Kotimaisen äärimetallin merkkipaalu – klassikkoarviossa Amorphiksen 30-vuotias ”The Karelian Isthmus”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 1.11.2022

Vuonna 1990 Helsingissä Violent Solution ja Abhorrence -thrash ja death metal -yhtyeiden raunioille perustettu death metal -yhtye Amorphis julkaisi debyyttialbuminsa ”The Karelian Isthmus” 1. marraskuuta 1992. Alun perin vuonna 1991 Relapse -levy-yhtiö tarjosi levytyssopimusta yhtyeen vokalisti-kitaristi Tomi Koivusaaren ja sittemmin myös kitaristi Esa Holopaisen Abhorrencelle. Kuitenkin bändin hajottua vuonna 1991, Amorphis lähetti lafkalle vastauskirjekuoressa tuoreen debyyttidemonsa ”Disment Of Soul”. Demon materiaalin perusteella Amorphiksen kiinnittäminen jenkkilafkan artistirosteriin kävi toteen viivyttelemättä.

Vuonna 1991 Amorphis oli jo ehtinyt demottaa kourallisen varhaisinta materiaaliaan Stratovarius-kitaristin (ja silloisen laulajan) Timo Tolkin TTT-studiossa Helsingissä. Aikeenaan Amorphiksella oli julkaista ensimmäisen, yhtyeen omaa nimeä kantavan 7″ ja sen äänityksissä sessioista yli jääneet biisit split-levynä sittemmin niin ikään maailmanmaineeseen nousseen, yhdysvaltalaisen Incantationin kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Relapse vaati yhtyeeltä pitkäsoittoa. Sittemmin edellämainitut demot yhdessä 7″ biisien kanssa julkaistiin vuonna 1993 ”Privilege of Evil” EP:nä levy-yhtiön itsenäisellä päätöksellä.

Toukokuussa 1992 yhtyeen alkuperäisnelikko suuntasi äänittämään esikoisalbumiaan Tukholmaan, scandinavian death metalin ’Mekkaan’ Sunlight Studioille. Koivusaari, Holopainen, basisti Olli-Pekka Laine ja rumpali Jan Rechenberger äänittivät albumin sessiot studion legendaarisen äänittäjän Thomas Skogsbergin hoteissa ja hänen valvontansa alla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaihoisaan slaavilaiseen mielenmaisemaan istuvan akustisen intron, ”Karelian” jälkeen yhtye käy itse asiaan. Jylhän groovaavuuden ja koruttoman kauniiden kitaramelodioiden välillä erinomaisesti tasapainotteleva ”The Gathering” kokoaa muinaiset sotajoukot taisteluasetelmiinsa. Koivusaaren jylhä kurkunkuritus osoittaa tunnistettavan omaleimaisuutensa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Metallisen rockaavasta speed thrash -kiiruhtamisesta kansanlaulumaisiin trioliosuuksiin kantava ”Grail’s Mysteries” vie albumin jäntevästi etenevää musiikillista matkaa eteenpäin. Albumin ehdottomana ykkösnyrkkinä toimii neljän seuraavan biisin tarjonta. Niskan taittavan raskaana, doom-vetoisena kappaleena käynnistyvä ”Warriors Trial” ampaisee kunnolla Rechenbergerin ja Laineen pohjustaman tuplabassari-grooven vietäväksi.

Holopaisen ja Koivusaaren vahvasti vanhan liiton yksinkertaisen toimivaan sludge- thrash- black- ja death-metal -riffittelyyn pohjaava metallimyrsky ”Black Embrace” on kuitenkin se kokonaisuuden kaikista raisuin ja ytimekkääin veto. Soinnutusten osin kromaattinen kulku tuo kappaleen syihin erityistä painostavuutta. Vahvapiirteisen goottimetal-vivahteisella, toisteisella melodiamaalailulla ja mahtipontisen synkällä rytmivallilla varustetut ”Exile of the Sons of Uisliu” sekä ”The Lost Name of God” kurottavat lähemmäs brittiläistä perimää. Erityisesti kappaleet hyödyntävät goottimetallista tuttua, musertavan raskasta ja rujoa draaman tajua.

Merkillepantavaa on, että albumin häntäpään rujommat kappaleet eivät kalpene yhtään kokonaisuden alkupään biiseille. Verrattaen yksinkertaisista aineksista koostuva mutta rytmisesti poikkeuksellisen varioiva ”The Pilgrimage”, hypnoottinen ”Misery Path” sekä groovaavan metallinen ”Sign From the North Side” päättävät tasavahvan albumin varsinaisen osuuden. Albumin bonusraitana kuultava, ”Amorphis”-debyytti-7″:lta poimittu Abhorrence -cover ”Vulgar Necrolatry” on kuin onkin kokonaisuuden jyrkintä tavaraa. Biisillä vierailevan Abhorrence-vokalistin Jukka Kolehmaisen murahtelemana pläjäys toimii ajattoman tuimana loppukaneettina hienolle ja rajoja rikkovalle kotimaiselle äärimetallialbumille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vielä kolmen vuosikymmenen jälkeen ”The Karelian Isthmus” albumi seisoo omillaan vahvana kotimaisen vanhan liiton death metalin merkkipaaluna. Vaikka myöhemmissä vaiheissa Amorphiksen tavaramerkiksi tulikin Kalevala-aiheisten kappaleitten veistely, vielä debyyttialbumillaan biisien teemoina toimivat muinaishistorialliset teemat, kuten kelttiläiset mytologiat ja sodankäynti. Merkillepantavimpina tyylilajivalintoina yhtyeen musiikista puski vielä 80-luvun speed- ja thrash sotkettuna brutaaliin death ja doom metaliin. Siitä huolimatta Amorphis osasi yhdistää näistä ainesosista jo tuolloin vain ja ainoastaan omalta itseltään kuulostavan blandiksen. Ja vaikka yhtyeen biiseissä ei vielä tässä vaiheessa ollutkaan psykedeelisiä eikä liiemmin popahtavia proge-osuuksia, oli yhtyeen oman soundin jalostuminen jo alkanut. Jo ensimmäisestä albumista lähtien Amorphiksen melodramaattiset piirteet kuuluivat erityisenä ominaispiirteenä yhtyeen soinnissa.

Isossa kuvassa katsottuna ”The Karelian Isthmus” on eräs tärkeimmistä äärimetallilevyistä kotimaisessa musiikkihistoriassa. Sitä myötä Suomen rajojen sisällä kytenyt kipinä, potentiaali ja taito tuoda suomalaista metalliosaamista koko maailman kuultavalle otti yhden niistä kaikkein merkittävimmistä askeleista eteenpäin. Yleisesti on ymmärretty, että vasta Amorphiksen kyseistä myöhemmin ilmestyneet albumit olivat vasta niitä varsinaisia läpilyöntivaltteja. Silti allekirjoittaneelle ”The Karelian Isthmus” on ja tulee aina olemaan se vanhan vuosituhannen rakkain Amorphis-albumi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat