Kotimainen rock elää ja voi hyvin – arviossa Mean Silver Machinen ”No Way Out”
Helsinkiläinen rehtiä ja rouheaa rockia soittava Mean Silver Machine on perustettu vuonna 2016. Bändin muodostavat Ville ”Willie Silver” Silvennoinen (laulu, basso), Perttu ”Perdez” Lunkka (laulu, kitara), Juha Rastas (rummut) ja Jari Aaltonen (koskettimet, laulu). Yhtye on nyt julkaissut ensimmäisen kokopitkänsä nimeltään ”No Way Out”. Osassa levyn biiseistä kuullaan myös bändin kokoonpanossa hetken aikaa mukana ollutta kakkoskitaristia, Ilari Kortelampea.
”No Way Out” -levylle on saatu mukaan myös mitä mainioin joukko vierailijoita. Se kertoo mielestäni jo paljon meiningistä, kun mukaan saadaan useampi kollega musisoimaan. Upean Maria Hännisen ääntä kuullaan taustalaulussa ”Another Living” -raidalla, Mika Järvinen soittaa talk box -kitaraa ”Hard Woman Rock’n’rollilla”, ja Markku Hytönen (ex-Hypnosis) täydentää usean biisin tamburiinillaan. Parilla raidalla löytyy saksofonin varresta Hepa Halme, ja nimikappaleen kruunaavat Hannu Leidén laulullaan ja Pekka Lahti huuliharppuineen.
Mean Silver Machinen ”Mean Machine” -EP oli minulla arvioitavana reilu vuosi sitten, ja tykästyin jo silloin materiaalin tasalaatuisuuteen. EP:n biisit ovat mukana myös tuoreella kokopitkällä – luonnollisesti remasteroituina. ”Heater” jäi mieleeni jo tuolloin mukavan kuuloisen riimittelynsä ansiosta, ja se alkaa soida päässäni joka kerta, kun kuulen yhtyeen nimen mainittavan jossain.
”Sunny Saturday” ja ”Summer Days” ovat mitä mainioimpia kesäbiisejä, ja niitä voisikin nautiskella esimerkiksi heinäkuisen illan autoretkellä tai vaikkapa mökillä saunaa lämmittäessä. ”The Man In The Street” etenee jouhevasti, ja oman lisänsä tuovat saksofoni sekä taustaköörin ”Hey! Ho!” -huuto. ”Time And Again” on yksinkertaisen riisuttu kappale pitkäsoiton päättyessä ”Hold Your Horses” -instrumentaaliin.
Eräs yhtyeen vahvuuksista on ehdottomasti siinä, että solistin tonttia ei hoida vain yksi jäsen, vaan tehtävä vaihtelee biisistä toiseen. Esimerkiksi ”Heaterin” tulkitsee Perdez Lunkka, nimibiisin Ville Silvennoinen, ”Hard Woman Rock’n’rollin” puolestaan Jari Aaltonen ja niin edelleen. Tällä keinolla albumille saadaan vaihtelua samalla, kun materiaali vaihtelee hitaammasta tunnelmoinnista menevämpään rokkaukseen. Jokainen raita on vielä kuorrutettu viihdyttävän kuuloisella kitaroinnilla, ja useassa kappaleessa kuullaan myös mehevä urkusoolo.
Mean Silver Machine kertoo, että sillä on useita esikuvia, joista esimerkkeinä Hurriganes, Rolling Stones ja Motörhead. Esikuvat on helppo erottaa yhtyeen soitannosta, mutta bändi onnistuu silti kuulostamaan omalle itselleen. Minulle tulee mieleen ennen kaikkea Hurriganes, ja ”Big C” onkin omistettu Cisse Häkkiselle.
Tässä alati muuttuvassa maailmassa on mainiota, että tietyt asiat pitävät pintansa vuosikymmenestä toiseen. Se tarkoittaa esimerkiksi klassista rokkia, joka ei unohdu tai menetä viehätysvoimaansa ainakaan, jos se on Mean Silver Machinesta kiinni. Kuten Tapani Bagge sanookin albumin esittelytekstissään: ”Tämä levy kannattaa kuunnella – LUJAA!”
