Kotimaisen thrash metalin pioneerin Stonen tarina yksiin kansiin joulukuussa
Suomalaisen thrash metalin uranuurtajiin 1980–90-luvun taitteessa lukeutuneesta Stonesta on tekeillä kirja. ”Stone”-kirja kertoo suomalaisen metallin tärkeimmän bändin värikkään ja vaiherikkaan tarinan ja paljon muuta: se on historiikki metallikulttuurin synnystä, kasvukivuista ja varhaisvuosista. Ääneen pääsevät Stonen jäsenet, heidän aikalaisensa sekä suomalaisen metallin myöhempien aikojen maailmantähdet. Levykauppa Äxän sivuilla olevassa tiedotteessa kirjoittajan Ari Väntänen kertoo kirjan synnystä seuraavaa:
”Kun Like ehdotti minulle Stonesta kirjoittamista, suostuin saman tien. Se tuntui tärkeältä kirjalta sekä itselle että yleisemmin.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Itselle siinä mielessä, että se oli paluu omiin teinivuosiin. Olin Stonen aktiivikaudella 14–18-vuotias, ja materiaalia kerätessä ja kirjoittaessa pääsin fiilistelemään kaikkea hienoa ja hirveää, mitä siihen ikään liittyy. Jos elämällä olisi soundtrack, minulla siihen kuuluisi myös muutama Stonen biisi. Sen levyt tekivät vaikutuksen 1980-luvun lopulla, ja näin Stonen keikallakin vuonna 1990. Hienoja muistoja.
Tämän kirjan tekeminen oli oikeus ja kohtuus siinäkin mielessä, että Stone on suomalaisen metallin merkittävin bändi. Sen jälkeen on tullut paljon loistavia ja suosittuja yhtyeitä, mutta Stone oli se, joka nosti täkäläisen metalliriman kansainväliselle tasolle. Kun speed ja thrash tekivät vallankumouksen raskaassa rockissa ja jalostivat hevistä metallia, Stone oli Suomessa etujoukon kärjessä. Se, että Suomesta tuli arvostettu metallimaa, on Stonen tekemän pohjatyön ansiota.
Pidän sellaisista musakirjoista, joissa on faktat kohdallaan ja jotka viihdyttävät lukijaa. Siis sellaisista, jotka toimivat sekä historiikkeina että lukuelämyksinä. Siihen pyrin myös Stonesta kirjoittaessani. Kirjassa on neljä osaa, joissa kerrotaan Stonen ja suomalaisen metallin vaiheet muinaisajoista nykypäivään. Niiden lomassa on välilukuja, jotka kertovat eräästä illasta nykyajan Keravalla. Ääneen pääsevät bändin jätkät, Stonen lähipiiri sekä aikalaiset ja kollegat.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Ossikin ymmärtää, että kirjoittaminen on kovaa duunia, eikä kirjan tekemisestä siksi ole juuri kertomista. Istuin ja naputin. Hauskinta koko hommassa oli tutustua ihmisiin Stonessa ja sen liepeillä – erittäin hyviä ja lahjakkaita tyyppejä ovat he. Mukavin muisto on illanvietto bändin kanssa. Imin siellä itseeni niin paljon uutta tietoa, että olin jo alkuillasta pakotettu prosessoimaan sitä unenkaltaisessa tilassa. Luojan kiitos havahduin aika pian siihen, että Stonen jätkät yrittivät viedä minulta housut jalasta. Onneksi he olivat niin kovakouraisia että heräsin, sillä siinä vaiheessa yö oli vielä nuori ja monta hyvää juttua kuulematta.
Varhain seuraavana aamuna istuskelin Helsingin rautatieasemalla syömässä puuroa, digitallennin täynnä hyviä stooreja. Katselin samoilla silmillä, kun hörhöt kävelivät päin seiniä, ja olin hirveän onnellinen siitä, että sain tehdä kirjan Stonesta.”
Mainos päättyy