasattu erilaisia elementtejä, ja ne erottuvat toisistaan. Vokalisti-kitaristi Eetu Kauppinen laulaa matalalta ja örisevästi niin että kurkku on varmasti vereslihalla. ”Manoptikonissa” kuullaan myös puhtaampaa mutta tyylille uskollisesti vihaista laulua. Raskaat riffit piiskaavat kappaleita, ja rummut sekä basso jauhavat jylhästi taustalla. Raivokkaat kitarakuviot ja tiukka rumputyöskentely ovat poikkeuksetta osa SPRGM:n soundia, ja ne ovatkin todella hengästyttävää kuunneltavaa. Näistä seikoista huolimatta albumi ei herätä mielenkiintoani – vaikka yhtye tekee musiikkinsa taidolla ja asenteella, ei levy sytytä vaan jää siedettäväksi kuuntelukokonaisuudeksi. Albumin kansitaide on tyylikäs, mutta kääntöpuolen kirjoitusasussa ei ole kehuttavaa. Vaikka kirjoitusasu on persoonallinen, se ei oikein palvele tarkoitustaan – kappaleiden sanoista ei saa selvää.

5½/10

Kappalelista:

1. Järvenpää
2. Sotapää
3. Manoptikon
4. Lintu
5. Valkoinen Lippu
6. Pyramidin Kivijalkaan
7. Sarkofagi On Auki
8. Valomuna

SPRGM Facebookissa

Go Go Gods – ”Go Go Gods”

Kolmas arvioinnin käsiin joutuva on suomalaisen Go Go Godsin nimetön minialbumi. Albumi sisältää kuusi kappaletta, joista neljä lauletaan suomeksi ja kaksi englanniksi. Yhtye perusteleekin erikoista sanoittamismetodiaan sillä, että yhtye kirjoittaa sillä kielellä, millä kappale tuntuu syntyvän ja kulkevan. Ajatuksena se on varsin järkeenkäypä. Miksi kappaleet pitäisi pakottaa yhden kielen orjiksi, jos niitä syntyy muillakin kielillä? Mitä Go Go Godsin musiikkiin tulee, on se kuin sekoitus suomi-iskelmää ja melodista, kevyttä rockia.

Go Go Godsin vahvuuksia ovat taidokkaasti muotoillut lyriikat sekä rauhallinen ja tunteita herättävä melodia. Rumpali-laulaja Palovaara on kynäillyt sanoitukset, ja hänen ulosantinsa herättää lyriikat kunnolla henkiin. Erinomaisia esimerkkejä ovat ”Kultani” ja ”Lyhtyjen Alla”. Melodiat tuntuvat olevan levyllä pääsääntöisesti melankolisia, mutta niiden lomasta kuitenkin pilkahtaa iloisempiakin sointuja. Yhtyeen musiikki tuo todella vahvasti iskelmän mieleen – eli jos karsastaa iskelmää, vaatii yhtyeen musiikki sulattelua.

Palovaaralta taittuu niin englannin- kuin suomenkielistenkin laulujen laulaminen. ”Life’s Too Long” on temmoltaan nopeinta, mitä yhtye levyllä soittaa, ja se osoittaa, että menevämpiäkin kappaleita kuulisi mielellään lisää Go Go Godsilta. Palovaaran energisempi laulutyylikin antaa mukavaa vaihtelua albumin verkkaiseen sielunmaisemaan. Suomenkielisissä kappaleissa tunnelmat ovat syvempiä ja vahvempia kuin englanninkielisissä, mikä selittyy sillä, että kotimaan kielellä laulaminen tuntuu vielä varmemmalle. Noin 20 minuuttia kestävä minialbumi on nopeasti kahlattu, eikä yhtyeen musiikkiin ehdi kyllästyä. Debyyttialbumia on helppo lähestyä, mutta tulevaisuutta ajatellen toivoisin yhtyeen kokeilevan rohkeammin erilaisia kappaleita, sillä potentiaalia on.

7+/10

Kappalelista:

1. Etenee
2. Suru
3. Kultani
4. Life’s Too Long
5. Shadows And The Ghosts
6. Lyhtyjen Alla

Go Go Gods Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen