Kotimainen death metal -jyrä Sadistik Forest listasi Kaaoszinelle suurimmat vaikuttajat: katso viisi bändiin eniten vaikuttanutta albumia
Vuodesta 2007 asti toiminnassa ollut brutaalia death metalia louhiva Sadistik Forest on julkaisemassa toukokuun 25. päivä ”Morbid Majesties” -nimistä albumiaan Transcending Obscurity Recordsin kautta. Pyysimme yhtyettä listaamaan bändiin eniten musiikillisesti vaikuttaneet albumit näin albumin julkaisun lähestyessä ja voit katsoa listan albumeista sekä bändin perusteluista tästä:
1. Possessed – ”Seven Churches” (1985):
Mainos päättyy
Sadistik Forest perustettiin Possessedin comeback-keikkojen innoittamana vuonna 2007. Voi siis sanoa, että ilman tätä bändiä ja ”Seven Churches” -levyä Sadistik Forestia ei olisi. Kymmenen vuotta sitten tuntui, että kaikenlainen kaupallisuus, melodisuus ja pehmentely oli löytänyt tiensä äärimetalliin ja kukaan ei enää soittanut Possessedin kaltaista periksiantamatonta paahtoa. Sadistik Forest syntyi täyttämään tätä tyhjiötä. Possessedissa huomionarvoista on myös sen tietynlainen häilyminen thrashin ja death metalin rajapinnassa. Tämä oli pitkälti totta myös Sadistik Forestin kohdalla, etenkin bändin alkumetreillä.
2. Deicide – ”The Stench of Redemption” (2006):
Deicide on bändi, jonka vaikutusta Sadistik Forestin musiikkiin ei käy kiistäminen. Glen Bentonin vokalisointi ja Steve Asheimin masokistisen konstailematon rumputuli olivat molemmat selkeitä ohjenuoria SF:n ydinolemuksen suuntaviivoja vedeltäessä. Tähän olisi voinut nostaa myös ”Once Upon the Cross” -albumin, mutta mikä tekee juuri ”Stenchistä” Sadistik Forestin tapauksessa olennaisen on Ralph Santollan läsnäolo. Miehen taidokkaat soolot nousivat ”Stenchillä” merkittävään rooliin ja ei ole sattumaa, että sooloille on pedattu tämän albumin tapaan kosolti tilaa myös myös meidän musiikissamme.
3. Morbid Angel – ”Domination” (1995):
Mainos päättyy
Morbid Angeliakaan ei voida tässä yhteydessä sivuuttaa. Bändi, joka vihki nuoruudessamme kokonaisia sukupolvia death metalin saloihin vaikuttaa taustalla myös meidän tapauksessamme. Varsin suuresti jopa. Heidän levyistään suurimman jäljen on jättänyt vuoden 1995 ”Domination”. Sen riffit, soolot ja rummutus ovat jokainen olleet verrokkeina, joihin SF:n tekemisen tasoa on peilattu. ”Dominationilla” David Vincent kyllästyi kirjoittamaan demoneista ja sumerialaisista jumaluuksista. Levyn lyriikat pohjautuvatkin näiden sijaan realismiin ja ovat tässä suhteessa ainutkertaisia Morbid Angelin uralla. Trey Azagthoth ei linjaa fanittanut, mutta SF:n teksteihin ”Domination” on vaikuttanut enemmän kuin yksikään toinen albumi.
4. Cradle of Filth – ”The Principle of Evil Made Flesh” (1994):
Tässäpä bändi, joka muokkasi musiikkimakujamme 90-luvulla mitä suurimmassa määrin. Rumpalimme Vesa Mutkan tapauksessa Cradle of Filthin debyytti toimi jopa ensiaskeleena äärimmäisen metallin pariin. Vesa: ”Kuulimme kavereiden kanssa ”The Principle of Evil Made Fleshiä” Metalliliiton kautta. Oltiin vielä kovia synthesizer-musan faneja tuolloin. Principlen innoittamana piti alkaa parin kaverin kanssa kuitenkin oitis perustamaan bändiä. Koska kolmas heppu omisti jo kitaran jäi jäljelle kaksi kosketinsoittista kiinnostunutta Jan Hammerin alkua.” Vesa oli kahdesta ”Jan Hammerista” se joka osoitti enemmän kiinnostusta ja talenttia rumpujen suuntaan. Niinpä tästä alkoi taival, joka toi miehen ainoana vaihtoehtona Sadistik Forestin takalinjoille bändiä perustettaessa. Ei ole siis sattumaa että Filthin debyytillä rummuttaneen Nick Barkerin vaikutusta kuulee levyillämme edelleen. Musiikillisesti ”The Principle of Evil Made Flesh” on albumi, jolla Filthin death metallisemman menneisyyden haamut kuuluvat muuta bändin materiaalia selkeämmin. Brutaalit blastbeatit ja paikoin miltei punkmaisesti päällekäyvät riffit lyövät sillä kättä goottilaisen tunnelmoinnin kanssa. Dani Filthin monipuolinen vokalisointi oli sekin aikanaan jotain hyvin poikkeuksellista ja jätti siten jälkensä myös SF:n laulusovituksiin. ”The Principle of Evil Made Flesh” on siis malliesimerkki rajoja rikkovasta ja eteenpäin pyrkivästä äärimetallista. Siihen tähdätään.”
Mainos päättyy
5. Napalm Death – ”Enemy of the Music Business” (2000):
Napalm Death on bändi, jota kohtaan tunnemme kaikki suurta arvostusta. ”Nappis” määrittelee meille sen mitä äärimmäinen tarkoittaa. Yhtye on aina tehnyt musiikillisesti mitä haluaa ja toiminut itsestään selvien lokeroiden ulkopuolella. Ehkäpä siksi Napalm Death onkin ollut debyytistään alkaen suunnannäyttäjä, eikä perässä hiihtäjä. ”Leaders not followers”, kuten he itsekin ovat asian ilmaisseet. ”Enemy of the Music Business” oli raivotautinen levy, aikana jolloin äärimetalli ei yleisesti ottaen ollut enää millään muotoa äärimmäistä. Levyn pitelemätön kohkaus ja hammaslääkäririffit kuuluvatkin jokaisella Sadistik Forestin julkaisulla. Keikoilla tällaisen materiaalin jälkeen tarvitaan poikkeuksetta laastaria ja buranaa niin yleisön kuin muusikoidenkin keskuudessa ja tähän pitäisi biisinkirjoituksessa aina pyrkiä.
Sadistik Forestin musiikkiin voit tutustua kuuntelemalla uuden kappaleen nimeltä ”The Maelstrom Opens” yhtyeeltä tästä:
Mainos päättyy