Kolumni: Koko perhe keikalle?
Likimain jokaisella ihmisellä – myös keikkaluudilla – on jossain vaiheessa tarve lisääntyä. Mutta mitä sitten tehdään, kun se miniminä on tulla tupsahtanut maailmaan ja keikalle taikka festareille tekisi mieli, mutta lastenvahtia ei ole saatavilla? Luonnollisestikin vanhempi tai vanhemmat miettivät sitä vaihtoehtoa, että ottaisivat jälkikasvunsa mukaan keikalle taikka festareille. Aivan pientä pilttiä ei välttämättä kannata ottaa keikalle mukaan laisinkaan, sillä aivan pienen lapsen hoitotarve on yllättävän suuri, ja hoidolliset toimenpiteet voivat olla yllättävän hankalia suorittaa keikkapaikalla kesken keikan. Lisäksi pienen lapsen unentarve on suuri, ja ehkä juuri saavutettu hyvä unirytmi heittää häränpyllyä hyvinkin äkkiä, jos tutut rutiinit poikkeavat vähääkään.
Mikä sitten on sopiva ikä ottaa lapsi mukaan keikalle tai festareille? Tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, sillä kaikki riippuu niin vanhempien sekä lapsen luonteesta ja käyttäytymisestä, keikan tai festarin luonteesta sekä paikasta ja luonnollisesti myös siitä, antaako lompakko periksi ottaa koko kööriä mukaan. Ikärajattomille keikoille ei vieläkään ole lastenlippuja, ja aika harvalla festarillakaan on tarjota halvempaa pilettiä jollekin tietylle ikäryhmälle.
Tarkastellaan asiaa hieman tarkemmin yllä mainittujen seikkojen avulla.
Mainos päättyy
Sekä vanhempien että jälkikasvun luonne ja käyttäytyminen kannattaa pitää mielessä, mikäli mielii ottaa pikkupiltit mukaan. Jos perheen aikuisille maistuu keikalla iloliemi enemmän tai vähemmän, on sanomattakin selvää, että jälkikasvu jää kotiin. Piste. Tämä on asia, josta ei keskustella eikä asialle ole mitään ”mo mut mä otan vaan kuusi kaljaa!” -kompromissia. Jos taas jälkikasvu on astetta villimpää sorttia, kannattaa asiaa miettiä siltä kantilta, että keikan katsomisesta ei tule mitään jos ja kun pitää koko ajan vahtia lasta. Toki rauhallinenkin lapsi voi yht’äkkiä kadota kuin tuhka tuuleen, mutta se on epätodennäköisempää kuin se, että pikku remupetteri livahtaa näkökentästä heti ensimmäisen minuutin aikana.
Entä keikan luonne ja keikkapaikka? Vedoten ylempään kappaleeseen: mikäli keikan luonne on sellainen, että viina virtaa ja turpa tutisee, lasta ei missään nimessä tule ottaa mukaan. Tätä tuskin tarvitsee selitellä enempää. Keikkapaikkaa kannattaa ajatella siltä kantilta, miten K18-puoli ja ikärajaton puoli on rajattu. Hyvin usein K18-puoli on anniskelualue ja loppuosa paikasta on ikärajatonta. Ihan aina ei kuitenkaan ole näin. Muutama vuosi sitten Kornin keikalla Helsingin Circuksessa (alkuperäinen paikka oli Kaapelitehdas) paikka oli rajattu niin, että alaikäiset eivät päässeet salin puolelle laisinkaan. Omasta mielestäni rajaus oli aika huono, mistä johtuen en ottanut omia lapsiani mukaan keikalle, vaikka se olikin alkuperäisenä suunnitelmana. Ajattelepa itse omalle kohdallesi: et sinäkään halua keikalle, josta et näe yhtään mitään. En tarkoita, että lapsi pitäisi viedä eturiviin littaantumaan tai moshpittiin muusattavaksi, mutta kyllä keikasta pitää muutakin nähdä kuin pelkät valot.
Ja sitten se lompakko… Keikkalippujen hinnat ovat hyvin vaihtelevia, ja kuten alkupuolella jo totesin, aika harvalle ikärajattomalle keikalle on erikseen lastenlippuja. Tosin aika monelle festarille taitaa ainakin alle 7-vuotias päästä huoltajan kanssa ihan ilman euron euroa, mutta sen jälkeen lipun hinta yleensä on sama kuin aikuisellakin. Mutta katsotaan asiaa nyt ihan peruskeikan kautta: eli jos keikkalippu maksaa toimituskuluineen vaikkapa 35 euroa ja perheessä on kaksi aikuista ja kaksi lasta, koko muutaman tunnin huvi kustantaa 140€. Ei kiva! Jos lompakko huutaa hoosiannaa, ja vaihtoehtona on joko parin viikon ruoat taikka koko kööri keikalle, ehkä kannattaa valita ensimmäinen vaihtoehto. Lastenlippujen vähyyteen toki vaikuttaa myös se, että aika helvetin harva keikka on ikärajaton, etenkin jos keikat ovat klubeilla.
Mainos päättyy
Kaiken pohdinnan jälkeen olemme päätyneet siihen, että keikalle lähdetään koko perheen voimin. Mitä muuta tulisi vielä ottaa huomioon? Luonnollisesti ainakin se, että vaikka itse vitut välittäisi kuulonsa suojaamisesta, lapsella on oltava korvatulpat tai mikkihiiret. Lisäksi asia, jota ei voi korostaa liikaa: alkoholilla ei läträtä mikäli jälkikasvu on mukana. Kaikki aikuisetkaan eivät halua olla känniääliöiden ympäröimänä, joten miksi ihmeessä lapsikaan haluaisi olla? Toki etenkin klubikeikoilla on myös humalaisia, mutta lapselle kannattaa selittää asia ennen tapahtumaa. Ennen tapahtumaa lapselle kannattaa myös selittää mihin mennään, miksi mennään ja miten paikan päällä sopii käyttäytyä. Lapselle kannattaa heti tapahtumapaikalla osoittaa, miltä näyttää järjestyksenvalvoja, ja kertoa, että jos tapahtuu jotain (mitä kukaan ei todellakaan toivo) järjestyksenvalvoja on se, jonka luokse mennään kertomaan mahdollisesta ongelmasta. Lisäksi itse suosittelen hyvin, hyvin lämpimästi, että jälkikasvulle laitetaan vaikka taskuun ja hakaneulalla kiinni vanhempien tiedot. Vessareissulle, vaikka hyyskä olisi suoraan selän takana, kannattaa mennä mukaan, aina. Isossa porukassa ja mahdollisesti pimeässä tilassa edes reipas ja osaava lapsi ei välttämättä löydäkään takaisin perheensä luokse. Nämä mainitut asiat pätevät niin keikoilla kuin festareillakin.
Millaista on olla keikalla taikka festareilla jälkikasvun kanssa? Noh, kuten ilman jälkikasvuakin, tapahtuma voi olla erittäin mielekäs tai sitten yhtä helvettiä. Omalla kohdallani Tuska 2015 oli erittäin miellyttävä. Mukanani olivat tyttäreni (silloin 10- ja 12 -vuotiaat), eikä mitään ongelmia ilmaantunut. Kävimme katsomassa Stratovariuksen sekä Alice Cooperin, eli emme olleet paikalla kaikkia kolmea päivää, mutta eipä mahdolliseen katastrofiin tarvitse kuin kolme minuuttia…
Summa summarum: jälkikasvu ei ole este keikoilla käymiselle, ja oman harkinnan mukaan jälkikasvu kannattaa ottaa keikalle tai festareille mukaan. Joskushan keikkailukin on aloitettava, nuorena on vitsa väännettävä ja myös keikkailu voi olla perheen yhteistä aikaa.
Hieman omakohtaisempaa kokemusta Tuska 2015 -tapahtumasta sekä Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtajan näkemyksiä asiasta voit lukea tästä linkistä:
Kirjoittanut: Sarita Kotkavalkama
