Kolumni: Kuinka levy kuunnellaan?
Kuulin vastikään, etteivät ihmiset tutkimusten mukaan kuuntele enää kokonaisia levyjä. Itse olen aina kuunnellut levyjä kokonaisuuksina ja koen, että yksittäisten biisien kuuntelulla jää uupumaan jotain olennaista. Kuitenkin tänään löysin itseni kuuntelemasta vuorotellen kahta yksittäistä biisiä.
Mikä minut ajoi näinkin epätyypilliseen tekoon? Muse on julkaissut tulevalta ”Drones”-albumiltaan kaksi singleksi luokiteltavaa biisiä, ”Psycho” ja ”Dead Inside”. Kokonaisen levyn puuttuessa biisien ympäriltä vaihtoehtoja ei juuri ole. Aloin sitten pohtia, miltä se yksittäisten biisien kuunteleminen oikeastaan eroaa kokonaisten levyjen kuuntelemisesta ja miten tämä nyt on vaikuttanut tulevan levyn odottamiseen.
Tietenkin voidaan aloittaa siitä, että miksi yleensä kuuntelen levyt kokonaisina. Mielestäni levyt on tehty kokonaisuuksiksi, jotka toimivat yleensä parhaiten kuunneltuna suoraan alusta loppuun. Irrallisten biisien kuunteleminen on minulle vähän verrattavissa siihen, jos katsoisi televisiosarjasta vain yhden jakson sieltä täältä. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät koe musiikkia samalla tavoin, sillä kuten mainitsin, nykyään musiikin kulutus keskittyy myös spotifyn tilastojen valossa yksittäisiin biiseihin.
Ilmeisesti ihmisillä ei ole aikaa kuunnella kokonaisia levyjä. Tätähän minä en tietenkään ymmärrä, koska musiikkia voi kuunnella mielestäni oikeastaan 24/7. Minulla on lähes jokaiselle tunteelle, toiminnalle tai vuorokauden hetkelle ”sopiva musiikkinsa”. Yleensä tunnen itseni jotenkin vaillinaiseksi, jos musiikki ei soikaan. Reagoin herkästi ympäristöstä kantautuviin hälyääniin, joten musiikki on myös eräs tapa pitää keskittymiskykyäni kasassa.
Nyt, kun tämä päivä meni käytännössä lähes kokonaan kahden biisin tahdissa, havaitsin, että aloin etsiä biiseistä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä vanhempaan tuotantoon. Välissä oli pakko tarkistaa, onko esimerkiksi ”Psychossa” oikeasti samaa soundia kuin parin levyn takaisella ”Uprisingilla”, vai kuvittelinko vain. Jottei kenenkään tarvitse kysyä, tulin siihen tulokseen, että biiseissä on samaa tematiikkaa lyriikoissa ja biisien tunnelma liippaa aika läheltä toisiaan, mutta eroavaisuuksia löytyy niin paljon, etteivät pienet yhtäläisyydet jääneet häiritsemään. Toinen asia, mihin kiinnitin biiseissä huomioni oli varsin suoraviivainen kantaaottavuus. Nyt on viimeinenkin vihjailu jätetty romukoppaan ja viesti on yhtä ilmeinen kuin lahna vasten naamaa.
Miltä tämä kaikki sitten tuntui? Tunne oli varsin sama kuin pienenä koettu huutava vääryys siitä, että jäätelötötterön pallo putoaa maahan yhden lipaisun jälkeen. Päällimmäiseksi jäi tunne, että tätä on saatava lisää. Tämä ei ainakaan helpottanut odotusta, sillä nyt olen muodostanut mielikuvan, jota sävyttää pieni pelonsekaisuus siitä, vastaako levy kuitenkaan muodostuneita odotuksia. Nyt ei kuitenkaan auta kuin odottaa.
Mainos päättyy