”Kolmen vokalistin kitkerä soppa” – Klassikkoarvostelussa Black Flagin 40-vuotias ”Jealous Again” -EP
Los Angelesin Hermosa Beachilla perustetun yhdysvaltalaisen hardcore punkin pioneerin Black Flagin toinen EP ”Jealous Again” on eräs yhtyeen diskografian kummajaisista, vaikeimmin syntyneistä mutta samalla eräs genrensä käänteentekevimmistä äänitteistä. 12″ vinyylinä ja kasettina julkaistu ”Jealous Again” näki päivänvalon elokuussa vuonna 1980. EP julkaistiin yhtyeen kitaristin, pääasiallisen biisintekijän ja johtohahmon Greg Ginnin omalla SST-levymerkillä.
Mainos päättyy
Edellisenä vuonna julkaistun debyytti-EP:nsä ”Nervous Breakdownin” suopeasta vastaanotosta innostuneena yhtye suuntasi uuden materiaalin kanssa studioon marraskuussa vuonna 1979. Black Flagin kokoonpanoon kuuluivat tuolloin Ginn, yhtyeen alkuperäinen vokalisti Keith Morris, basisti Chuck Dukowski (oik. Gary Arthur McDaniel) ja uutena rumpalina yhtyeeseen tuolloin vastikään liittynyt, myöhemmin The Misfitsissä vaikuttanut rumpali Robo (oik. Julio Roberto Valverde Valencia).
Alunperin ”Jealous Againista” oli määrä tulla Black Flagin ensimmäinen täyspitkä albumi. Sellaiseksi se myös äänitettiin. Yhtye sai nopeassa ajassa purkitettua yhdeksän biisiä instrumenttien osalta. Morrisin laulettua samalla biisien demolaulut kilahti hänen päässään jotain kovin pahasti. Huumeongelmista kärsinyt Morris ajautui studiossa törmäyskurssille kontrollifriikkinä tunnetun Ginnin kanssa: Ginn vaati jokaiselta yhtyeen jäseneltä parasta mahdollista suoritusta, kun toimittiin Black Flag -nimen alla. Basisti Dukowskin mukaan Morris suuttui yllättäen ja hajotti levykokoelmansa, kitaransa ja lähti ovet paukkuen sekä studiosta että koko yhtyeestä painokkaan sanaharkan saattelemana. Viikon kuluttua tapahtuneesta yhtye kuitenkin tavoitti Morrisin saadakseen selville, ettei Morris suostunut viimeistelemään studiossa kesken jääneitä lauluosuuksiaan. Bändin jäsenet jäivät hankalassa tilanteessa oman onnensa nojaan. Asiasta sisuuntuneena Ginn airueineen ei aikonut kuitenkaan luovuttaa, vaan se korvasi oikukkaan Morrisin kaveribändinsä Red Krossin vokalisti Ron Reyesilla.
Mainos päättyy
Reyesin laulajan taidot eivät vakuuttaneet ensimmäisissä studiosessioissa äärimmäisen kriittisenä bändin johtohahmona tunnettua Ginnia. Hän päätti ajaa Reyesin sisään yhtyeeseen kouluttamalla häntä laulajana muutaman keikan kiertueella, jossa Reyes toimisi yhtyeen keulilla. Yksi näistä keikkoista kuvattiin legendaarista ”The Decline For Western Civilization” -elokuvaa ja sen soundtrackia (1987) varten. Palattuaan kiertueelta alkuvuodesta 1980 Ginn meni äänittämään studiossa työn alla olleisiin kappaleisiin uusia kitararaitoja. Samalla hän otti Reyesin mukaan yrittämään laulujen uudelleen purkittamista. Ginnin ja muun yhtyeen asettamat paineet kävivät kuitenkin pian Reyesin psyyken päälle, ja niin noistakin sessioista tuli katkonaisia paitsi laulajan äkkinäisten studiosta poistumisten myötä mutta myös hänen vokaalisuoritustensa osalta.
Reyesin pinna katkesi ratkaisevasti eräällä toisten äänityssessioiden jälkeisellä keikalla. Ryes heitti näyttävästi pyyhkeen kehään ja käveli lavalta pois kesken Black Flag -performanssin. Tuossa vaiheessa Ginn ja Dukowski pyysivät Black Flagin toiseksi kitaristiksi Red Krossin toista ex-jäsentä, laulutaitoista kitaristi Dez Cadenaa. Ginn, Dukowski ja etenkin SST:n bändien tuottaja-äänittäjä Spot (oik. Glen Lockett) kannustivat Cadenaa ottamaan haltuun uudet Black Flag -biisit sekä Morrisin ja Reyesin taakseen jättämän pestin yhtyeen vokalistina. Yhden yön yli kestäneissä äänityssessioissa Cadena suoriutuikin sessioissa paremmin kuin kumpikaan edeltäjistään onnistuen purkittamaan usean kappaleen lauluraidat. Asiasta kuultuaan Reyes kuitenkin sisuuntui ja muutti mielensä Black Flagin sessioiden loppuunviemisen suhteen. Hän palasi studioon tekemään kesken jääneet laulusuorituksensa loppuun. Reyesin lopulliset otot vakuuttivat myös yhtyeen liideriosaston, ja Cadenan juuri kelvollisesti äänittämät versiot kappaleista hyllytettiin Ginnin ja Dukowskin yhteispäätöksellä.
Kaksikko myös päätti, että yhdeksästä sessioissa valmistuneesta biisistä viisi kappaletta otettaisiin mukaan ”Jealous Againille”, ja että bändi julkaisee pitkäsoiton sijaan EP:n. Loput kappaleet säästettäisiin uudelle debyyttialbumille, mutta tällä kertaa kuitenkin ajatukseĺla, että Cadena toimisi Black Flagin vokalistina.
”Jealous Againin” kansissa käytetään yhtyeestä ennen levyn julkaisua pois lähteneestä Reyesistä piilonimeä Chavo Pederast.
Ginnin väkevällä ja klassiseksi muotoutuneella, vittuuntuneella riffillä ja niiden välissä rock n’ roll -tunnelmaa mukaan tuovilla kitarasoolobendeillä kokonaisuuden käyntiin polkaiseva EP:n nimibiisi ei tunne edelleenkään sääliä. Robon kulmikkaan sähäkkä rumpalointi yhdessä Dukowskin varmaotteisen bassottelun kanssa toi myös omaleimaista soundia yhtyeen rytmityöhön.
Mainos päättyy
”Revenge” käynnistää puolestaan Black Flagin omakohtaisten kalavelkojen maksun poliisiväkivallasta tunnetulle Los Angelesin poliisilaitokselle, LAPD:lle. Vuonna 2004 Slayerin Tom Araya tulkitsi kappaleen kipakkaan sävyyn myöhempien aikojen Rollins Bandin (aiemmin Mother Superior) säestämänä hyväntekeväisyys-cover-albumilla ”Rise Above”. Albumin tuotti Black Flagin myöhempien aikojen vokalisti ja punkin monitoimimies Henry Rollins.
Ramonesin tyylisen, suoraviivaisen sahaamisen suuntaan kallistuva ”White Minority” pyyhki puolestaan lattiaa valkoisen rodun ylivaltaan pyrkivillä fasistisilla aatteilla ja ajattelulla, jotka ovat olleet Yhdysvaltain konservatiivipiireissä arkipäivää ja muodikasta läpi vuosisatojen. Kokonaisuuden helmi on sen raivokkain ja tylyin rykäisy, nihilistinen merkityksettömyyden kuvaus ”No Values”, joka on allekirjoittaneen mielestä yksi koko yhdysvaltalaisen hardcore punkin aggression hienoimmin kiteyttäviä teoksia. Edellä mainitulla tribuuttialbumilla kappaleen versioi oman näköisekseen Hank Williams III niin ikään Rollins Bandin kanssa.
Mainos päättyy
Yhdeksi Black Flagin uran riemastuttavimpiin kappaleisiin lukeutuu EP:n päätösbiisi ”I Bet We’ve Got Something Personal Against You”. Kyseessä on erittäin punkilla mentaliteetilla toteutettu tölväisy Keith Morrisin suuntaan; Morrisin, joka oli paitsi jättänyt yhtyeen pulaan kesken levyn äänitysten mutta myös samalla varastanut omiin nimiinsä yhdessä Ginnin kanssa Black Flagille tekemänsä biisit ”Wasted” ja ”I Don’t Care” sekä kaksi muuta keskeneräisempää biisiaihiota, jotka hän tuli julkaisemaan uuden yhtyeensä Circle Jerksin debyyttialbumilla ”Group Sex” ainoastaan reilu kuukausi ”Jealous Againia” myöhemmin. Kostoksi basisti Dukowski kirjoitti ”I Don’t Caren” sanat uusiksi kertomaan Morrisin tekemästä sikamaisesta tempusta entisiä bändikavereitaan kohtaan. Dukowski myös ”epälauloi” biisin sessioiden päätteeksi painottaen kappaleen jokaista sanaa.
”Jealous Again” -sessioiden julkaisematta ja viimeistelemättä jääneet versiot jokaisen kolmen vokalistin esittäminä julkaistiin vuonna 1982 ilmestyneellä tuplakokoelmalla ”Everything Went Black”. Albumi sisältää muun muassa Reyesin laulamat, ”Jealous Againilta” pois jätetyt kappaleet ”Depression”, ”My Rules”, ”Police Story” ja ”Clocked In”.
EP:n pillastuneita paraatiasuisia lehmityttöjä esittävästä kansitaiteesta vastasi Black Flagin hovitaiteilijana tunnettu Raymond Pettibon, jonka myöhemmän ajan tunnetuimpia levyn kansia on muun muassa Sonic Youthin ”Goo”-albumin kansipiirros.
Black Flagin merkitystä hardcoren, punkin, crossover metalin, vaihtoehtorockin ja grungen vedenjakajana ja katalyyttinä ei voi vähätellä. Lukemattomat yhtyeet ovat innoittuneet kalifornialaisyhtyeen musiikillisesta ja aatteellisesta pioneerityöstä.
