Koskettava katsaus pakanalliseen sielunmaisemaan – arviossa folkia ja ambientia esittävän Danheimin ”Skapanir”
Tanskalainen musiikkituottaja Mike Olsen, alias Danheim, on julkaissut viikinkiteemaista, folkia ja ambientia yhdistelevää musiikkia melkoisella vauhdilla. Vuodesta 2017 lähtien Danheim on julkaissut seitsemän kokopitkää albumia, joista peräti viisi ilmestyi vuosina 2017-2018. Tuotanto on ollut pääosin laadukasta, mutta julkaisutahdin hidastaminen on selkeästi tehnyt hyvää. Maaliskuun 20. päivä ilmestynyt ”Skapanir” on nimittäin sekä Danheimin paras julkaisu tähän mennessä, että eräs alkuvuoden selkeistä kohokohdista.
”Skapanir” ei olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan. Pakanallisesta maailmankuvasta ammentava albumi käsittelee nimittäin kuolemaa, uusia alkuja sekä uusien asioiden syntymistä. Nämä sanat kuvaavat erinomaisesti maailman tämänhetkistä tilannetta.
Mainos päättyy
Ajankohtaisen teeman alta löytyy joukko sielua hiveleviä kappaleita, jotka tekevät tästä tilanteesta hieman siedettävämmän. Perinnesoittimet, kuten jouhikko raikaavat komeasti ja maalaavat haikean, toiveikkaan, mutta yhtä kaikki puhdistavan äänimaiseman.
Mukaan mahtuu myös synkkiä hetkiä. Jos ”Kala” ja ”Skapanir” edustavat levyn seesteisempää puolta, niin ”Reida” ja Heldomin kanssa tehty ”Blodfest” huokuvat taistelutahtoa ja silkkaa vihaa. Shamanistiseen rummutukseen vertautuvat rytmit saavat sotaisan ulottuvuuden, ja herkähkö laulu muuttuu vihamieliseksi loitsimiseksi. Tällaista alkukantaista vihaa kuulee tavallisimmin black metalissa, mutta miksipä myös kansanperinteeseen nojaava folk/ambient ei voisi siitä ammentaa. Odin ei selkeästi jää vanhan vihtahousun varjoon.
”Skapanir”, kuten koko Danheimin tuotanto, ei kuitenkaan nojaa pelkkien perinteiden varaan. Perinnesoittimet on verhoiltu rikkaaseen, ambientista ammentavaan äänimaailmaan, jossa kuullaan muun muassa suden ulvontaa ja salamointia. Monia elementtejä on myös muokattu digitaalisesti ja näin vahvistettu niiden tummanpuhuvia ominaisuuksia. Niin ikään tärkeää roolia näyttelevät tarttuvat rytmit, jotka on toteutettu pääasiassa samplaamalla autenttisia viikinkiajan esineitä.
Nämä näennäiset vastakohdat täydentävät toisiaan kiitettävästi. Paras esimerkki lienee ”Blotjarl”, jonka utuinen ambianssi purkautuu mielettömään kielisoittimen sooloon. Kyseessä on Danheimin mukaelma muinaisesta mouthbow-soittimesta. Jopa perinteisintä Danheimia edustava ”Faldne” on virkistävä ja erinomainen veto, sillä Danheimin äänimaailma ei ole ikinä ollut näin rikas ja mukaansatempaava.
Wardruna on ilmeinen vertailun kohde. Onnekseni voin todeta, että Wardruna ja Danheim eivät millään tavalla syrjäytä toisiaan – kyse on pikemminkin täydentämisestä. Siinä missä keskiverto Wardruna-kappale on suorastaan samettisen kaunis, on Danheimin musiikissa synkempiä vivahteita. Ero kuuluu etenkin laulussa ja perkussiossa, joka on Danheimin kohdalla selkeästi hyökkäävämpää. Mistään blast beateista ei toki tässä yhteydessä voida puhua.
Olsen on ilmeisen taitava muusikko ja musiikkituottaja, sillä kappaleet menevät suurelta osin napakymppiin. Tästä huolimatta ”Skapanirilla” on myös heikommat hetkensä. Lupaavasti alkava ”Ragnakamp” jää muiden kappaleiden varjoon, eikä ”Hefna” ole se täydellinen kliimaksi, jota toivoin. Toisaalta kappale on kieltämättä tarttuva.
Nämä kauneusvirheet eivät mitätöi sitä seikkaa, että ”Skapanir” on upea levy, joka tuntuu vain paranevan jokaisella kuuntelukerralla. Oikeastaan moni kappale saa tipan linssiin vielä parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen.
Yksittäisiä kappaleita hienompaa on kuitenkin niiden muodostama kokonaisuus. ”Kalan” haikeudesta siirrytään muun muassa ”Aesirin” mahtaviin manauksiin ja ”Reidan” vihaan. Lopussa odottaa ”Hefnan” lohdullinen valo. En voi olla yhdistämättä draaman kaarta germaaniseen Odin-jumalaan, jota palvottiin Manner-Euroopassa, Englannissa sekä Skandinaviassa. Odin halusi saada riimujen viisauden itselleen, mutta joutui kärsimään tämän eteen. ”Skapanirissa” on kyse nimenomaan kärsimyksestä ja uudesta alusta.
Danheim on luonut monipuolisen ja koskettavan albumin, joka nostaa artistin viimeistään nyt genren eliittiin. Wardrunan fanit ovat itselleen sen velkaa, että he tutustuvat ”Skapaniriin” ja sen moniin mysteereihin. 45 minuutin aikamatka tekee tuskin kenellekään pahaa näinä aikoina.
9/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
1. Intro
2. Kala
3. Blotjarl
4. Danheim & Heldom – Aesir
5. Forndagr
6. Faldne
7. Skapanir
8. Vetrnátta Blot
9. Ragnakamp
10. Reida
11. Danheim & Heldom – Blodfest
12. Hefna
Mainos päättyy