Perjantai 13. päivä 2019. Korn julkaisee ”The Nothing” -albumin, joka on myös yhtyeen kolmastoista pitkäsoitto. Taivaalla on täysikuu – sattumaako, vai suunniteltua? Onko Korn enää mitään? Onko se vain ”jonnet ei muista” -nostalgiaa, vai onko vuonna 1993 Kalifornian Bakersfieldissä perustetulla nu-metalin pioneerilla jotain uutta tarjottavaa metallimusiikin ystäville?

Korn on edelleen, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, entisellään: Jonathan Davis solistina, James ”Munky” Shaffer” ja Brian ”Head” Welch kitaroissa sekä Reginald ”Fieldy” Arvizu bassossa. Ainoa poikkeus on Ray Luzier, joka on ollut mukana yhtyeessä vuodesta 2007 korvaten David Silverian. Täysimääräinen jäsen Luzier tuli kuitenkin vasta 2009.  Tämän pienen historian oppitunnin jälkeen onkin hyvä siirtyä asiaan.

Aluksi on pakko todeta, että Korn ei ole aikoihin kuulostanut näin hyvältä. Kappaleista löytyy uskomattoman paljon pieniä yksityiskohtia ja nyansseja, joista osittain on varmasti kiittäminen levyn tuottanutta Nick Raskulineczia. Mies oli tuottamassa myös yhtyeen edellistä ”Serenity of Suffering” -albumia. Mikään keltanokka ei tietenkään ole kyseessä, sillä kaverin tuottajameriiteistä löytyy esimerkiksi sellaisia yhtyeitä kuin Foo Fighters, Ghost, Alice in Chains ja Mastodon.

Surusta, epätoivosta ja kaikista niistä tunteista, jotka liittyvät läheisen kuolemaan, on ammennettu paljon sanoituksissa ja Davisin laulussa – tuska todella kuuluu lyriikoissa. Davisin osuuksia nauhoitettiin tämän vaimon menehtymisen aikoihin. Tämä antaa levyn sisällölle täysin uuden tarttumapinnan, ja se myös kuuluu lopputuloksessa. Laulaja Jonathan Davis on myös kertonut haastatteluissa, että levy kertookin juuri surun prosessoinnista. On surullisia lauluja, vihaisia lauluja ja lauluja kaipuusta – kaikkea sitä, mitä Davis kävi läpi oman surutyönsä parissa. Sitä, mitä ihminen käy läpi käsitelläkseen kaiken.

”The Nothing” -albumi sisältää 13 kappaletta (yhteiskesto 44 minuuttia). Avausraidalla ”The End Begins” kuullaan sitä tavaramerkiksi muodostunutta säkkipilliäkin.  Ennen levyn julkaisua yhtye paukautti perinteiseen tyyliin ilmoille kolme sinkkujulkaisua: kappaleet ”Cold”, ”You’ll Never Find Me” ja ”Can You Hear Me” antoivat jo hyvää osviittaa siitä, mitä oli odotettavissa. Sinkkujen lisäksi levyllä kuullaan muitakin helmiä, kuten raivoisa ”The Darkness is Revealing” ja korvamadoksi muodostunut ”Idiosyncrasy”. Kaikki kappaleet eivät tietenkaan ole armotonta itkuhuutoraivarilaulua, napakoita bassokuvioita ja raastavan raskaita kitaroita tuplabasareilla, vaan seassa on juuri tarpeellinen määrä tarttuvia kertsejä, iskeviä ja muistettavia riffejä ja sitä vanhaa kunnon menoa, josta Korn on tullut tunnetuksi 25 vuoden aikana.

Vaikka Korn on paljon muutakin kuin vain Davisin laulua ja sanoituksia, ilman niitä se ei varmastikaan olisi tässä nyt. Fieldy, Head ja Munky ovat olleet Davisin mukana 25 vuotta eli alusta saakka, eikä Luzierkaan ole rummuissa sen hullumpi ollut. Jokainen bändin jäsen on noin 1-2 vuoden päässä 50 vuoden virstanpylväästä. Aikaa on tehdä vielä muutama levy ja sitten se on loppu. Perintö, jonka kaverit jättävät lopulta taakseen, on melko käsittämätön tällä hetkellä, mutta sitä on turha miettiä – nyt on nyt, kolmastoista hetki!

Korn kuulostaa ”The Nothing” -albumilla ehjältä ja moniulotteiselta, ja Davisin vokaalit ovat surun riivaamat. Biisit jopa tavallaan kuulostavat pitkästä aikaa siltä perinteiseltä Kornilta, johon ensimmäisen viiden albumin kohdalla on tottunut. Yhtye ei ole myöskään kuulostanut näin hyvältä aikoihin, eheältä ja sanalla sanoen Kornilta. Kaikessa tematiikassaan, surullisuuden ja murheen teemasta huolimatta, levy on matka alusta loppuun. Se, miten asiat käsitellään, musiikin avulla. Yhtyeen kolmastoista pitkäsoitto on hämmentävän hieno kokonaisuus, joka jää mieleen. Siitä tullaan puhumaan pitkään, ja se jää satavarmasti unohtumattomaksi osaksi yhtyeen uskomatonta perintöä. Tämä on sitä Kornia, joka osuu lähimmäksi niitä elementtejä, joihin alun perin on rakastunut, jos bändiä on seurannut sen alkuajoista saakka.

9½/10

Kappalelista:
1. The End Begins
2. Cold
3. You’ll Never Find Me
4. The Darkness is Revealing
5. Idiosyncrasy
6. The Seduction of Indulgence
7. Finally Free
8. Can You Hear Me
9. The Ringmaster
10. Gravity of Discomfort
11. H@rd3r
12. This Loss
13. Surrender to Failure

Korn Facebookissa
Kornin kotisivut