Kotimaisen Sarurun EP ”POPMETAL BUNNY ATTACK!” on virkistävä ja tervetullut kawaii metal -julkaisu

On projekteja, ja sitten on intohimoprojekteja. Kotimainen, hiljattain NEM Agencyllekin kiinnitetty Saruru kuuluu selvästi jälkimmäiseen ryhmään. Sarurun ensimmäiset kappaleet julkaistiin vuonna 2021, kun ”Japan’s First Lady” -video ilmestyi YouTubeen vanavedessään myös kappaleet ”50 Greys Of Shady Nerds” ja ”Chocolate”. Kappaleet olivat musiikillisesti sekoitus indie poppia ja elektronista musiikkia, joiden estetiikassa ui mukana paljon vaikutteita japanilaisesta kulttuurista ja musiikista. Onpa ”Chocolate” esimerkiksi laulettu kokonaan japaniksi.

Sarurun kehityskulku muistuttaa kuitenkin paljon yhdysvaltalaista Poppy -artistia. Poppyn musiikillinen ura käynnistyi omintakeisen popin kautta, jonka ohessa artisti julkaisi taiteellisia videoita YouTubeen. Myös Saruru on ottanut YouTubea haltuun hyvin, mutta artistin videoissa ei juuri nähdä surrealistista taidetta, vaan rehellisiä katsauksia kuplivan ja monitaitoisen artistin arkeen ja työhön.

Kuten Poppy, myös Sarurun tyyli kehittyi kohti metallivaikutteita, sillä uusi EP ”POPMETAL BUNNY ATTACK!” sisältää vaikutteita Babymetalin kaltaisilta kawaii metal -yhtyeiltä ja pop rockista, mutta kuuluupa mukana myös annos 2000-luvun vaihtoehtometallia esimerkiksi kotimaisen Suburban Triben tyyliin. Mukana on kuitenkin Sarurulle ominaisesti myös laaja kattaus monipuolisia vivahteita.

EP käynnistyy introlla, joka tuo esille heti varsin olennaisen osan Sarurun äänimaailmaa; kanteleen. Kantele on soitin, jota Saruru on soittanut lapsesta asti, joten on luontevaa, että sitä hyödynnetään laajasti ja eri tavoin. Kanteletta käytetään levyllä tuottamaan niin särötettyjä kuin puhtaan heliseviäkin näppäilyjä, joka luo sekä kontrastia että tietyllä tapaa kuvajaista koko projektista; tietynlainen puhtaus ja kirkkaus yhdistyy asenteeseen ja voimaan.

Introa seuraa kappale ”Catch Me (If You Can)”, jossa kuuluu hyvin Sarurun metallipuolen vaikutteet aina Poppysta Babymetaliin, mutta sävellyksellisesti se sopisi varsin hyvin todella monen 2000-luvun pomppumetallibändin tuotantoon. Laulumelodioista kuulee kuitenkin Sarurun vahvan ymmärryksen pop-puolen melodiakirjoittamisesta, ja sekä tarttuva kertosäe että draaman kaaren kannalta oleellinen c-osa osoittavat loistavaa laulunkirjoitustaitoa.

”The Sedät” esittelee vahvemmin Sarurun tuottajapuolta. Erilaisilla tekstuureilla rakennettu elektroninen rumpubiitti, taustaa laveeraavia syntetisaattorimattoja, taustalle äänitettyjä kikatuksia, säihkyviä kantelehelinöitä – Saruru luo hyvin monipuolisia äänimaailmoja, jotka hyödyntävät kaikkea, mitä on mahdollista äänittää mikrofonilla tai tuottaa äänityssekvensserin sisällä. Kertosäkeessä potkaistaan jälleen rock-vaihde silmään, ja tuttuun tapaan tarttuvuutta ei ole säästelty melodiapuolella.

”Make Global Warming Great Again” hyppää jälleen hieman toisenlaiseen äänimaailmaan. Kappaleen sireeninomaisesti hitaasti dissonanssiin sortuva ja sieltä jälleen palaava syntetisaattorikuvio, tasainen ja luurankomainen rumpubiitti sekä murea basso/kantele ovat suorastaan industrial-henkistä marssia. Omalla tavallaan kappaleen kertosäe voisikin olla lähellä Rammsteinin tai Static-X:n musiikkia. Päätöskappale ”A Woman’s Guide To Clubbing” on ilahduttava yhdistelmä Korn-vivahteista nu metallia, Babymetallia ja Birtney Spearsin hengessä riemuitsevaa poppia. Kakkossäkeistön huilumainen syntetisaattori on ehkä hieman äkkiväärä omaan makuuni, mutta ymmärrän myös sen käyttötarkoituksen.

”POPMETAL BUNNY ATTACK!” on värikäs ja virkistävän kuuloinen julkaisu, jossa naitetaan yhteen metallin vivahteita poppiin ja elektroniseen musiikkiin. Pop-puoli tulee esille korvamatokertosäkeissä, toimivissa kappalerakenteissa ja hyvässä top line -kirjoituksessa, jotka sekoittuvat luontevasti pomppumetalliriffeihin. Vahva osa Sarurun musiikkia on myös indie-kulttuuri ja do it yourself -mentaliteetti; kappaleisiin on äänitetty paljon erilaisia elementtejä, eikä kaikki ole aina sitä miltä kuulostaa. Osa minusta haluaisi kuulla lyhytsoitolla hieman enemmän varsinaista sähkökitaraa, mutta suurimman osan ajasta särötetty kantele ajaa asian hyvin, ja kyllähän levyltä myös itse sähkökitaraa löytyy, joten tuo toive ei välttämättä ole niin oleellinen.

Yksi Sarurun vahvimmista aseista on sen viesti ja asenne. Projektin keskiössä palaa vahva feministinen liekki, joka haluaa rikkoa rajoja ja ravistella lyriikan avulla rakenteita. Kappaleet ovat voimaannuttavia ja täynnä asennetta, ja niistä kuulee, että Saruru on löytänyt palonsa ja luottamuksen siihen, että hän voi tehdä musiikkia omilla ehdoillaan yhtyeensä kanssa. Se on tärkeä viesti maailmassa, jossa naiset joutuvat kohtaamaan (myös) musiikkia tehdessään väheksyntää, häirintää ja ahdistelua. On varmaa, että pupukorviin pukeutuva tyttöbändi soittamassa omintakeista metallin ja popin fuusiota on punainen vaate monelle puritaanille, mutta se vain todistaa Sarurun viestin ja musiikin tarvetta tässä maailmassa.