Kolumni: tässä otsikossa mainitaan Slipknot
Kun selaa mitä tahansa metallimediaa, tuskin välttyy huomaamasta, miten usein otsikoissa pyörivätkään samat vanhat nimet; Slipknot, Metallica, Ghost, Iron Maiden…
Mediat saavat myös usein kuulla asiasta – toisinaan jopa enemmän kuin mitä bändistä on kirjoitettu juttuja. Turhautuminen on kuitenkin ymmärrettävää: kukapa jaksaisi lukea samoista bändeistä jatkuvalla syötöllä.
Jatkuva uutisointi bändeistä tuottaa niin kutsuttua mere exposure -ilmiötä, jossa toisinaan pelkkä jatkuva altistuminen jollekin asialle riittää saamaan meidät kiinnostumaan tai pitämään jostakin. Tälle efektille perustuu kaikista näkyvimmin esimerkiksi radiosoitto. Ensimmäisellä kerralla radiosta kuultu kappale ei välttämättä herätä meissä mitään huomiota, toisella kerralla se ärsyttää, kolmannella suututtaa, mutta jossain kohtaa, kun sitä on soitettu tarpeeksi, me huomaammekin yhtäkkiä pitävämme siitä
Altistumiseen liittyy kuitenkin myös pieni riski: jos kohtaamme saman asian liian monta kertaa, saatammekin alkaa pitää kyseisestä asiasta aina vain vähemmän.
Ei voi kiistää, etteivätkö musiikkimediat keskittyisi kirjoittamaan tietyistä bändeistä enemmän kuin toisista. Tässä ei kuitenkaan itsessään ole mitään uutta tai erikoista: mediat kirjoittavat niistä bändeistä, jotka selvästi kiinnostavat ihmisiä. Tämä ei poissulje sitä faktaa, että mediat uutisoivat muidenkin yhtyeiden tekemisistä, arvostelevat heidän levyjään ja konserttejaan ja tekevät haastatteluja.
Millaisista luvuista sitten puhutaan?
Mainos päättyy
Lähdin kaivelemaan hieman Kaaoszinen uutisarkistoja. Keskityn vain vuoteen 2019, mutta se antanee tarpeeksi hyvän katsauksen. Mukaan en laske mainintoja sellaisissa kirjoituksissa, jotka eivät suoraan käsittele yhtyeitä. Levyarvostelut ja haastattelut on laskettu mukaan.
Vuonna 2019 Slipknotista kirjoitettiin yhteensä 143 yksittäistä julkaisua. Parhaimmillaan Slipknotista julkaistiin saman päivän aikana 4 uutista. Pisin yhtäjaksoinen uutisputki kesti 8 päivää.
Aloitin tämän kolumnin kirjoittamisen ennen Slipknotin hiljattaista esiintymistä Helsingissä, mutta kuten varmasti moni on huomannut, kyseisen keikan jälkeen uutisia ja keikkatunnelmia on julkaistu sivuillamme aktiivisesti.
Metallicasta julkaistiin vuonna 2019 yhteensä 91 kirjoitusta. Parhaimmillaan uutisia julkaistiin 4 päivässä, ja pisin uutisputki kesti 3 päivää. Huomionarvoista Metallican kohdalla on se, että 91 kirjoituksesta 45 koski bändin live-videoita.
Vuonna 2019 Sabatonista uutisoitiin yhteensä 32 kertaa ja Rammsteinista puolestaan 40 kertaa. Kummankin yhtyeen tapauksessa puhutaan pahimmillaan 3–4 uutisesta päivässä, ja pisimmillään putki on ollut 3–4 peräkkäistä uutispäivää.
Moni on närkästynyt myös esimerkiksi ruotsalaisen Ghostin uutisoinnista. Vuonna 2019 julkaistiin yhteensä 39 juttua koskien Ghostia (mukaan lukien Tobias Forgea koskevat uutiset), ja parhaimmillaan bändistä uutisoitiin kahdesti päivässä ja kaksi päivää peräkkäin. Ghostin kohdalla luvut eivät siis oikeastaan ole erityisen kovia, mutta vuonna 2018 tilanne saattaa olla toinen sen takia, että yhtye julkaisi tuolloin ”Prequelle”-albuminsa – ja tässä on yksi tärkeä pointti koskien uutisten määrää.
Ajankohtaisuus
Vaikka se kuulostaakin itsestään selvältä, niin useiden uutisten takana on bändin ajankohtaisuus. Slipknotin tapauksessa perättäisten päivien uutisointi koski ”We Are Not Your Kind” -albumia, ja saman päivän aikana julkaistut uutiset puolestaan bändin konserttia Hyvinkään Rockfesteillä. Metallican kohdalla julkaisuputket johtuivat Hämeenlinnan konsertista.
Sama pätee myös Rammsteiniin ja Sabatoniin: kumpikin julkaisi uutta musiikkia vuonna 2019, ja näin ollen bändit olivat aktiivisia myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kummatkin myös konsertoivat Suomessa, joten oli siis materiaalia, mistä kirjoittaa.
Jotkin bändit ovat ajankohtaisia riippumatta siitä, julkaisevatko he uutta musiikkia. Tähän kategoriaan kuuluvat usein legendaariset bändit ja sellaiset yhtyeet, jotka nauttivat suurta suosiota maailmanlaajuisesti.
Mutta jostain kumman syystä Slipknot tuntuu silti olevan erityisen paljon esillä mediassa. Kuten aikaisemmin käsitellyt tilastot osoittavat, on Slipknot kiistatta kaikista kirjoitetuin metalliyhtye tällä hetkellä.
Miksi juuri Slipknot?
Mainos päättyy
Debyyttialbuminsa vuonna 1999 julkaissut yhtye on noussut suhteellisen lyhyessä ajassa yhdeksi metallimaailman jättiläisistä. Gargantuaanista suosiota nauttiva Slipknot on malliesimerkki yhtyeestä, jonka takaa löytyvät kaikki ne seikat, joita vaaditaan maailmanlaajuiseen menestykseen musiikin saralla.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy luonnollisesti bändin esiintymisasuihin. Vaikka historian saatossa on tunnettu lukuisia maskeihin ja kostuumeihin verhoutuvia orkestereita, on Slipknot ollut ainutlaatuinen näky vuosituhannen vaihteessa: yhdeksän pelottaviin naamareihin ja haalareihin sonnustautunutta, äänekästä ja vihaista musiikkia soittavaa hahmoa, jotka päästävät helvetin irti lavalla. Vaikka kyseessä olisi ollut aurinkoinen iltapäivä festivaalin sivulavalla, piti Slipknot aina huolen siitä, että lavalla oli liikettä ja riehumista.
Ei tietenkään sovi unohtaa sitä loppujen lopuksi tärkeintä, eli musiikkia. Vaikka itse henkilökohtaisesti pidän vain joistakin bändin kappaleista, on selvää, että yhtyeen tuotannosta löytyy juuri sellaista raivokasta metallia, joka riepotteli skeneä 2000-luvulla. Vihainen metalli yhdistettynä ”kukaan muu ei ymmärrä meitä” -mentaliteettiin on pomminvarma yhdistelmä, kun puhutaan nuorisosta, joka käy vielä koulua muiden nuorien ympäröimänä. Suosion jo vakiintuessa metallipiireissä alkoi bändi yhdistellä musiikkiinsa entistä enemmän tarttuvia melodioita ja sellaisia kappalerakenteita, jotka takasivat radiosoittoa.
Bändin suosiota on vahvistanut myös fanien vahva yhteisöllisyys. ”Maggoteiksi” itseään kutsuva maailmanlaajuinen fanikollektiivi on uskollinen ja lojaali seuraajakunta, joka kokee kuuluvansa samaan heimoon Slipknotin kanssa; bändi ei ainoastaan soita musiikkia, vaan toimii heidän puolestapuhujanaan tässä maailmassa, jossa muut eivät ymmärrä heitä.
Mikään edellä manituista seikoista ei olisi välttämättä toiminut niin hyvin, ellei taustalla olisi ollut määrätietoista ja jääräpäistä työmoraalia ja tahtoa. Yhtyeessä usein sivurooliin jäävä perkussionisti Shawn ”Clown” Crahania on ehdottomasti kiittäminen koko paketin hallinnoinnista, bändin visuaalisuudesta ja asenteen ylläpidosta. Crahan on ollut alusta asti laskelmoiva sen suhteen, miten bändi toimii, miltä se näyttää, miten se kävelee keikkapaikalle ja mitä se tekee lavalla. Tämä tarkkuus ja yksityiskohtainen visiointi on tuottanut tulosta.
Mikseivät muut bändit kerää yhtä paljon huomiota?
Slipknot ei todellakaan ole maailman ainut yhtye, eikä omasta mielestäni esimerkiksi kiinnostavin. Miksi kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki bändiin liittyvä kerää aina eniten huomiota somessa ja musiikkisivustoilla?
TickPick-lipunmyyntisivuston tuoreen kyselyn mukaan iso osa musiikin kuuntelijoista löytää lempiyhtyeensä jo 13-vuotiaina. The New York Timesin julkaiseman artikkelin mukaan naiset löytävät suosikkimusiikkinsa 13-vuotiaina, miehet puolestaan ollessaan 14 vuoden iässä. Nuorena syntyneet musiikkirakkaudet tuppaavat pysymään ihmisen mukana läpi koko elämän, joten me yleensä suosimme juuri niitä yhtyeitä, jotka ovat merkinneet meille nuorina paljon.
Musiikkipalvelu Deezer puolestaan on tehnyt tutkimuksen, jonka tulosten mukaan ihmiset yleensä lakkaavat etsimästä uutta musiikkia kolmekymppisinä. Uuden musiikin löytämisen kulta-aika on puolestaan 24-vuotiaana.
Tutkimuksen mukaan lakkaamme etsimistä uutta musiikkia esimerkiksi valinnanpaljouden takia: kun mediassa, Spotifyn suosituksissa, levykaupassa ja Facebook-fiidissämme on loputon määrä meille entuudestaan tuntemattomia nimiä, nousee pintaan valinnanvaikeus ja ylisaturaatio koskien loputonta uuden musiikin virtaa.
Muita vahvoja syitä tälle musiikilliselle jämähtämiselle on tutkimuksen mukaan esimerkiksi vakiintunut perhe-elämä, johon kuuluu kumppani, kodinhoito ja lapset. Työt ja harrastukset vievät myös suuren siivun elämästä.
Tässä kohtaa nostalgia myös nostaa seepiasävyistä päätään: jos kerta löydämme suosikkimusiikkimme nuorina, on vain loogista, että kun emme etsi aktiivisesti uutta musiikkia, kulutamme aikamme soittaessamme autossa suosikkibändiemme levyjä ja soitatamme Spotifysta nuoruutemme soundtrackia.
Uusien ja pienten bändien saamaan huomioon somessa vaikuttaa moni seikka. Esimerkiksi Facebookissa omalla seinällä näkyvät pääosin ystäviemme toimintaan perustuvia julkaisuja sekä sellaisia sivuja ja ryhmiä, joilla olemme vierailleet joko jatkuvasti tai sitten hiljattain. Myös julkaisun formaatti vaikuttaa: onko kyseessä tekstijulkaisu, kuva, video vai linkki Facebookista ulos ohjaavalle sivustolle (myös YouTube-videot lasketaan tähän).
Iso rooli julkaisun näkyvyydellä on myös sen saama huomio. Tykkäysten, reaktioiden, jakojen ja kommenttien määrä vaikuttaa siihen, miten julkaisu näkyy omalla seinällämme, sivun julkaisuissa tai Facebook-ryhmän julkaisuissa. Uusi kommentti tai tykkäys nostaa julkaisun näkyvyyttä, ja näin ollen takaa sille myös mahdollisesti lisää huomiota.
Olen usein huomannut sen, kuinka musiikkimedian uutisoidessa pienemmästä bändistä julkaisu saa vain muutaman peukun ja tuskin yhtään kommenttia, minkä seurauksesta se myös painuu alas algoritmissa. Musiikkimedian kohdalla tämä on haastavaa, koska pienemmistäkin bändeistä kyllä julkaistaan valtava määrä materiaalia, mutta se ei tunnu sosiaalisessa mediassa keräävän tarpeeksi huomiota, jolloin se ei myöskään välttämättä ole se prioriteetti sosiaalisessa mediassa, joka perustuu tykkäyksien ja kommenttien tuomaan nostoon algoritmissa.
Kirjoitan itse Kaaoszineen vuodessa keskimäärin suurin piirtein hieman yli tuhat kirjoitusta, ja näihin mahtuu valtava määrä erikokoisia ja erityylisiä bändejä ja musiikkimaailman ilmiöitä. Minua ei aina henkilökohtaisella tasolla kiinnosta Corey Taylorin mielipiteet milloin mistäkin, tai se, mitä Tobias Forge söi aamiaiseksi joskus vuonna 2012. Median rooli on kuitenkin muuttunut sosiaalisen median myötä valtavasti.
Mediat kilpailevat tällä hetkellä netin mahdollistaman ilmaissisällön kanssa, josta suuri osa on sekoitus informaatiota ja viihdettä: ihmisiä yksinkertaisesti kiinnostaa triviaaliltakin tuntuvat yksityiskohdat, joiden uutisarvo on perinteisessä mielessä varmasti hyvin vähäinen. Medioilla on jatkuvasti uusia innovatiivisia verkkokilpailijoita, ja digimainonnasta, tuosta lähestulkoon ainoasta tulonlähteestä, saatavat tulot valuvat muualle.
Mutta jos joku on kiinnostunut siitä, mistä Corey Taylor näki yöllä unta tai onko Opethin Mikael Åkerfeldt vain Dave Grohl valeasussa, ei se ole minulta tai muiltakaan pois. Mediat jatkavat silti edelleen myös muista muusikoista ja ilmiöistä kirjoittamista. Toki moni tekee kommenttikentässä selväksi sen, miten tämä ei kiinnosta ketään ja miten kyseessä on maailman huonoin media, mutta se on nykyaikaa. Sosiaalinen media on mahdollistanut lukuisia asioita, ja koska jokainen on oma uutistoimistonsa nykyään, niin itseään kiinnostavaa sisältöä on helppoa löytää ja jakaa. Elämme siinä mielessä varmasti uuden musiikin löytämisen suhteen paras mahdollista aikaa.
