Kornia heavy rockia paatoksellisella asenteella ja tekemisen innolla – arviossa Ikitien ”Kaaoksen keskellä” -esikoispitkäsoitto

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 18.11.2021

Kotimainen heavy rock -yhtye Ikitie julkaisi tänä vuonna debyyttipitkäsoittonsa. Vuonna 2019 EP julkaissut yhtye on koostanut esikoisalbumistaan yhdeksän kappaleen mittaisen, jolla liikutaan rohkeasti erityylisissä raskaan rockin sävellyksistä toiseen. Aloitusraitana toimii nimensä mukaisesti intro, joka ei suurempia ajatuksia herätä, mutta kun ”Verikaste” päästetään irti, muuttuu ääni kellossa. Kyseisellä kappaleella Ikitie vapauttaa aggressiivisen ja ihailtavan innokkaan ulosantinsa vapaaksi, ja kuulijaa murjotaan tamppaavilla riffeillä ja vokalisti Joni Soinevan raivokkaalla tulkinnalla.

Verikaste”-kappaleen perusteella olisi tosiaan kiusaus kuvata Ikitien debyyttialbumin etenevän apinanraivolla, mutta se antaisi liian suppean käsityksen albumista. ”Musta uni” tekee hienoisen kurssikäännöksen, ja on soundiltaan laahaavampi kuin edeltäjänsä. Myös lauluosuuksissa on erilainen väre, kun vokalisti laulaa puhtaammin. ”Viimeiset askeleet” jatkaa edeltäjänsä linjalla maalaamalla uhmakkaita kuvia, mutta ”Anna armoa” -kappaleen myötä homma räjähtää jälleen uusiin raskaan rockin sfääreihin, tällä kertaa myös mielipuolisten vokaalejansa ansiosta.

”Kaaoksen keskellä” -albumia ei tarvitse kuunnella loppuun asti saadakseen hyvää käsitystä Ikitien paatoksesta, mutta mikäli kuuntelija haluaa kahlata äänitteen loppuun asti, antaa päätösraita ”Viirus” kuulijalle mukavan monipuolisen yllätyksen. Vähemmälläkin kuuntelulla kuitenkin pystyy toteamaan, että Ikitie suosii musiikissaan väkeviä riffejä, brutaaleja lauluosuuksia sekä synkisteleviä sanoituksia. Sanoitukset eivät ole sisällöllisesti terävimmästä päästä, ja toisinaan mässäilevät mustilla ajatuksilla, mutta ne istuvat hyvin yhtyeen synkistelevään ulosantiin.

Albumia kuunnellessa en voi kuitenkaan olla miettimättä, kuulostaisiko Ikitie uskottavammalle englannin kielellä laulettuna. Monet vanhan liiton ulkomaalaiset rock- ja heviyhtyeet ovat saaneet aikaan vakuuttavaa jälkeä kappaleillaan, vaikka niissä laulettaisiin riisistä ja pavuista. Vaikka kornit sanoitukset eivät yleensä minua haittaa, ovat ”Kaaoksen keskellä” -pitkäsoiton lyriikat omaan makuuni aivan liian kornin kuuloisia, jotta pystyisin suhtautumaan Ikitiehen tarpeeksi vakavasti. Jos sanoituksilla on pyritty shokeeraamaan, niin minua ne lähinnä huvittavat.

Vaikka Ikitien lyriikat itseäni välillä huvittavatkin, on yhtyeelle annettava kuitenkin pisteet asenteellisesta soittamisesta ja rohkeudesta kokeilla erilaisia sovituksia. Vokalistin ääni taipuu myös hyvin erilaisiin laulusuorituksiin, ja on omimmillaan raivotessa. Hienoista haparoivuuden tunnetta albumista huokuu muutamien kappaleiden osalta sekä fyysisen julkaisun sisäkannen suhteen, jossa taitaa olla painovirhe. Kunhan kokemusta karttuu, pystyy Ikitie varmasti tulevaisuudessa välittämään entistä vakuuttavampaa, kornia heavy rockia.

4/10

Kappalelista:

  1. Intro
  2. Verikaste
  3. Musta uni
  4. Viimeiset askeleet
  5. Anna armoa
  6. Kuolleiden viesti
  7. Elonkierto
  8. Kadonnut paratiisi
  9. Viirus

Ikitie Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen