Kotimainen melodeath -pumppu The Hypothesis: “Tulossa on vielä nopeampaa ja synkempää materiaalia”

Kotimainen melodista death-metallia soittava The Hypothesis julkaisi toukokuussa debyyttialbuminsa Inverse Recordsin kautta. Viiden konkarin muodostama yhtye keräsi nopeasti ympärilleen faneja ulkomailta asti ja debyytti “Origin” keräsi osakseen reilusti positiivista palautetta. Kesän keikkailut olivat tauolla bändin basistin niskaleikkauksen johdosta, mutta nyt syksyllä yhtyettä päästään taas näkemään esiintymislavoilla.

Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristi-biisintekijä Juuson debyyttialbumin tiimoilta ja selvitti taustaa kappaleiden ja levynteon takana. Juuso paljasti myös mitä tulevalta materiaalilta on odotettavissa ja kertoi miksi juuri The Hypothesisia kannattaa pitää silmällä.

Moikka! Mitä kuuluu bändin riveihin tällä hetkellä? Miten kesä 2016 on sujunut?

Juuso: No moro! Kuuluu erinomaista. Bändin osalta kesä meni Neissun toipuessa niskaleikkauksesta, joten ei päästy heittämään keikkoja kesällä. Syksyllä taas jatkuu rundaaminen hyvässä seurassa, kun kiertueella on mukana mm. Vorna ja Whispered. Ollaan myöskin tehty uutta materiaalia tässä kesän aikana, jota lähdetään tässä piakkoin työstämään studioon.

Miten esittelisit yhtyeen sellaiselle, joka ei vielä tunne bändiä?

Juuso: The Hypothesis on modernia atmosfääristä melodeathiä, jossa on mausteena mm. ysärivaikutteisia ja melodisia kitarasooloja. Tulevaisuudessa on tulossa vielä nopeampaa ja synkempää materiaalia.

Olette kaikki niittäneet enemmän ja vähemmän mainetta erilaisten musiikillisten projektien kanssa. Miten juuri The Hypothesis erottuu muista projekteista?

Juuso: Tässä yhdistyy oikeastaan kaikki bändin nykyjäsenten soittamat metallin osa-alueet, joten porukka on nyt yhdistelmänä melko rautainen. Löytyy kaikkea groove-metallista ja melodödöstä lähtien aina rock ‘n rolliin asti.

Miten mielestäsi erotutte eduksenne muista saman genren yhtyeistä?

Juuso: Onhan tossa genressä tunkua liiaksikin, mutta erotutaan semmoisen ysäri-melodisen kitaroinnin ja tietyn atmosfäärin nimissä sieltä. Ja varsinkin tulevalla matskulla vielä enemmän.

Debyyttialbuminne julkaistiin siis toukokuussa, onnittelut vielä sen johdosta! Bongailin aika kehuvia arvosteluita albumista, mutta millaista kommenttia yhtyeen omiin korviin on lätyn osalta kantautunut?

Juuso: Palaute on ollut erittäin positiivista, mikä on tietenkin ihan mahtava asia. Aina tietysti löytyy myös negatiivisempaa palautetta ja yksi mainio palaute taisi olla: “Eye For an Eye on ärsyttävämpi kuin herätyskello, lopettakaa jo!” Heh, tulin oikeasti aika hyvälle tuulelle tosta!

Milllainen fiilis itselläsi jäi debyyttinne Originin suhteen?

Juuso: Kyllä siihen täytyy tyytyväinen olla. Tuli melko paljon verta ja hikeä vuodatettua tuon neljän vuoden aikana. Siihen mahtuu ihan äänitetuotannon opettelusta lähtien asioita, ja kyllä siitä tuli omasta mielestä hyvän kuuloinen lätty. Tietenkin seuraavasta tulee vielä paljon parempi!

Yhtye on perustettu jo vuonna 2009 ja nyt 2016 debyyttialbumi on ulkona. Oliko missään vaiheessa turhautunut olo vai mentiinkö alusta asti sillä mentaliteetillä, että hiljaa hyvä tulee?

Juuso: Kyllä sitä turhautumistakin oli matkan varrella, ehdottomasti. Mutta jos ei sitä olisi kestänyt, niin eihän musameininkeihin kannata lähteä ollenkaan messiin. Hommat useimmiten tapahtuu pikkuhiljaa ja kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan, ja paljon.

Kerro vähän albumin nimestä. Mistä nimi “Origin” on lähtöisin?

Juuso: “Origin” tuli meidän laulajan Antin ideana. Nimi otsikoi levyn biisejä ja pyrkii raottamaan bändin alkuperää, vähän niinkuin niputettu biisien mukaan. Käytämme myös lausahdusta “From deadly winterlands of Finland”, joten yhdistetään se siihen myös!

Tuo “From deadly winterlands of Finland” -lausahdus sopii hyvin kyllä myös albumin kansitaiteeseen. Kerro vähän siitä?

Juuso: Kansi pyrkii kuvailemaan tietenkin levyn musiikillista puolta mahdollisimman hyvin. Tommoinen eeppinen ja synkkä vuori-avaruus-teema tuli mieleen, kun tuota kantta väsättiin. Meidän manageri Ari ja graafikko Jonnehan tota eniten suunnitteli. Tuli hyvä!

Miten roolit jakautuvat bändin sisällä eli kuka esimerkiksi hoitaa biisien rustaamisen ja kuka säveltämisen?

Juuso: Minä olen hoitanut tähän mennessä biisien kirjoittamisen, mutta nyt on tarkoitus ottaa muiltakin bändin jätkiltä biisejä seuraavalle levylle. Katsotaan mitä tulee ja parhaat tietenkin päätyy lätylle. Antti on puolestaan laulajan roolissa pääasiassa hoitanut biisien sanoituspuolen.

Millainen levyntekoprosessi muuten oli?

Juuso: Osa biiseistä on tehty jo bändin alkuaikoina 2009 ja loput tuli rustattua lähempänä vuotta 2012. Siellä on siis seassa vähän vanhempaa ja uudempaa.

Oliko heti levyä tehdessä mielessä tiettyjä asioita, joihin halusitte eniten panostaa tai pyrkiä, vai syntyikö soundi ilman erityistä suunnittelua?

Juuso: Oikeastaan riffipuoli tuli melko itsestään, mutta ihan lopullinen äänimaisema muodostuikin syntikoista ja pörinöistä, joilla sitten halusin luoda tiettyä eteeristä atmosfääriä levylle.

Jo kappaleiden nimet itsessään ovat synkän kuuloisia. Mitkä ovat mielestäsi albumin keskeisimmät teemat?

Juuso: Kukin biisi kertoo jonkun oikean henkilön elämästä. Teemana koko levyllä on pahoista ja huonoista asioista pois pyrkiminen ja ikään kuin uuden paremman löytäminen elämässä. Eli biisit kertoo meidän tuntemista henkilöistä ja heidän pahoista asioista.

Millainen tarina on esimerkiksi kappaleen “Eye To Eye” takana? Myös kappaleen “Scarface” tarina kiinnostaa, kerro vähän niistä?

Juuso: “Eye for an Eye” kertoo nimensä mukaisesti kostohommista eli kostonhimosta, kostamisesta saadusta mielihyvästä ja koston kierteestä. Se on ajatus totaalisesta ylilyönnistä vailla armoa, ja samalla siitä seuraavan tyhjyyden tiedostamisesta.

“Scarface” puolestaan kertoo rahasta ja vallasta. Niiden tavoittelemisesta ja siitä syntyvästä parantumattomasta addiktiosta, kunnes huomaa, että onkin jo menettänyt kaiken ahneudella saavutetun ja samalla itsensä – jo kauan sitten.

Mikä on oma suosikkikappaleesi soittaa livenä?

Juuso: Suosikkibiisi livenä on tällä hetkellä varmaan tuo “Scarface” tai sitten “End of Your Days”. Yleisö taas on lähtenyt hyvin mukaan ja digannut tosi paljon esim. “Weak Storysta” ja “Shades To Escapesta”.

Ette siis päässeet lainkaan keikkailemaan kesän aikana, mutta ehditkö kenties pyörähtää jollain keikalla tai festivaaleilla ihan katsojan roolissa? Mistä keikasta jäi paras fiilis?

Juuso: Joo päätettiin tosiaan yhdessä olla heittämättä keikkoja kesällä Neissun niskaleikkauksen takia. Asiassa oli se hyvä puoli, että on ollut aikaa kirjoittaa uutta materiaalia ja Neissu puolestaan on saanut parantua rauhassa!

Olin kitarateknikoimassa Mokomaa tämän kesän festeillä ja paras keikka mikä tuli nähtyä oli uuden John Smith Rock-festareiden Mokoma-veto. Ihmiset oli ihan hulluja sillä keikalla ja meininki aivan älytön.

Millaisia haaveita sinulla on mielessä bändin suhteen?

Juuso: Tällä hetkellä tavoiteena on esimerkiksi Wackenin keikka, mistä jouduttiin kieltäytymään joskus vuonna 2011  bändin erimielisyyksien takia.

Ja uutta materiaaliakin on siis jo tekeillä?

Juuso: Joo eli tässä kesän aikana on tullut rustailtua uutta materiaalia ja studioon mennään taas tässä syksyllä keikkailun ohessa. Lisää infoa siitä myöhemmin syksyllä!

Kerro vielä, miksi juuri The Hypothesisia pitäisi pitää silmällä?

Juuso: Koska työnteko meidän porukassa on kovaa ja tavoitteet korkealla. Meillä on juuri nyt erittäin hyvä tiimi, joka vie bändiä eteenpäin, hyviä biisejä ja muutenkin hyvä meininki. Rakennusvälineet erinomaiseen tulevaisuuteen on siis kasassa!

Mistä teidät voi bongata keikalta seuraavan kerran?

Juuso: Meillä on eka syksyn veto Helsingin Bar Bäkkärissä 15.10. Sinne kannattaa suunnata. Mukana mestoilla myös Whispered ja Vorna! Keväämmällä ja ensi vuonna onkin sitte luvassa isoja juttuja, mutta niistä sitten lisää tuonnempana!

Kiitos kovasti haastattelusta! Haluatko loppuun heittää terveisiä Kaaoszinen lukijoille ja faneille?

Juuso: Kiitos! Käykää tsekkaamassa matskua Spotifystä tai Youtubesta. Nähdään keikoilla!

Haastattelu: Jade Markkinen