Korpiklaani
Kotimainen folk metal -yhtye Korpiklaani julkaisee järjestyksessään yhdeksännen albuminsa nimeltä ”Noita” huhtikuun 30. päivä Nuclear Blast Recordsin kautta. Kaaoszinen toimittaja Heta Karjalainen tavoitti yhtyeen vokalistina toimivan Jonne Järvelän albumin julkaisun tiimoilta ja keskusteli miehen kanssa uudesta albumista sekä yhtyeen kuluvasta kesästä, johon kuuluu keikka mm. Nummirockissa. Voit lukea Kaaoszinen haastattelun Jonnen kanssa kokonaisuudessaan tästä:
Osuvasti Valpurin nimipäivänä julkaistava ”Noita”-levy miellytti korviani jopa tietokoneelta kuultuna, joten sen täytyy olla loistava soidessaan aikanaan kunnon laitteista. Mielelläni olisin lukenut erikseen myös sanoitukset kappaleita läpi käydessä, mutta onneksi toukokuuhun ei ole enää pitkästi. Kiinnitin huomiota levyn kanteen. Aiemmin Juha visioi ”Kiputyttöä” Gallen-Kallelan piirroksesta ja nyt Yrlundin taiteilema levyn kansi muistuttaa tietyiltä osin Simbergin ”Haavoittunutta enkeliä”. En usko sattumiin, uskotko sinä? Mikä on tarina levyn kannessa?
Jonne Järvelä: Levynkansi on itse asiassa levyltä löytyvän ”Ämmänhauta” biisin innoittama, jossa neljä miestä kantaa noitaa hautaansa. Ämmänhaudan tarinaa kerrotaan totena Vesilahdella, mistä olemme basistimme Jarkko Aaltosen kanssa kotoisin. Siellä on vieläkin iso risukasa Ämmänhaudan paikalla, koska noidalla oli toive, että jokainen joka haudan ohi kulkee heittää siihen risun tai oksan. Viimeksi ajelin mopolla metsässä haudan ohi joskus 80-luvulla ja pysähdyin silloinkin heittämään oksan haudalle. Ämmänhaudan päälle oltiin kaavoittamassa hiljattain jo asuinaluettakin mutta se ei mennyt kunnanvaltuustossa läpi noita-legendan takia, eli näin vahvasti vaikuttaa vieläkin 1100-luvulla kuolleen noidan henki, ja hyvä niin!
Mainos päättyy
Millainen on elämänkatsomuksenne sanoitusten jälleen sisältäessä paljon historiaa ja uskomuksia? Mikä on suhteenne nykyajan noituuteen tai shamanismiin – haetaanko musiikkiinne ideoita kenties alisesta tahi ylisestä?
Jonne: Minun mielestäni koko noita-sana on saanut jonkinlaisen pahan viban, joka johtuu siitä, että kristinusko teki siitä tietyllä tavalla pahan. Noidat / shamaanit olivat / ovat kuitenkin kuin aikansa lääkäreitä, joilla oli monesti vain vanhemmilta tai viisaammilta opitut taidot parantaa ihmisiä ja tehdä taikoja. Kristinuskon tultua noitia alettiin nähdä joka puolella, myös siellä missä niitä ei ollut ja ihmisiä jahdattiin, kytättiin ja poltettiin hatarinkin perustein. En ole kuullut, että yksikään noita tai shamaani olisi tappanut ketään toisin kuin papisto aikanaan. Uskontojen nimissähän ylimalkaan vielä tänä päivänäkin tapetaan ihmisiä jatkuvasti. ”Noita”– levyhän ei kuitenkaan ole millään lailla teemalevy, vaikka siellä muutama biisi aihetta sivuaakin. Varmasti suurimpana inspiraationa Tuomas Keskimäelle, joka ”Viinamäen Mies” biisiä lukuun ottamatta kirjoitti kaikki muut levyn sanoitukset, toimii edelleen luonto, sen monimuotoiset ilmentymismuodot ja kertojan sulautuminen osaksi sitä. Toinen varmasti yhtä tärkeä lähtökohta on henkilökohtainen lähestyminen asioihin. Aiempiin levyihin verrattuna suurin poikkeava tekijä on, että tällä kertaa sanoitukset ovat pääosin melko syvälle luotaavia kertomuksia minämuodossa. Tunnen, että levyn tekstit ovat Tuomakselle tosi henkilökohtaisia, syvällisiä ja varmasti monin tavoin tärkeitäkin. Se on hyvä ja tärkeä asia, koska näin tunteet välittyvät myös kuulijalle, vaikkei välttämättä sanoista ymmärtäisikään mitään.
Levyjen julkaisutahti on vähitellen hidastunut. Pisin väli on edellisen ”Manalan” ja ”Noidan” välillä. Julkaisitte levy-yhtiönne toiveesta ”Manalan” myös englanniksi. Kuinka sen lopulta kävi ja onko tulevaisuudessa tarkoitus pitäytyä vain suomenkielisissä sanoituksissa?
Jonne: Julkaisutahti näiden levyjen välillä venyi, koska tein välissä ”Jonne”- levyn, jonka oli tarkoitus olla vain pienimuotoinen soololevy, mutta projekti kasvoi ja nykyään Jonne on toimiva bändi, joka tekee levyjä ja keikkaa aina, kun Korpiklaani ja Amorphis kiireiltä kerkiämme. Jonne-bändissä soittaa Sande Kallio ja Jan Rechberger Amorphiksesta, joten aikataulujen kanssa on aikamoinen säätö. ”Jonne” – levy julkaistiin syyskuussa ja samaan aikaan tein myös näitä Korpiklaanin biisejä. Kiersimme ”Manalan” puitteissa ympäri maailmaa enemmän kuin aikaisempien levyjen tiimoilta, joten aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt aiempaan julkaisuun. Tosin tämä on jo yhdeksäs levymme 12 vuoden sisällä, joten kai me kuitenkin normaalia ahkerammin levyjä julkaisemme moneen muuhun bändiin verrattuna. En usko, että kovasti enää englanninkieltä sanoituksissa käyttäisimme. Jotenkin vaan tuntuu paljon luontevammalta laulaa äidinkielellä ja tunteetkin saa välitettyä jotenkin aidommin ja helpommin.
Miten ”Noita” eroaa ”Manalasta” ja millaisena näet uuden albumin kokonaisuutena Korpiklaanin diskografiassa? Yksittäin kappaleiden lyriikoita läpi käyden, mistä tämän levyn kappaleet kertovat? Ketkä niitä ovat olleet tekemässä, ja onko joku biiseistä jostain syystä erityisen tärkeä? Entäpä erosiko levyn tekeminen joiltain osin aiemmista, kun kokoonpanossakin on tapahtunut muutoksia?
Jonne: Mielestäni ”Manala” on vahva levy ja siihen asti ehdottomasti paras levymme, mutta ”Noita”-levyllä on vieläkin vahvempi biisirypäs. On mukavaa, että voi rehellisesti olla sitä mieltä joka levyn jälkeen tähän mennessä, että tämä on ehdottomasti paras Korpiklaani-levy, ja todellakin myös tarkoittaa sitä. Jos jossain vaiheessa en rehellisesti ole sitä mieltä, lupaan sen myös sanoa suoraan. Tuottaja Aksu Hanttu sanoi kuultuaan demobiisit, että nyt kuulostaa niin vahvalta, että tämä tehdään todella hyvin. Joka lainin on oltava loistava ja kohdallaan. Muistan kun Aksu sanoi, että ”hyvä ei nyt vaan tällä kertaa riitä, sen pitää olla loistava”. Niin myös tehtiin, joten eihän tämä levy helposti syntynyt. Välillä tuntui, että en edes suoriudu lauluhommistani, kun Aksu passitti minut huonona päivänä kotiin. Seuraavana päivänä homma taas meni kuin luonnostaan. Hanuristimme Sami Perttula on ollut bändissä nyt kaksi vuotta, mutta tämä on hänen ensimmäinen levynsä. Sami tekikin töitä viulistimme, Tuomas Rounakarin kanssa folk-osuuksien eteen todella paljon. Sami oli viikon minun luonani hieromassa arreja ja sen jälkeen hän matkusti Tuomaksen luokse jatkamaan samaa hommaa. Sen jälkeen teimme vielä pre-production äänityksiä koko bändin kanssa Hollolassa, Petrax studiolla, jossa myös pääosa levystä äänitettiin. Nyt folk instrumentit soivatkin ensimmäistä kertaa käsi kädessä hevikitaroiden lomassa luonnollisen kuuloisesti, eivätkä ne vaikuta enää omalta yksiköltä irrallaan metallisemmasta soinnistamme. Sanoituksista voi sanoa, että mukana on omaelämänkerrallista tarinaa kiertueeltamme (”Viinamäen mies”), pyhyyden kokemista (”Luontoni”), sen tavoittelemista (”Minä näin vedessä neidon”), oman minänsä ymmärtämistä ja löytämistä (”Kylästä keväinen kehto”), lemmen ja onnen pyytämistä (”Lempo”), ajatuksia ympäröivän maailman suhteesta itseen (”Sen verran minäkin noita”), tai kevyemmin maailmaa kohdaten (”Pilli on pajusta tehty”). ”Ämmänhauta” taasen on historiallista pohjaa omaava kertomus, josta jo aiemmin puhuinkin. Sanoitukset ovat siis kokonaisuutena monipuolinen katsaus ihmismieleen ja elämään. Tällä tavoin teksteistä ja kappaleistakin on tullut syvempiä ja ehkä eri tavalla tarkoituksenmukaisia kuin ennen.
Pääsevätkö suomalaiset nauttimaan livemusiikistanne Nummirockin lisäksi jossain muualla, vai onko teillä täysi työ meneillään olevan keikkaputken kanssa Jenkeissä ja Euroopassa? Ehditkö soolokeikoille Haapaveden Folk Music Festivalin lisäksi? Kuinka jaat aikasi noiden kahden erilaisen projektin kesken, kumpi on lähempänä aitoa Jonnea? Entä onko dvd-materiaalia tulossa tämän vuoden puolella, joko itseltäsi tahi Korpiklaanilta?
Jonne: Ikävä kyllä Korpiklaanilla ei ole muita festarikeikkoja Suomessa kuin tuo mainitsemasi Nummirock, mutta syksylle tulee ainakin pari klubivetoa. Myöhemmin, lähempänä joulua ja alkuvuodesta soitamme sitten lisää kotomaan keikkoja. Myöskään Jonne-keikkoja ei ole ainakaan näillä näkymin tulossa Haapaveden lisäksi muita kuin näillä näkymin Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinat elokuussa. Massacre Records julkaisee ”Jonne”-levyn heinäkuun 24. päivä muualla maailmassa, Skandinavian ja Venäjän lisäksi, joissa se on julkaistu jo Playground Recordsin toimesta. Jos vaan johonkin väliin saamme mahtumaan, niin Jonne– keikkoja pitäisi päästä soittamaan myös syksymmällä, mutta nekin ovat sitten ulkomailla. Minulle akustinen ja hidastempoisempi Jonne-materiaali on ihan yhtä lähellä sydäntä kuin raskaampi Korpiklaani-materiaalikin. Ne täydentävät mukavasti toisiaan ja Jonne-bändissä pääsen soittamaan mandoliineja, paukuttelemaan noitarumpua ja kaikkea muuta mitä Korpiklaanin puitteissa en livenä tee. Korpiklaani DVD on kuvattu, mutta sen julkaisu venyy väkisinkin ensi vuoden puolelle.
Lopuksi sana on vapaa, jos haluat kertoa lukijoillemme jotain kielen päällä olevaa.
Jonne: Kiitoksia kaikille, jotka vielä vaivautuvat levyn ostamaan muodossa tai toisessa. Nähdään keikoilla! :)
Teksti: Heta Karjalainen
Mainos päättyy
