Korpiklaani @ Rytmikorjaamo 7.9.2013
Harvemmin kotimaassaan keikkaileva Korpiklaani esiintyi Seinäjoen uudistuneella Rytmikorjaamolla syyskuun himmenevässä illassa. Etukäteen oli yleisömäärän suhteen pientä jännitystä ilmassa, koska vaikutti hieman siltä, ettei keikkaa ollut mainostettu tarpeeksi. Hieman esiripun takaa nähneenä sai myös sellaiset fiilikset, että Korpiklaani kärsii Hanoi Rocks -syndroomasta. Kansa ei tunnu ymmärtävän, miten kova nimi yhtye on ulkomailla ja miten kova vientivaltti se Suomelle on. Tätä on toki puitu myös vuoden 2010 kotimaisessa dokumentissa ”Rautaa rajan taa”.
Lämmittelijäksi oli varmistunut viikkoa aikaisemmin lappeenrantalainen folk-akti Lovijatar. Yhtyeen uutukaisen kertaalleen ennen keikkaa läpi kuunneltuani huomasin, ettei siitä jäänyt päähän juurikaan mitään. Livenä tuotanto oli kuitenkin paljon menevämpää. Leppoisat itäsuomalaiset vetivät keikan läpi ahtaista lavaolosuhteista huolimatta kunnialla ja saivat jähmeän yleisön edes hieman taputtamaan tahtia ja huutamaan. Yhtyeestä löytyy taidokkaita hoilaajia, ja äärifolklyriikat toimivat. Örinää kyseinen paketti jäi kuitenkin kaipaamaan toimiakseen paremmin.
Yhdentoista maissa Korpiklaanin hilpeät veikkoset astelivat suosionosoitusten saattelemina hymyssä suin lavalle. Kiertue on pyhitetty yhtyeen viimeisimmälle “Manala”-albumille, ja suurin osa keikan setistä keskittyikin siihen. Visuaalinen puolikin oli kunnossa: suuri taustalakana sekä lavalla olevat kankaat toivat kalevalaista tunnelmaa punaisella teemallaan. Koska jähmeät eteläpohjalaiset ovat hieman hitaita lämpenemään yhtään millekään, saatiin jengiin eloa vasta, kun Hector-cover ”Juodaan viinaa” laskettiin ilmoille. Hölmistyneen huvittuneita ilmeitä nähtiin sekä henkilökunnan että kädet puuskassa keikkaa tarkastelevien rokkipoliisien kasvoilla, kun meininki yltyi niin railakkaaksi, ettei polkkatanssahtelu rajoittunut pelkästään lavan edustalle rakennettuun karsinaan vaan myös anniskelupuolella pyörähdeltiin ringissä ja hoilattiin mukana. Pieniltä teknisiltä ongelmiltakaan ei vältytty, kun viulisti Tuomas Rounakarin railakas tanssahtelu sai laitteet epäkuntoon. Yleisöä tämä ei haitannut, ja folk-piipari kuittasikin mikkiin episodin jälkeen: “On se nyt kumma, kun heti menee kamat paskaksi, kun vähän innostuu!”
Tiivis tunnelma vain paransi keikkakokemusta, ja yleisö todellakin sai vastinetta rahoilleen. Vaikka väkeä olisikin voinut olla paikalla hieman reippaammin, bändi kuitenkin esiintyi täysillä, niin kuin se varmasti tekee joka ilta kiertäessään maailmaa.
Settilista:
1. Tuonelan tuvilla
2. Ruumiinmultaa
3. Metsämies
4. Midsummer Night
5. Kipumylly
6. Juodaan Viinaa (Hector cover)
7- Petoelaimen Kuola
8. Sumussa Hämärän Aamun
9. Husky Sledge
10. Vaarinpolkka
11. Viima
12. Uniaika
13. Kirki
14. Lonkkaluut
15. Uni
16. Vodka
17. Ievan polkka
18. Rauta
19. Wooden Pints
Encore:
20. Pellonpekko
21. Tequila
22. Beer Beer
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi
Mainos päättyy