Korpiklaani @ Virgin Oil, Helsinki 21.2.2014
Yksi Suomen kovimmista vientituotteista, yhtye nimeltään Korpiklaani, ei kotimaassaan turhan usein keikkaile. Tämä Virgin Oilin esiintyminen on bändin ensimmäinen Suomen keikka tänä vuonna, ja viimevuotisetkin voi laskea yhden käden sormilla. Kyseessä on yksi folk metal -genren tärkeimmistä nimistä, ellei jopa se kaikkein tärkein, mutta Korpiklaanin suosio ei Suomessa jostain syystä ainakaan vielä yllä samalle tasolle kuin ulkomailla. Siitäkin syystä on hienoa, että miehet soittavat täällä edes silloin tällöin, vaikka muualla olisi varmasti enemmän kysyntää.
Keikkaa lämmittelemään kiinnitettiin lahtelainen Tuoni ja jyväskyläläinen Frosttide. Teknisistä ongelmista johtuen en kerinnyt todistamaan Tuonen esiintymistä mutta ehdin paikalle juuri vähän ennen kuin raskaanpuoleista folk metallia soittava Frosttide aloitti. Virgin Oil ei ollut vielä täynnä, mutta porukkaa oli silti reilusti. Vannoutuneimmat fanit olivat pakkautuneet eturiviin muiden katsellessa taaempana. Viimeksi näin Frosttiden livenä vuoden 2012 loppupuolella niin ikään Korpiklaanin lämmittelijänä. Kyseisestä keikasta ei juuri muisteltavaa jäänyt, mutta tällä kertaa bändi oli paljon vakuuttavampi, mihin suurin syy lienee musiikin laadun paranemisessa. Yllätyin kovasti siitä, kuinka hyvä bändin viime vuonna julkaistu debyyttialbumi ”Awakening” olikaan. Ei levy mikään mestariteos ole, mutta se herätti mielenkiintoni bändiä kohtaan.
Lyhyehkön soittoajan myötä puheet jäivät vähälle ja keikka oli pitkälti biisiä biisin perään kovalla paineella. Soundit olivat kohdallaan; nopeat riffit, brutaali rummutus ja deathmetalmainen murina kuulostivat voimakkailta ja toimivat hyvin yhdessä, kuten levylläkin. Yleisökin saatiin hyvin mukaan. Ensimmäinen pitti saatiin aikaan, kun bändi soitti ”Siegen”, joka on yksi ”Awakeningin” raskaimmista kappaleista. Myös muun muassa ”Quest for Glory” toimi hyvin, mutta keikan paras kappale oli sen päättänyt ”No Turning Back”.
Mainos päättyy
Pienen tauon jälkeen lavalle asteli itse pääesiintyjä. Keikka aloitettiin uusimman ”Manala”-albumin tunnelmissa kappaleilla ”Tuonelan Tuvilla” ja ”Ruumiinmultaa”. Ensimmäisen kappaleen aikana tuntui aluksi, ettei kitara kuulunut ollenkaan, mutta asia saatiin onneksi pian korjattua. Soundit tuntuivat ylipäätään koko keikan ajan hieman huonommilta kuin Korpiklaanin keikoilla yleensä. Ei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi pilannut keikan.
Yleisöstä saatiin viimeisetkin mukaan viimeistään silloin, kun setin kolmas kappale ”Metsämies” alkoi. Keikalla oli tunnelma katossa alusta loppuun. Ihmisten juhlinta ei rajoittunut pelkästään mukana laulamiseen ja moshpittiin, vaan Virgin Oilissa tanhuttiin ringissä ja letkajenkassa sekä tietysti käsikynkässä siellä kaiken yleisön keskellä. Esimerkiksi ”Ievan Polkan” aikana pistettiin jalalla koreasti kahdessa lähes koko lavan edustan peittävässä ringissä taustalla seisoskelijoiden taputtaessa tahtia. Harvemmin saa keikoilla todistaa yleisön ottavan osaa yhtä innokkaasti. Virgin Oilissa saatiin aikaan ainutlaatuinen tunnelma ja yleisö mainiosti mukaan, kuten vain Korpiklaanin keikalla on mahdollista.
Kappaleita soitettiin kaikilta levyiltä ”Manalan” kuitenkin saadessa eniten soittoaikaa; ja mikäs siinä, sillä kyseessä on yksi kautta aikain kovimmista folk metal -levyistä. Eihän Korpiklaani ole huonoa levyä tehnytkään, mutta harva bändi pystyy keskittämään suurimman osan settilistastaan kahdeksanteen täyspitkäänsä puhumattakaan siitä, että tuo määrä levyjä tehtäisiin yhdeksän vuoden sisällä laadun pysyessä korkealla. Keikalla soitettiin myös muutama kappale, joita en neljästä aiemmin nähdystä keikasta huolimatta ollut kuullut livenä. Näistä parhaiten iski ja eniten puun takaa tuli haikeatunnelmainen ja hidastempoinen ”Uniaika”. Kappale on yksi suosikeistani, joten olin todella tyytyväinen, kun kuulin sen viimeinkin keikalla. Pääosa settilistasta oli melko menevää ja nopeatempoista, mutta ”Uniajan” lisäksi hidasteltiin ja tunnelmoitiin kappaleiden ”Kipumylly” ja ”Sumussa Hämärän Aamun” tahtiin. Molemmat kappaleet kuuluvat niin ikään bändin parhaimmistoon, ja sen huomasi yleisöstäkin. Tempo laski, mutta ihmiset eivät hiljenneet. ”Uniajan” jälkeen lavalle kapusi muuan mies, jonka nimeä en kuullut, mutta komeasti hän joikasi yhdessä viulisti Tuomas Rounakarin kanssa. Mies palasi lavalle vielä kertaalleen ”Raudan” aikana. ”Rauta” oli muutenkin ehdottomasti yksi keikan kohokohdista ja todennäköisimmin se kappale, jota ”Manalalta” soitellaan keikoilla vielä vuosienkin päästä.
Mainos päättyy
Varsinainen setti päätettiin takuuvarmalla yleisösuosikilla ”Wooden Pints”, jonka aikana letkajenkka pyöri perinteisesti ympäri Virgin Oilia. Yhtye kuitenkin palasi lavalle soittamaan vielä kolmen kappaleen pituisen encoren. Se aloitettiin bändin alkuperäisviulisti Hittavaisen säveltämällä pirteällä instrumentaalikappaleella ”Pellonpekko”. Tästä siirryttiin ”Ukon Wacka” -levyn tunnelmiin ”Tequilalla” ja ilta viimeisteltiin kestosuosikki ”Beer Beerillä”.
Korpiklaani on takuuvarma livebändi, eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kertaa normaalia heikommasta soundimaailmasta huolimatta. Settilista oli parempi kuin yhdelläkään neljästä aiemmin näkemästäni keikasta, ja yleisö tuntui nauttivan täysin siemauksin koko keikan ajan. Toivottavasti yhtye vain soittaisi tulevaisuudessa useammin täällä päin.
Settilista:
- Tuonelan Tuvilla
- Ruumiinmultaa
- Metsämies
- Midsummer Night
- Kipumylly
- Juodaan Viinaa (Hector-cover)
- Petoeläimen Kuola
- Sumussa Hämärän Aamun
- Vaarinpolkka
- Viima
- Uniaika
- Kirki
- Lonkkaluut
- Uni
- Vodka
- Ievan Polkka
- Rauta
- Wooden Pints
Encore:
Mainos päättyy
- Pellonpekko
- Tequila
- Beer Beer
Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Henna Nenonen