Kotimaisen metallin ikoni Diablo Turun Apollossa 6.10.2023

Suomalaisen metallimusiikin ikoni Diablo esiintyi Turun Apollossa perjantaina 6.10.2023. Itselleni iltaan riitti latausta sen ansiosta, että en ollut koskaan aiemmin todistanut yhtyettä klubikeikalla. Suhteellisen ahkerasti keikkailleen nelikon edellinen todistamani konsertti ulottui niinkin kauas kuin seitsemän vuoden takaiseen Nummirockiin, jonka perjantaipäivän päälavaa yhtye oli tuolloin tähdittämässä.

Saavuttuamme paikalle vajaa tunti ennen esityksen aloitusta monikaan Turun sateisen perjantai-illan rokkivieraista ei ollut vielä eksynyt keikkapaikalle. Siirryttyämme eturivin tienoille odottelemaan keikan alkua sali alkoi pikkuhiljaa täyttyä eikä bändin astellessa lavalle Apollon yläkerta lopulta uupunut paljoa täyteen myydystä tuvasta. Tässä kohtaa minun on tunnustettava, että en tunne yhtyeen biisikatalogia niin hyvin, että olisin tunnistanut millä kappaleella setti aloitettiin. Räväkästi keikka starttasi joka tapauksessa, ja raskaan kielisoitinvallin seasta sai nautiskella aina niin tarkasti takovaa yhtyeen rumpali Heikki Malmbergia.

Esityksen puolenvälin tienoilla kuultiin mm. ”Read My Scars”, ”Prince of Machine” sekä ”Titan”. Kappaleiden välissä laulajakitaristi Rainer Nygård tarinoi hyväntuulisesti mm. edellisistä Turun visiiteistään ja Kalajoen pastorista. Kerittiin välissä haukkua maan päättäjiäkin ja pilkesilmäkulmassa vinoilla suuntaan jos toiseenkin. Yhtyeen kokemus välittyikin erityisesti tuossa välittömässä kappaleiden välisessä esiintymisessä. On monia keikkoja jotka toimisivat ilman hapuilevia tai muuten musiikkiin sopimattomia välispiikkejä paljon paremmin, mutta Diablon tapauksessa nämä toivat tervetullutta lisäarvoa muutenkin erittäin vakuuttavasti vedettyyn settiin.

Varsinainen keikkasetti päätettiin ”When the Rivers Are Silentin” tahdissa, jonka jälkeen bändi käväisi lavan ulkopuolella ennen yleisön anelemaa encorea. Ja mitä olisikaan Diablon keikka ilman yhtä koko kotimaisen Rock-historian hienointa kappaletta ”Icarosia”. Viisitoista vuotta sitten julkaistun klassikon jälkeen yhtye esitti viime vuonna julkastun levyn ”When All the Rivers Are Silentin” sinkkubiisin ”The Stangerin”, ja lopulta puolitoista tuntinen esitys päättyi huolella pohjustettuun ”The Preacheriin”, jonka aikana yleisö viimein innostui mosh pittiin.

Kaiken kaikkiaan Diablo tarjosi livenä hyvin odotuksia vastaavan elämyksen. Lämppärien uupuessa kesti hetken ennen kuin keikka todella ampaisi mukaansa, mutta lopulta ilta tuntui vain paranevan mitä pidemmälle keikka eteni. Johtuen todennäköisesti lavan reunassa olleesta sijainnistamme soolokitaristi Marko Utriaisen osuudet eivät tahtoneet kuulua muun bändin alta melkein yhtään, mikä jonkin verran nipisti fiiliksiä. Kivahan se olisi ollut kitarasoolojenkin tahdissa fiilistellä, mutta toisaalta on todettava, ettei pienen tilan konsertissa moinen seikka dramaattinen yllätyskään ollut.

Tänä vuonna bändin on määrä tehdä kotimaassa vielä kolme keikkaa. 20.10. Oulussa, 21.10. Nivalassa ja 3.11. Stam1nan lämppärinä Helsingissä. 

Kirjoittanut: Lauri Nieminen