Kotimainen heavy metal -bändi Demonessa julkaisi debyyttialbumin ”Wild ’N’ Loud”

Demonessa on Tampereelta lähtöisin oleva heavy metal -yhtye, joka raivaa tiensä voimalla ja asenteella. Vuonna 2019 perustettu bändi yhdistää 80-luvun heavyn räjähtävän voiman ja glam metalin näyttävyyden, joka on pakko kokea livenä.

Nyt yhtye julkaisi debyyttialbumin, joka on nimetty osuvasti ”Wild ’N’ Loud”. Se on rakkauskirje 80-luvun heavy metalin suurimmille klassikoille, ja se on täynnä suuria, areenoita järisyttäviä kertosäkeitä, jyliseviä rumpukomppeja ja kovia rokkaavia riffejä, jotka tulevat inspiroimaan tulevan sukupolven rock ’n’ roll -tähtiä. Levyn soundi on kauttaaltaan vahvasti vanhan koulukunnan henkeä mutta moderneilla vivahteilla varustettuna, jotta se ei kuulosta siltä kuin se olisi oikeasti julkaistu 40 vuotta sitten. Demonessan leiristä kerrotaan albumista näin:

”Muutamia levyn huippubiisejä ovat mielestämme ’Till Death Do Us Part’, joka kokoaa yhteen kaiken sen, mitä olemme oppineet rakastamaan heavy metalissa. ’High Voltage Renegade’, levyn seuraava kappale, jonka nopea ja energinen hard rock -fiilis käynnistää loppulevyn täydellisesti. ’I Stand Alone’ tulee varmasti täyttämään listojen kärjet 20 vuoden päästä kuten powerballadit tekivät vanhoina hyvinä aikoina. ’We Rule the Night’ pelkästään senkin takia, miten hauska sitä on soittaa livenä.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumi oli pitkään työn alla, jotta kaikki olisi varmasti kohdallaan, ja kaikki jäsenet olivat täysin tyytyväisiä lopputulokseen, joka toimii yhtyeen ensiesittelynä yleisölle. Musiikin sävellyksestä vastasi kitaristi John Creweholm, mutta jokainen bändin jäsen pääsi tuomaan omia ideoitaan ja nyanssejaan kappaleisiin haluamillaan tavoilla, kun taas suurin osa sanoituksista ja laulumelodioista oli Senjan reviiriä. Kappaleet äänitettiin pääosin yhtyeen treenikämpillä, ja miksauksesta ja masteroinnista vastasi Aleksis Pelli Mix Studio 1101:ssa. Yksi suurimmista haasteista oli saada rummut kuulostamaan juuri oikealta, mutta hänen taikansa ansiosta ne kuulostavat kuin manalan tykit jokaisella iskulla aivan kuten livenäkin!”

Demonessa esittelee albumin raita raidalta:

”Till Death Do Us Part” on voimakas avaus, joka asettaa sävyn koko albumille. Se alkaa lempeällä, harmonisoidulla nylonkielisellä kitarasovituksella, joka johdattaa kuulijan sisään ennen kuin kaasu painetaan pohjaan, saavutetaan 140 kilometrin tuntivauhti ja sinkoudutaan suoraan takaisin upean 80-luvun henkeen. Kappale käsittelee tuhoisaa kiintymystä ja myrkyllisen rakkauden teemoja, kohdistuipa se toiseen ihmiseen tai johonkin itseään pilaavaan asiaan.

”A Knife to a Gunfight” alkaa klassisella heavy metal -riffillä Judas Priestin hengessä, luoden perinteisen mutta energisen aloituksen. Se siirtyy groovaavaan bassovetoiseen säkeistöön, johon kitarat liittyvät puolivälissä tuoden lisää voimaa ja painoa. Ensimmäiset kaksi kertosäettä toimivat ikään kuin ”valekertosäkeinä”, kun varsinainen kertsi räjähtää esiin vasta niiden jälkeen entistäkin voimakkaampana. Kappale antaa runsaasti tilaa kitaristeille esitellä taitojaan, kun bridgessä vaihdellaan nopeita sooloja ja lopussa kuullaan kaksi massiivista, rock-keikan finaalia muistuttavaa outroa peräkkäin.

”High Voltage Renegade”: Räjähtävän avauksen jälkeen tämä kappale pitää vauhdin yllä ja kertoo tarinan lainsuojattomasta, joka vaeltaa kaupungista toiseen jättäen jälkeensä kaaosta ja tuhoa ainoastaan sen tuottaman nautinnon vuoksi. Kitarariffit ovat vahvasti inspiroituneet mahtavan Ritchie Blackmoren tyylistä, yhdistettynä 80-luvun asenteeseen, joka puskee kappaletta eteenpäin armottomalla nopeudella alusta loppuun. Sakot ylinopeudesta on taattu!

”M.A.D.” on hieman hitaampi, groove-pohjaisempi kappale, joka rakentuu vahvojen riffien ja iskevien kertosäkeiden ympärille, jonka mukana on pakko laulaa. Säkeistöjä johtaa pääasiassa erinomainen rumpukomppi, kun muut instrumentit liittyvät mukaan korostamaan tärkeitä hetkiä. Lyriikoiltaan kappale ammentaa Mad Max -henkisestä post-apokalyptisestä maailmasta, jossa jokainen elää itseään varten ja vain vahvimmat selviävät tehokkaiden V8-muskeliautojen ratissa.

”Wild ’N’ Loud” -biisistä on tehty yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo, jonka voit katsoa artikkelin lopusta. Se on myös albumin nimikkokappale, joten odotukset ovat korkealla. Kyseessä on energinen hymni, joka on tehty järisyttämään areenoita ja ehkä jopa saamaan yleisön heiluttamaan sormea tahdin mukana! Pohjimmiltaan kappale kertoo yksinkertaisesti hyvistä heavy metal -bileistä, Demonessan tarjoilemana. Kappale on rakennettu live-esiintymistä varten, ja se on täynnä energiaa, vuorovaikutusta yleisön kanssa ja kovia kitarariffejä.

”Queen of Pain” on toinen Demonessan kappale, joka ikinä tehtiin. Kyseessä on tummasävyinen ja tunnelmallinen kappale, joka rakentuu kerros kerrokselta. Se alkaa puhtailla kitaroilla, joihin basso, laulu ja rummut liittyvät mukaan yksi kerrallaan, kasvattaen intensiteettiä kunnes kappale räjähtää kertosäkeessä täyteen voimaansa. Säkeistöt ovat täynnä kauniita melodisia laululinjoja, kun taas raskaammissa kohdissa kuullaan raivokkaita huutoja, vahvojen kitarasoolojen viedessä kappaletta kohti sen huipennusta. Tarina kerrotaan paholaisen tyttären näkökulmasta, joka kiduttaa miehiä omaksi nautinnokseen etsiessään uhria, joka kestäisi hänen tuottamansa kivun. Se, joka kestää, saa ikuisen ”lahjan” ja nousee kuninkaaksi hänen rinnalleen.

”Livin’ Out of Spite” käynnistyy jo ennen kuin edellinen on täysin päättynyt ja näin se luo saumattoman siirtymän toiseen tummasävyiseen, mutta kovaa rokkaavaan kappaleeseen. Tarina seuraa kertojaa, joka alkaa nähdä asioita – mutta on epäselvää ovatko ne hallusinaatioita vai todellisuutta. Zombimaiset olennot lähestyvät ja pakottavat epätoivoiseen taisteluun selviytymisestä. Kappale pysyy musiikillisesti vahvan perusriffien ja rytmipohjan varassa, mutta se sisältää jatkuvasti pieniä variaatioita, jotka pitävät sen elävänä ja tuoreena.

”Slowly Losing My Mind” avaa albumin toisen puoliskon. Se jatkaa edellisen kappaleen tarinaa keskittyen nyt syvemmälle vajoamiseen kohti hulluutta. Lyriikat kuvaavat asteittaista mielen romahtamista ja järjen menettämisestä, kun tunne jostakin pimeästä ja pahantahtoisesta ottaa vallan. Se huipentuu sanoihin: ”My body is free, but my mind is gone”, joka esitetään musertavan, mutta kauniin laulusuorituksen kautta. Myös soitannollisesti kappaleessa on melankolinen sävy, joka ammentaa inspiraatiota varhaisista, hitaammista KISS-kappaleista, mutta raskaampana versiona.

”In Decay” on puolestaan toinen nopeatempoinen kappale, joka loistaa 80-luvun henkisellä raakuudella ja korkeaoktaanisella energialla. Kappaletta kuljettavat nopeat ja iskevät riffit sekä villi kitarasoolo, joita tukevat kekseliäs rumpalointi ja rytminen vaihtelu, jotka pitävät intensiteetin korkealla loppuun asti. Biisin sanat käsittelevät väärien valintojen seurauksia elämässä, kuvattuna homeen, mätänemisen ja hajoamisen metaforien kautta. Pohjimmiltaan kappale kertoo kuitenkin eteenpäin menemisestä huonosta menneisyydestä huolimatta ja mahdollisuudesta valita toisin sen sijaan, että jatkaisi kohti ”rappeutumista”.

”In the Depths of Hell You’ll Burn”: hieman hitaampi ja raskaampi kappale, joka rakentuu synkän ja tiiviin tunnelman varaan. Biisi alkaa puhtaalla ja yksinkertaisella kitarakuviolla, joka kasvaa vähitellen täysin säröiseen riffiin koko bändin liittyessä mukaan. Kun kappale käynnistyy kunnolla, se loistaa tiukoilla riffeillä ja jyrisevällä rytmipohjalla, edeten kohti laajaa rumpusooloa täynnä nopeita fillejä ennen räjähtävää loppukertosäettä. Raita seuraa juuri kuolleen henkilön matkaa helvettiin, vihjaten tämän tehneen vakavia rikoksia elämänsä aikana. Se kuvaa laskeutumista kaaoksen, liekkien ja demonisten voimien maailmaan, jossa sieluja revitään kappaleiksi ikuisessa rangaistuksen kierrossa.

”We Rule the Night” -raidasta jotkut voisivat sanoa, että tämä kappale liikkuu power metalin rajamailla rakentuessaan tauottoman tuplabasarivyöryn, nopeiden kitarajuoksutusten ja tarttuvienn kertosäkeiden varaan. Biisi julistaa juuri sen mitä sanoo: kun bändi astuu lavalle, he hallitsevat yötä. Loppuosa on saanut inspiraationsa yhdestä kaikkien aikojen parhaista kitarasooloista, eli UFO:n ”Rock Bottomista”, alkaen rauhallisella väliosalla ja kasvaen voimakkaammaksi jokaisen toiston myötä, räjähtäen takaisin täyteen tuplabasarihurmokseen finaalissa.

”I Stand Alone” on albumin balladi ja lähes väistämätön tuleva listahitti. Kappale kertoo läheisten menettämisestä ja sen surusta, mutta myös siitä, miten elämässä on silti mentävä eteenpäin kivusta huolimatta. Raidalla kuullaan kaksi kitarasooloa, yksi kummaltakin kitaristilta, jotka tuovat kappaleeseen oman tunteellisen sävynsä. Kertosäkeet kasvavat voimakkaammiksi jokaisella toistolla, kunnes lopussa kaikki padot murtuvat viimeisessä emotionaalisessa purkauksessa.

Pitkäsoiton kansikuvasta bändi kertoo seuraavaa:

”Kannen ideana oli luoda jotain siistiä ja visuaalisesti näyttävää, helposti tunnistettavaa, esimerkiksi Iron Maidenin kaltaista, joka heijastaa musiikin raakaa voimaa ja energiaa. Kansikuvalle oli monia erilaisia konsepteja, mutta lopulta visuaalisesti mielenkiintoisimmaksi osoittautui design, jossa jättimäinen metallinen luuranko häämöttää kameran yllä juuri tuhotussa kaupungissa. Alun perin koko kansikuva tehtiin 3D-malleilla, jotta saatiin realistinen valaistus ja sen avulla taltioitua miten alla oleva tuli heijastuu oikein hirviön metallipinnalla. Lopullinen kuva maalattiin sitten digitaalisesti käyttäen 3D-kuvaa referenssinä. Myöhemmin päätettiin sisällyttää bändi suoremmin albumin kanteen, mikä johti ajatukseen jatkaa kuvaa vasemmalle takakanteen, jossa yhtyeen jäsenet istuvat kallioisessa maisemassa katselemassa hirviötä.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumin julkaisua juhlistetaan useilla keikoilla ympäri Suomea osana niin kutsuttua ”Worldwide ’N’ Loud Tour” -kiertuetta, joka käynnistyy 8. toukokuuta Helsingin Boothillista. Tämän jälkeen keikkoja nähdään myös Tampereella ja Hämeenlinnassa, sekä tietenkin lisää on luvassa. Kannattaa siis ottaa seurantaan Demonessan somekanavat!

Kokoonpano:
Senja – laulu
John Creweholm – kitarat
Hugo M. Raze – kitarat
Peet von Rowanskerry – basso
Jones ”Pugnax Vehemens” Tervas – rummut

Tutustu bändiin lisää Linktreen kautta ja albumin pariin pääset suoraan tästä: