Kota – Valoenkeli
Toimittajan alkutalven pimeitä iltoja valaisemaan napattiin mukaan lupaava Kota-projektin esikoinen ”Valoenkeli”. Albumia mainostettiin tummasävyisenä folkkina jossa on käytetty mm. elektronisia elementtejä. Näillä eväillä nälkä heräsi jo ennenkuin päästiin perille tunturiin fiilistelemään kyseistä levyä.
Kaikki alkuinnostus lässähti melko nopeasti vaisun ulosannin myötä. Vasta neljäs raita ”Höyry” saa tunnelman asetettua niihin uomiin joita suotiin odottaa. Vaatimattomuus on adjektiivi joka levyn yleismaisemasta tulee mieleen. Se ei tässä tapauksessa ole hyvä asia. Artisti on itse rakentanut levyllä kuultavia soittimia: instrumenttien luomisessa on käytetty luita, kantoja ja poronnahkoja. Erikoisuuksista huolimatta levy ei onnistu pohjoisella shamanistisella magiallaan lumoamaan ainakaan tätä kuulijaa. Lapissa pienen rantamökin uumenissa taltioituun albumiin on selkeästi käytetty tunnetta ja työtä. Aiemmin mainittu ”Höyry” jää levyn ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi hyväksi kappaleeksi kahdeksan raidan joukosta.
Mainos päättyy
Monelle musiikinkuluttajalle ”Valoenkeli” saattaa mennä ohi ja jäädä marginaaliin. Tälle varmasti löytyy omat kuulijansa tietyistä piireistä, mutta kaupallinen menestys tai radiosoitto tuskin on odotettavissa.
3/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
- Rukous
- Alku ja Juuri
- Valoenkeli
- Höyry
- Hiljaan
- Aava
- Kitka
- Musta Vesi
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi