Koneiden vastaisku – Author & Punisher, Eggvn ja Pedigree Ääniwallissa

Helsingin Ääniwallia järisytti pitkäperjantain jälkeisenä lauantaina kolkko teollisuuskoneisto, sekä raskaat kitarat kolmen yhtyeen taholta. Yhdysvaltalainen industrialia, dronea ja doomia esittävä Author & Punisher saapui Suomeen kahdelle keikalle Drone Carrying Dread -kiertueellaan ja toi mukanaan tajunnanräjäyttävän ja fyysisen keikkakokemuksen. Sekä Ääniwallissa että Tampereen G Live Labilla lämppärinä oli meksikolainen industrial-duo Eggvn, Helsingissä lisäksi virolainen Pedigree.

Pedigree

Ahdistava jyske tuntuu kehossa, ja verenpunaiset valonheittimet etsivät vihollisiaan. Kärsivänä ulvovat särökitarat yhtyvät maailmanlopun koneistoon, eivätkä vihaisena huudetut ja melankolisesti lauletut vokaalit varsinaisesti lisää toivoa. Paitsi keikkaa kohtaan, sillä virolaisen Pedigreen keikka on viimein käynnistynyt kunnolla parin-kolmen kappaleen jälkeen.

Sludge- ja doom-vaikutteista industrial metallia esittävä yhtye on ollut toiminnassa jo vuodesta 1993 lähtien ja esiintynyt mm. Metallican, Napalm Deathin sekä Fear Factoryn kanssa. Albumeita on kertynyt kaikkiaan kaksitoista, joista edellinen pelkkää uutta musiikkia sisältävä ”Funeral Child” ilmestyi vuonna 2020.

Vaikka yhtyeen ura on ollut käynnissä jo hyvän tovin, Ääniwalliin heitä on saapunut katsomaan vain kourallinen ihmisiä. Tämä on sääli, sillä heidän musiikkinsa ei pääse täysiin oikeuksiinsa ilman intiimiä tunnelmaa – varsinkaan, kun soundit jättävät toivomisen varaan. Viime marraskuussa Hellsinki Industrial Festivalin etkoilla olosuhteet olivat Pedigreelle suotuisammat ja keikkakokemus parempi.

Vaan eipä tämäkään keikka mikään huti ollut. Pari ensimmäistä kappaletta kuulostivat löysiltä vedoilta, mutta tämän jälkeen yhtye onnistui kääntämään tilanteen edukseen ja upotti ainakin minut syvälle musiikkiinsa. Godflesh-vaikutteinen hitaasti kulkeva metalli ihastutti tarttuvilla mutta kolkoilla rytmeillään ja hämyisillä syntikoillaan. Kuultiinpa lopussa myös ”vanha tanssibiisi männävuosilta”, Ministryn vahvasti mieleen tuova ”Head Drug Rising”, jonka aggressiiviset kompit kutsuivat tanssilattialle.

Jos doom-vaikutteinen industrial metal kiinnostaa, kannattaa pitää Pedigree mielessä. Yhtye ei kahden näkemäni keikan perusteella yllä aivan genrensä ykkösnimien tasolle, mutta kykenee tarjoamaan hyvän keikan, kun olosuhteet ovat suotuisat.

Eggvn

Taustanauhalta kuuluu espanjankielistä julistusta ”pedon aikakaudesta”, ja pian lavalle nousee kaksi pässinaamioon sonnustautunutta henkilöä. Naamiot eivät ole ainoastaan show’ta varten, vaan niille on toinenkin käytännön tarve. Kotikaupungissaan nämä rienaavaa industrial-musiikkia esittävät hahmot voisivat nimittäin joutua ongelmiin, jos heidän todelliset identiteettinsä tulisivat julki. Ääniwallissa he tanssittivat yleisön syvimpään helvetin piiriin, ja suurin ongelma oli keikan alkupuolen tekniset ongelmat. Toisen helvetti on toisen paratiisi?

Ääniwallissa toisen Suomen-keikkansa soittanut Eggvn on ollut minulla aktiivisessa kuuntelussa siitä asti, kun näin heidät Hellsinki Industrial Festival -tapahtumassa vuonna 2019. Tanssittavuuden ja aggression ihanteellisessa tasapainossa operoiva duo oli adrenaliinia huokuvine kappaleineen niin vakuuttava, että heidät oli yksinkertaisesti pakko nähdä uudestaan. Viime marraskuussa yhtyeen oli määrä esiintyä tällä samaisella lavalla samassa tapahtumassa, mutta keikka peruuntui. Nyt huhtikuussa he saivat ansaitusti uuden mahdollisuuden ja näyttivät, että Ääniwallin lava ei ole heille lainkaan liian iso.

Viaton lastenlaulu antaa hämäävän alun kappaleelle, jonka raskaat riffit sekä hyperaktiiviset konebiitit ja rääkylaulu jyräävät kaiken tieltään. Kyseessä on vuonna 2019 ilmestyneeltä ”Solve Et Coagula” -albumilta poimittu ”Let the Devil Shine”, jonka jo ennestään huikea energia vain kasvaa livenä esitettynä. En tiedä miten Eggvn sen tekee, mutta kaikki mitä kappaleessa tapahtuu purkautuu sellaisella energiaryöpyllä, että Manalan porttien voisi luulla auenneen.

Vielä vahvempi veto on sekä debyytti-EP:llä ”In God We Are Damned” että edellä mainitulla kokopitkällä esiintyvä ”Mantis”, joka on parhaita industrial metal -kappaleita, joita olen kuullut. Keikka on pullollaan muitakin energisiä vetoja, kuten ”Solve Et Coagulan” nimikkokappale tai uusimmalta ”La Era de la Bestia” -albumilta poimittu ”Lvcifer Ex Machina”, jonka intro tuo mieleen kotimaisen King Satanin.

Keikka ei kuitenkaan ole pelkkää ryöpytystä, vaan mukana on muutama hitaampi kappale. Kun yhtyeen ulosanti alkaa muistuttaa balladia, mietin hetken, onko tässä mitään järkeä. Olihan siinä, mutta Eggvn on parhaimmillaan aggressiivisena. Joissakin kappaleissa taas syntikkaraidat menivät turhan reippaiksi ja geneerisen kuuloisiksi.

Esiintymisestään yhtye ansaitsee sekä kehuja että kritiikkiä. On selvää, että energinen musiikki ei olisi päässyt loistoonsa väsyneellä esiintymisellä. Toisaalta vokalisti seisoi keikan alussa turhankin kauan paikallaan. Koska tulen itse black metal -taustasta, on hieman huvittavaa, että pässipäähineisiin sonnustautunut ja avoimen satanistista musiikkia esittävä yhtye huutaa innoissaan, että ”tanssitaan hieman!”

Eggvn on saanut kritiikkiä yksinkertaisista lyriikoistaan, mutta minua ne eivät häiritse lainkaan. Pikemminkin ne täydentävät tiettyä överiyttä, joka industrialiin minusta kuuluu. Ei yhtyeen musiikki aivan täydellistä ole mitä kokonaisiin albumeihin tulee, mutta Ääniwallissa Eggvn todisti jälleen olevansa erinomainen live-esiintyjä. Pidit sitten industrial metallista tai aggrotechista, suosittelen vahvasti menemään heidän keikalleen heti, kun mahdollista.

Author & Punisher

Väkivaltainen, uhkaavan hidas konepulssi jauhaa atomeja hajalle. Energiapurkaukset tuntuvat luuytimessä asti ja maalaavat kuvan dystooppisesta maailmanlopun jälkeisestä ajasta. Melankolisen kaunis laulu hyräilee viettelevästi, mutta valmistelee kuulijaa ainoastaan seuraavaan selkäsaunaan. Transsiin vaipuminen on ainakin minulle vääjäämätöntä ja mietin vain, millaiseen maailmaan siitä herään. Matrixiin?

Mekaanisia visioita on jakamassa yhdysvaltalainen Tristan Shone, alias Author & Punisher, jonka industrialia, dronea ja doomia yhdistävä teollisuusmessu on tällä kertaa kitaristin vahvistama. Massiiviset äänivallit nousevat seuraavaan potenssiin, ja lopputulos on silkkaa kultaa.

Author & Punisher on saapunut Suomeen helmikuussa ilmestyneen ”Krüller”-albuminsa kiertueella, jota varten koneisto on jälleen päivitetty. Shone on nimittäin rakentanut itse erikoisia koneinstrumentteja, joilla hän loihtii lohdutonta musiikkiaan. Siinä on jotain kaunista ja inspiroivaa, kun artistin fyysinen liike saa aikaan kehossa asti tuntuvaa äänten värähtelyä. Shone olisi halutessaan voinut vain toistaa musiikkiaan tietokoneelta, mutta suurena visionäärinä hän ei tyydy tällaiseen. Sen sijaan hän tuo musiikkiin energiaa fyysisellä esiintymisellä.

Uusi albumi esittelee melodisempaa äänimaisemaa kuin edellinen ”Beastland”, ja on edustettuna seitsemällä kappaleella. Muilta albumeilta mahtui mukaan ainoastaan kolme kappaletta, mikä voi kismittää pitkäaikaisia faneja. Itseäni tämä ei haitannut, sillä esimerkiksi ”Centurionin” kolkot tanssibiitit ovat kerrassaan lumoavia. Parhaat vedot olivat silti aggressiivinen ”Nihil Strength” ja encorena ilman kitaristia esitetty ”Terrorbird”.

Ääniwalliin olisi mahtunut vielä rutkasti enemmän yleisöä, mutta paikalle saapuneet fanit olivat suosion osoituksista päätellen aivan täpinöissään. Author & Punisherille soisi tulevaisuudessa entistä suurempaa fanikuntaa, sillä itse rakennetut instrumentit ja visionäärinen musiikki tekevät Shonesta todellisen neron. Marraskuussa Author & Punisher esiintyy Tavastialla ranskalaisen synthwave-jätti Perturbatorin kanssa, ja suosittelen kaikkia saapumaan paikalle tarpeeksi ajoissa nähdäkseen heidän keikkansa. Hämmästelen vieläkin, miten tällainen musiikki voi olla näin tarttuvaa. On päivänselvää, että Author & Punisher veti yhden parhaista keikoista, joita olen ikinä nähnyt.

Kuvat: Thomas Frankton. Kaikki kuvat illalta voit katsoa täällä.

Settilistat: