Kosmista kovuutta Kainuusta – arviossa Ulterrorin ”Transcendent Origins”

Kajaanista kajahtaa. Teknistä, mustanpuhuvaa death metalia viidettä vuottaan vyöryttävä Ulterror on julkaissut debyyttialbuminsa. Nuoremman dödis-sukupolven taitajista koostuva viisikko on saanut aikaan niin genreopillisuutta karttaen kuin tuotannollisesti hämmentävän hyvälaatuisen esikoispitkäsoiton. Ulterror osoitti hallitsevansa modernimman sortin kuolonmetallin taonnan salat jo varsin hyvin vuoden 2021 ”Pristine Ruin” debyytti‐EP:nsä perusteella. Nämä muutamat kulkutautien runtelemat vuodet sen jälkeen ovat kuitenkin tehneet yhtyeelle pelkästään hyvää ja antaneet sille sopivasti uutta tulokulmaa jalostaa sieluntuotostaan entistäkin majesteetillisempiin mittasuhteisiin.

Makuasioita toki on, onko biisien täyteen soittaminen ja niihin maksimaalisen nuottimäärän sisällyttämisestä etua vai haittaa. Ennen olin ehdottomasti sitä mieltä, että haittaahan siitä vain on. Ulterror kuitenkin, perkele vie, todisti allekirjoittaneen olleen asian suhteen väärässä.

”Transcendent Origins” -nimeä kantava kymmenen kappaleen kokonaisuus on tasapainoista ja kaikessa teknisyydessään jämäkästi perusasiat hallitsevaa, tiukkaan hitsautuneen bändin taidokasta kuolonmetallin juhlaa. Temaattisesti yhtye kelluttaa kuuntelijan tajuntaa kosmoksen eri laitamilla niin kryptisillä ilmauksilla, ettei perässä meinaa pysyä. Ulterrorin musiikkia diggaillakseen ei kuitenkaan tarvitse olla mikään tähtitieteilijä, sillä monimutkaisesta ensivaikutelmasta huolimatta kappaleissa on linjakkuutta ja vanhan liiton dödikseen ja muuhunkin perinnemetaliin viittaavia, biisien ehdoilla kokonaisuutta palvelevia riffi- ja melodiarakenteita yllättävänkin runsaasti.

Yhtyeen keulilla varsin vakuuttavalla mörinällä biisit tulkitseva Tuomas Juvonen tuo ulosantinsa presenssillä Ulterrorin kappaleisiin aimoannoksen uskottavuutta. Muu orkesterikin hallitsee tonttinsa ilmiömäisyyttä hipoen, ilman moitteen sanaa.

Henkilökohtaisiksi suosikeiksineni kokonaisuudelta nousevat albumin järein moukari, ”Death Aegis Exhumation”, tehokkaasti koukuttava ”Born Anew As One”, groove metalista kurkipotkunsa sivaltava ”Beyond The Blackened Veil of Magellan”, Voivodin telaketjuilla ultranopeudella rouskuttava singlebiisi ”Greater Sublimation of Cosmic Panic” ja kulmikkaan tyly ”Hollow Vessel Paratisization”. Deathin Chuck Schuldiner vainaan riffiarkulta essenssin osalta ammennetusta albumin päätösbiisistä ”Undying Storms of Divine Immolationista” täytyy erityisesti nostaa poijiille hattua.

Ulterrorin debyyttipitkäsoitto jatkaa antamistaan useiden kuuntelukertojenkin jälkeen. Harvasta tämän päivän äärimetallialbumista voi sanoa, että se on enemmän kuin osiensa summa. Tässä on kuitenkin poikkeus. Onpa hienoa kuulla kainuulaisen metallin olevan tuoreemman sukupolven otteilla näinkin upeasti voimissaan.