Konkaripunkkareiden freesi uudelleentuleminen – arviossa No Ei!:n debyytti-LP ”Yli laidan”
2021 perustettu, Ylivieska-Kannus-akselilta alunperin ponnistava, mutta sittemmin helsinkiläistynyt punk rock -nelikko No Ei! on julkaissut debyyttialbuminsa, ”Yli laidan”. Kotimaiseksi yhtyeeksi varsin eksoottisesti Brasilian reissulla alkunsa saanut ryhmä vaikuttaa olevan liikkeellä erityisen aktiivisella otteella. Vuodesta 2023 tasaisesti digi-singlejä julkaisseen ryhmän otteista paistaa huoliteltua jälkeä jättävä tekemisen meininki ja muutenkin freesi presenssi. Yhtye on myös tahkonnut keikkoja mukavan määrän, ja lisää tulee piisaaman.
Yhtyeen miehistö ei myöskään ole mitään eilisen teeren poikia eikä tyttäriä. Kitaristi Teemu Horto on aiemmin tunnettu mm. No Shamen ja Bunkerin riveistä, vokalisti Kimmo Pengerkoski Blue In The Facen keulilta ja rumpali Kim Kannussaari Time Fliesista. Albumin julkaisun aikoihin basisti Matti Larinmäki siirtyi yhtyeestä sivuun, ja tilalleen tuli mm. The Shrieksistä tuttu Sanna Reponen.
Pekka Laineen (mm. 45 Degree Woman) miksaamalla, kirkkaasti soivaksi hyvin erotellulla soundimaisemalla varustettu kokonaisuus potkii roimasti ja toimii muutenkin pääpiirteittäin kuten pitää. Albumin tehokkaimmiksi ralleiksi osoittautuvat nerokkaalla hedelmäpelisoittovideolla siunattu avaus ”Viimeiset viivalla”, hienon ja terävänäköisen kotimaisen sankaritartarinan pohjalle rakennettu vapaustaistelulaulu ”Rosa Clay”, motörheadmaisesti virnistävä itsensäylityspiiskaus, ”Minä 2.0″ sekä Fugazista muistuttava, ilkeällä groovepotkulla varustettu ”Luomisen pilarit”. Soittaahan yhtye myös pirun tiukasti, mutta siitä huolimatta luontevalla rentoudella.
Mainos päättyy
Pienen ihmisen puolesta soihtua kantavaa, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolesta liputtavaa, sähäkkää stonerin sekaisen toiminta- ja punk rockin keitosta tässä hämmennetään, ja onhan siinäkin jo jotain. Ollakseen kuitenkin aivan priimatavaraa, ensi teoksella mukaan tarvittaisi pari tehokkaammin mieleen tarttuvaa biisiä ja lennokkaampaa kertsiä. Lyyrisesti No Ei! omaa viehättävän kekseliään twistin. Sitä ennen sen pitäisi kuitenkin päästä aihepiirien asettelun lievästä tavanomaisuudesta eroon.
Isossa kuvassa, No Ei! tarjoilee debyyttialbumillaan useita onnistuneita biisejä mutta lipuu punk-rockin kaanonissakin hieman turhan turvallisilla vesillä. Tällä yhtyeellä on nimittäin aineksia tehokkaamminkin perille kolahtavaan kokonaisuuteen.
