Kornin laulaja Jonathan Davis kertoi mielipiteensä bändin parhaasta ja huonoimmasta julkaisusta
Yhdysvaltalaisen metalliyhtye Kornin laulaja Jonathan Davis antoi Independent -lehdelle haastattelun, jossa muisteli bändin pitkää uraa. Davis paljasti henkilökohtaisen mielipiteensä yhtyeen parhaasta ja huonoimmasta julkaisusta.
Vuonna 2002 ilmestynyttä ”Untouchables” -albumia laulaja kuuntelee edelleen ylpeänä ja kertoi, että Korn käytti paljon rahaa laadukkaan lopputuloksen totetutukseen. Bändi käytti kaksi vuotta albumin tekoon ja yksistään rumpujen soundien onnistumiseen meni kuukausi. Davis ylistää myös tuottajaa Michael Beinhornia, jolla on tarkka nuottikorva. Kerran Beinhorn käski Jonathan Davisin kotiin, kun hänen äänensä ei kuulostanut tarpeeksi hyvältä.
“The record I’m most proud of is ‘Untouchables‘. I still think it sounds like the heavy metal Asia [the band.] The production on it is of the same calibre in terms of sonic quality. We spent a lot of money making that record and it took us two years to make; I remember we spent a month just getting drum sounds. [Producer Michael] Beinhorn is my favourite producer ever, he’s just got a great ear and he’s not afraid to tell you if you suck.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
I’d do vocal takes and think they were the best and then he’d tell me to go home because he thought my voice wasn’t right. I’d get so mad at him, but I love him. It was so much work; if I can find the footage, I’m going to put a little documentary together about that record because it’s a one of a kind that will never be made again.”
Huonoimmaksi, ja jopa virhejulkaisuksi Jonathan Davis pitää tuottaja Ross Robinsonin kanssa julkaisemaa ”Korn III: Remember Who You Are” -albumia vuodelta 2010. Davisin mukaan alkuaikojen tunnelmaa haettu levy kuulostaa väkinäiseltä, jonka lisäksi hän joutui synkkään mielimaailmaan, jonne ei olisi halunnut palata. Taaksepäin meneminen ei Davisin mukaan ole koskaan oikea ratkaisu, vaan on suunnattava eteenpäin.
“…that record sounds forced to me and it took me to a very dark place that I didn’t want to go back to. I think going backwards rather than forwards might have been the biggest mistake we made as a band.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy