Korpiklaani – Manala

Kotimaisen folk metallin kenties suurin nimi, Korpiklaani, tekee nyt julkaistavalla kahdeksannella täyspitkällään varsinaisen pelimiehen liikkeen. Tuli henkilökohtaisesti kritisoitua viime vuonna julkaistua edeltäjää ”Ukon Wacka” sen liiallisesta synkkyydestä ja ehdotettua, josko yhtye keskittyisi jatkossa vain humoristisempaan materiaaliin. En tiedä onko yhtye lukenut kyseisen arvostelun, mutta totuus on se, että yhtye tekee uudella levyllään täysin päinvastaisen liikkeen.

Onkin jopa kerrassaan mukava huomata olleensa kerrankin täysin väärässä. ”Manala” on askel entistä vakavammille vesille, eikä varsinaisia huumoriralleja oikeastaan, ”Ievan Polkkaa” lukuun ottamatta, levyltä löydy. Silti kokonaisuus on edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti ehjempi ja tarttuvampi.

Levyn aloittava ”Kunnia” ei varsinaisesti vielä tarjoa sitä kunniaa yhtyeelle, mitä loppulevyn aikana on tarjolla. Kappale tuli kuultua jo ennen varsinaisen promon saapumista ja aiheutti hiukan pelonsekaisia tunteita, mitä tuleman pitää. ”Manalan” tarttuvimmat rallit alkavatkin kolmosraidasta ”Rauta”, mikä kirjaimellisesti isketään kuulijan päähän. Perään kuultavat ”Ruumiinmultaa” sekä ”Petoeläimen Kuola” tarttuvat kanssa heti ensikuuntelulla ja saavat jalan vipattamaan niin allekirjoittaneella, kuin vieressä riehuvalla muutaman vuoden ikäisellä jälkikasvulla.

Levyn erikoisuutena kuultava akustinen veto ”Synkkä” on ideana ihan mielenkiintoinen, mutta mielestäni liian pitkäksi venytetty, koska reipas tunnelma tahtoo helposti katketa yli 5-minuuttisen synkistelyn aikana. Perään kuultava jo ylempänä mainittu ”Ievan Polkka” onneksi onnistuu täräyttämään levyn uudestaan käyntiin. Ensikuunteluilla levyn loppupuolella kuultavat väli-intron tapainen ”Husky Sledge” sekä instrumentaali ”Dolorous” olivat hiukan täytekappaleiden tapaisia, mutta tarkemmassa kuuntelussa tuli havaittua kappaleiden sopivan levyn kokonaisuuteen ihan mainiosti. Sen sijaan ”Uni” ei nimestään huolimatta ole mikään unettava kappale, vaan yksi levyn reippaimmista poljennoista.

”Manalan” vahvuus on siinä, että vaikka Korpiklaani yrittääkin selkeästi vakavoitua, se onnistuu pitämään langat käsissään. Yhtye vaihtelee sujuvasti reippaammista ralleista hitaampaan synkistelyyn ja vaikka ensi kuunteluilla levy olikin jokseenkin sekava, on se muutaman kuuntelukerran jälkeen yksi yhtyeen onnistuneimpia. Ei tämä ihan oman suosikkini ”Tervaskanto”-levyn tasolle yllä, mutta selkeää parannusta viimeaikaisiin heikompiin levytyksiin on kuitenkin havaittavissa. ”Manala” on yhtyeen faneille varmasti maittava tuotos, ja miksei uudemmillekin yhtyeeseen vasta tutustuville immeisille, mikäli folk metal on lähellä sydäntä.

8/10

Kappalelista:
01. Kunnia
02. Tuonelan Tuvilla
03. Rauta
04. Ruumiinmultaa
05. Petoeläimen Kuola
06. Synkkä
07. Ievan Polkka
08. Husky-Sledge
09. Dolorous
10. Uni
11. Metsälle
12. Sumussa Hämärän Aamun

http://www.korpiklaani.com/

Kirjoittanut Riku Mäkinen

Kommentoi julkaisua