Kotimaisen mustan metallin voittokulku – arviossa Malignamentin ”Hypocrisis Absolute”

Kotimainen Malignament murjoo armotonta semi-melodista black metaliaan varmoin ottein, näin siitä huolimatta, että kysessä on yhtyeen debyyttialbumi. Vuonna 2019 perustettu bändi julkaisi ensimmäisen demonsa nopeasti perustamisvuotenaan. Hyvän vastaanoton saanut demo on sittemmin julkaistu kaikissa yleisimmissä formaateissa. Kotimaisen Primitive Reactionin kautta julkaistu debyyttilevy ”Hypocrisis Absolution” ei olekaan mitään eilisten teerenpoikien puuhastelua, sillä duon takaa löytyy yhtyeitä kuten Armour tai White Death.

Paikoitellen ekstaattiseen hurmokseen yltävä ”Hypocrisis Absolution” on lätty, joka avautui allekirjoittaneelle vasta usean kuuntelukerran jälkeen. Pääosin nopeatempoisesti etenevä levy ei juuri tarjoa hengähdystaukoja, mikä tekee kuuntelukokemuksesta helposti raskaan. Ehkä pieni tempon vaihtelu ei olisi siinä mielessä ollut lainkaan pahitteeksi. Parhaimmillaan armoton paahto luo kuitenkin hurmoksenkaltaisen tilan, johon kuulija ikään kuin unohtuu. Soundimaailma tuntuu sekin aavistuksen raskaalta, vaikka se sieltä puhtoisemmasta päästä genren huomioon ottaen onkin. Mieluisimmaksi kappaleeksi on allekirjoittaneen kirjoihin noussut mahtipontisen melodian siivittämä ”Wolf and the Moon”, joskin ”Like Rats They Followed” seuraa hyvänä kakkossuosikkina. Kaikkiaan levy on kuitenkin melko lailla tasaisen varmaa suoritusta, jossa taso ei juuri heilu suuntaan tahi toiseen.

Uskoisin, että Malignamentilta on lupa odottaa tulevaisuudessa vielä väkevämpää suoritusta. ”Hypocrisis Absolution” olisi tarvinnut seurakseen enemmän variaatiota, jottei kuuntelukokemus jäisi niin raskaaksi. Kaiken kaikkiaan lätty on varsin tervetullut lisä suomalaisen black metalin alati kasvavaan joukkoon.

Kappalelista:

1. Thunder of Awakening
2. Call to Arms
3. Like Rats They Followed
4. Storm and Chaos Within
5. Unforgiving North
6. Wolf and the Moon
7. And the Empires Will Fall…
8. Bloodlust and Immortality