Kolumni: Pandemian kurittama kulttuuriala tarvitsee solidaarisuuttamme

Moonsorrow’n yleisöä

Torstaina 12. maaliskuuta hallitus piti neuvottelut koskien koronaviruksen leviämisen ehkäisemistä. Hallitus suositti, että kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet perutaan toukokuun loppuun saakka ja että myös pienempien tilaisuuksien perumista harkittaisiin vakavasti.

Välittömästi lukuisten ihmisten puhelimet alkavat pärisemään, sähköposti ruuhkautuu ja some täyttyy eri ilmoituksista. Promoottorit katselevat kalpeina, kuinka keväälle sovitut konsertit perutaan, muusikoiden kalenteri tyhjenee hetkessä ja palkka muutaman kuukauden ajalta näyttää valuvan tyhjyyteen. Ikään kuin Marvelin superpahis Thanos olisi napsauttanut sormiaan ja koko tapahtuma-ala olisi muuttunut tuhkaksi.

Käynnissä oleva pandemia ei ole vahingoittanut ainoastaan yksilöitä, vaan se on pistänyt koko kulttuuri- ja tapahtuma-alan polvilleen.

Jo valmiiksi ihmisten muuttuneiden kuuntelutottumuksien ja striimausalustojen huonojen rojaltien piiskaamat muusikot ovat joutuneet havahtumaan siihen faktaan, että sekin pieni leipä, mitä konsertit olisivat kevään aikana tuoneet, on kutistunut lähes olemattomaksi ja kuivaksi kannikaksi. Tapahtumien peruutuksista eivät kärsi ainoastaan pettyneet fanit, vaan ennen kaikkea niihin toimeentulonsa laskeneet muusikot, roudarit, promoottorit, venuet, teknikot, äänimiehet, valomiehet, media ja muut henkilöt, jotka mahdollistavat monipuoliset ja moniulotteiset kulttuurielämyksemme.

Vaikutukset eivät ole ainoastaan hetkellisiä. Peruutuksilla ja lykkäyksillä saattaa hyvinkin olla todella kauaskantoisia vaikutuksia, ja ketjureaktiota voi olla hankalaa hillitä. Pienet yritykset ja freelancemuusikot kokevat niin kovia kolauksia taloudelleen, että ei ole itsestään selvää, että kaikki pystyisivät toimintaansa jatkamaan. On myös odotettavissa, että kaikille tapahtumille ei onnistuta heti löytämään uutta aikaa, kun koronaevakkoon lähtevät samaan aikaan kaikki kevään tapahtumat aina konserteista teatterien näytöksiin ja kursseista tanssiaisiin.

Kaikki alan toimijat ovat tässä kohtaa samassa kulttuuripakolaisveneessä. Peruutuksista ja siirtämisistä kärsivät yhtä lailla isot kuin pienetkin bändit.

Tällä kaikella on vaikutusta myös kotimaisen musiikin viennin kannalta. Konserttejaan ja kiertueitaan maailmalla ovat joutuneet peruuttamaan jotkin Suomen suurimmista nimistä, kuten Nightwish, Insomnium ja Lordi. Esimerkiksi Insomnium matkasi torstaina yhdessä Omnium Gatherumin kanssa kohti Yhdysvaltoja ja saapuikin onnistuneesti perille – samana päivänä, kun presidentti Donald Trump tiedotti maan sulkevan rajansa perjantaina 13. maaliskuuta paikallista aikaa. Bändit ehtivät lopulta heittää vain yhden konsertin, jonka jälkeen koko kiertue piti peruuttaa. Tiedotteessaan Insomnium onkin kertonut, että tämä on niin kova taloudellinen isku molemmille bändeille, että jatkon suhteen ollaan epävarmoja, jos tilannetta ei saada korjattua.

Kun bändi lähtee kiertueelle tai sopii keikan jonnekin päin maailmaa, on taustalla oletus siitä, että kaikki tiimissä saavat tuolloin töitä ja heillä on palkka tiedossa. Kiertueet maksavat bändeille törkeitä summia rahaa, sillä hommaan kuuluu luonnollisesti matkustuksen lisäksi myös kulkuneuvo ja sen polttoaine, ruoat, mainostus, mahdolliset luvat, kiertueelle tuotavat fanituotteet ja koko tiimin eläminen ja liikkuminen palkoista puhumattakaan. Sitten kun tuollaisen kiertueen peruuttaa, on se käytännössä kuin heittäisi rahat kaivoon.

Hyvinkään Steelfest on myös hyvä esimerkki siitä, miten kova taloudellinen isku kokonaisen festivaalin siirtyminen voi olla. Kun suurin osa eri kuluista on maksettu ja festivaali yhtäkkiä siirretäänkin, on taloudellinen katastrofi varma. Kriisi voi johtaa myös esimerkiksi YT-neuvotteluihin, mikä on jo tapahtumassa esimerkiksi Tampere-Talon ja Tampereen Teatterin kohdalla.

Voiko tilannetta auttaa mitenkään?

On erityisen tärkeää, että peruuntuneelle keikalle lipun omaavat tahot pohtivat sitä, onko heidän välttämätöntä vaatia hyvitystä ja palauttaa lippunsa. Olisiko kenties mahdollista, että ostettua lippua pitäisi investointina kulttuuriin ja osoituksena siitä, miten tärkeänä pitää alan toimijoita? Kannattaa myös pitää lipuista kiinni siitäkin syystä, että niitä voi käyttää siirretyn tapahtuman uutena ajankohtana. Jos mahdollista, niin yritä kuitenkin ensin selvittää, onko lippujen palauttamattomuudesta hyötyä, vai onko sittenkin parempi ottaa hyvitys ja sijoittaa se sitten muilla tavoilla musiikkialan ihmisiin.

Bändit tarvitsevat nyt tukeamme. Jos mahdollista, harkitse ostavasi levyjä ja muita oheistuotteita, sillä se on konserttien jälkeen paras tapa tukea muusikoita. Jos bändeillä on käynnissä rahankeruu, osallistu siihen. Kun keikkoja taas järjestetään, mene paikalle ja ota mukaan ystäväsi. Puhu lempibändeistäsi somessa, ja jaa tarinoita siitä, miten musiikki on vaikuttanut omaan elämääsi. Näytä, että välität.

Erittäin tärkeää olisi myös se, että Suomen hallitus osoittaisi tukensa tapahtuma- ja kulttuurialan ammattilaisille. Kriisituki ja eräänlaiset apurahojen tyyliin haettavat työskentelytuet voivat olla korvaamaton apu, joka pelastaa monen muusikon talouden aikana, jolloin tulot ovat pudonneet lähes nollaan.

Olkoon meidän vastauksemme pandemian ja mullistuksen edessä se, että tuemme niitä, jotka ovat rikastuttaneet elämäämme tunteiden kirjolla. Tukekaamme niitä, jotka ovat värittäneet arkeamme taiteella ja jotka ovat luoneet merkitystä sinne, missä muutoin olisi sekasortoa ja harmautta. Olkoon solidaarisuus vastauksemme tämän kriisin edessä.

Kommentoi julkaisua

Avainsanat: