Kotimainen thrash metal -kenttä saa uuden haastajan Badgeredista ”Planet Absurdic” -esikoisalbumin myötä

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 15.3.2021

Tamperelainen thrash metal -yhtye Badgered sai alkunsa vuonna 2014, kun Petja Turusen ja Vesa Turusen edelliset yhtyeet tulivat päätökseensä ja tyhjiö piti täyttää uuden projektin olemassaololla. Badgeredin rivistöihin hakeutui muita muusikoita, ja vuonna 2016 yhtye julkaisi ”House Of Cards” -EP:n. Reilut neljä vuotta myöhemmin, joulukuussa 2020, tamperelaisyhtye julkaisi debyyttialbuminsa nykyisen kokoonpanonsa kanssa.

Omien sanojensa mukaan Badgered nojautuu soundissaan 80-luvun thrash metal -suuruuksien linjaan, johon on lisätty progressiivisen rockin elementtejä. Albumia kuunnellessa määritelmän voi havaita osuvaksi. Kymmenen kappaletta kattava ”Planet Absurdic” on rosoinen ja aggressiivinen albumi, jolla ei ole pahemmin siloteltu soundia. Badgered soittaa kappaleet vimmaisella asenteella eikä jätä toivomisen varaa sen suhteen. Sävellyksien suhteen löytyy myös variaatiota, minkä puolesta levy etenee joutuisasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Planet Absurdic” on intensiivisellä energialla varastoitu albumi, joka on selvästi tarkkaan mietitty kokonaisuus. Kappaleita ei ole tehty samassa muotissa, vaan niihin on etsitty erilaisia lähestymistapoja. Vokalisti-kitaristi Petja Turunen laulaa kappaleet pääasiassa aggressiivisesti, mutta hänen äänialansa taittuu myös puhtaampiin suorituksiin. Vihaisempi tulkinta sopii parhaiten Badgeredin linjaan, mutta ”Bury Me”- ja ”Dive”-kappaleilla kuultavissa puhtaammissa lauluosuuksissa Turusen ääni pääsee eri lailla oikeuksiinsa.

Kaikkinensa ”Planet Absurdic” on vahva suoritus Badgeredilta. Yhtyeen soundi on äkäinen ja monipuolisen kuuloinen, vaikka se ei olekaan äärimmäisen nopeatahtinen. Vokalisti-kitaristin lauluääni on persoonallisen vaikeroiva, ja Turunen antaa siten kasvot yhtyeelle. Hienoinen miinus on Turusen artikulointi, joka on epäselvää. Jos sanoituksista haluaa saada selvää, pitää ne etsiä luettavaksi. Jahka Badgeredin soitto muotoutuu entistä persoonallisemmaksi ja Turusen artikulointi muuttuu selkeämmäksi, on tulevaisuus kirkkaampi tai synkempi, mikä nyt sopii yhtyeen agendaan paremmin.